Studio55.fissä seurataan kevään ajan yhteensä kymmenen yli viisikymppisen laihdutusurakkaa. Marjo Kohvakka kertoo nyt päiväkirjassaan kokemuksiaan ensimmäiseltä painonpudotuskuukaudelta.
Viikot 12–13/-12
Näin on taas hujahtanut pari viikkoa. Talven selkä alkaa vihdoin taipua kevään lämmössä.
Keventely jatkuu suotuisissa merkeissä.
Tietenkin, jos lähtee urakkaan suurin odotuksin, saattaa pienet painonnousut lannistaa ensikertalaisen, mutta minähän en ole ensimmäistä kertaa läskiä kyydissä.
Vk 12 saldo oli + 200 g, vk 13 lopputulos –200 g.
Pääsääntöisesti olen noudattanut samaa, 1 200–1 400 kcal energiatasoa.
Ohjelma suosittaa lähes 1 700kcal, mutta kaipa se on vähän yksilöllistä, millä se paino putoaa.
Mitenkään toivottoman tuntuista ei ole missään vaiheessa ollut. Joskus tosin iltasella on otettava rahkapurkki ja pakastimen aarteet avuksi. Samalla saa koko perhe mukavat protskupirtelöt.
Liikunta:
Ihanat aurinkoiset viikonloput, sen mitä perheellinen ehtii, olen pyrkinyt kuluttamaan jäällä hiihtelemällä. On ollut mukava seurata taas joutsenten ja lokkien saapumista, varma kevään merkki.
Varma saapuvan kesän merkki on se, että napa lähenee selkärankaa
Mittanauha on antanut lupaavia tuloksia kadonneesta rasvasta, eikä enää ympärysmitoissa olla huolestuttavalla tasolla.
Pakollista pohdintaa:
Kuuntelin erästä radio-ohjelmaa jossa kysyttiin onko 50-vuotiaan äidin näytettävä samalta, kuin 20-vuotias tytär?
Kysymys on hyvä. Yleensä vastaus löytyy lähimmästä peilistä, ellei sitten innostu lähtemään muokkaamaan naamaansa lahden taa. Sehän on vain positiivista, jos takaa päin näyttää samalta. Ja säästäähän siinä vaatekuluissa, ainakin tytär