Tauno Laakso jäi työttömäksi 1990-luvun lamassa. Työttömyysputken sijaan hän perusti oman yrityksen. 15 000 markalla aloittanut firma paisui 10 miljoonan euron liikevaihtojätiksi. Lopulta irtisanottavasta tuli irtisanoja.
Kun Tauno Laakso istutettiin kesällä 1992 kuulemaan irtisanomisestaan, hänellä oli takanaan menestyksekäs ura. Englannissakin 1960-luvulla opiskellut insinööri oli edennyt myynti-insinööristä myynti- ja markkinointijohtajaksi ja tehnyt hommia Tamrockille ja Nokialle Ruotsissa, Sveitsissä ja Saksassa.
Viimeisin työpaikka oli vasta aloitteleva yritys, joka ei pärjännyt lamassa.
– Tein ympäripyöreitä päiviä ja nostin luottokortin rajaa maksaakseni omat työmatkani, Laakso kertoo.
Kenkää tuli siitä huolimatta.
– Se oli sen ajan realismia ja ymmärrettävää siinä taloudellisessa tilanteessa. Ainahan voi olla katkera, mutta ei se minua lamaannuttanut, Laakso sanoo.
Laakso ei jäänyt kauaksi aikaa märehtimään kurjuuttaan. Koska insinöörin oli tuohon aikaan turha haaveilla oman alan töistä, hän päätti ottaa riskin ja työllistää itse itsensä.
Vain muutama kuukausi potkujen jälkeen mies sijoitti omaan tietokoneen osia maahantuovaan yritykseen 15 000 markkaa – luvattuaan ensin kotona, ettei polttaisi saavutettuja varoja.
– Vaimo olisi halunnut minut työttömien eläkeputkeen. Monet tutut turvautuivat siihen, mutta itselleni ajatus oli vieras. En vakavissani edes harkinnut asiaa.
– Lopulta vaimokin antoi tukensa, mikä on erittäin tärkeää – muutenhan tällaiset yritykset hajottavat perheen.
Kun yritys aloitteli matkaansa, Laakso nukkui lyhyitä yöunia ja teki töitä lähes ympäri vuorokauden.
– Varsinaista voittoa alettiin tuottaa vuonna 1995. Onnistuimme löytämään oikeat tuotteet ja asiakkaat. Myös kokemuksistani siitä, kuinka myydä itsensä kansainvälisillä markkinoilla, oli hyötyä, Laakso sanoo.
Yritys alkoi myydä tuotteita teollisuuden lisäksi vähittäismyyntiin. Kun it-kupla puhkesi ja kuluttajaelektroniikan myynti lähti kasvuun 2000-luvun taitteessa, Laakson yritys pääsi mukaan imuun: 15 000 markalla aloittanut pikkufirma kasvatti liikevaihtoaan kymmeneen miljoonaan euroon.
Uudet vaikeat ajat alkoivat 2008. Laakso oli muutamaa vuotta aikaisemmin palkannut yhtiölle toimitusjohtajan ja siirtynyt itse hallituksen puheenjohtajaksi, kun kotoa tuli paineita lopettaa työnteko.
– Opin kantapään kautta, ettei palkkajohtaja istu yritysvetoiseen firmaan. Hallituksen puheenjohtajana ohjasin yritystä kuin peruutuspeilin kautta.
– Hetki ennen laman syntyä varastossamme oli noin kaksi miljoonaa euroa. Siitä suurin osa mätäni käsiin. Tappiot olivat valtavat ja romahdus lähellä – niitä velkoja kuoletetaan vieläkin.
Hyvinä aikoina työntekijöitä palkattiin liikaakin. Uuden laman iskiessä heitä piti irtisanoa. Laakso oli samassa tilanteessa kuin vuonna 1992 – tällä kertaa vain irtisanojan puolella.
– Ne ovat kurjia tilanteita, pahinta, mitä yritystoiminnassa voi kohdata – molemmin puolin. Vaikka kaikki ymmärsivät, että syyt olivat pakottavia, jotkut eivät sulattaneet asiaa. Vastaan taisteltiin ja tuli ikäviä välikohtauksia, Laakso muistelee.
Laakson mielestä nykyisessä taantumassa ei ole jälkeäkään 1990-luvun laman aikaisesta solidaarisuudesta.
– Silloin oli talvisodan henkeä, ja kaikki olivat valmiita uhraamaan itseänsä.
– Kun akateemisten työttömyyskassan avulla käynnistimme tuolloin IDEA-järjestön työttömien avuksi, siihen liittyi vuodessa 2 000 jäsentä. Sadat ihmiset pääsivät yrittämään ulkomailla, ja ydinporukka pitää edelleen yhteyttä keskenään.
Nyt asiat ovat toisin.
– Samanlaista organisaatiota yritettiin käynnistää 2000-luvulla, mutta ihmisiä ei vain löytynyt. Mieluummin turvaudutaan korvauksiin, Laakso toteaa.
Laakson oli pakko alkaa nostaa eläkettä pari vuotta sitten, kun hän saavutti eläkeiän ylärajan. Yrittäjä käy kuitenkin edelleen töissä firmassaan, jälleen itse toimitusjohtajan pallilla.
– Teen töitä viisi, kuusi tuntia päivässä. Pidän myös lomia pitkin vuotta, joten aiempaan verrattuna tämä on osapäiväistä.
Talouden suunta on tänä vuonna näyttänyt taas oikein hyvältä. Tulevaisuudesta ei silti ikinä tiedä.
– Se 2000-luvun kukoistus on ollutta ja mennyttä. Tätähän bisnes on: välillä tasaista ja isoa kasvua, sitten taas räjähdys alas.
Yrittäjyyttä suunnittelevia Laakso haluaa kannustaa, mutta toisaalta myös varoittaa.
– Onnistuessaan se palkitsee, mutta enemmistölle yrittäjyys ei sovi. Vaaditaan kovaa työmotivaatiota, riskinottokykyä ja hyviä hermoja.
Kuvat: Colourbox.com
Piia Simola/Studio55.fi
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.