Sanna Marinin vainoamisesta epäilty 36-vuotias mies tuomittiin viime viikolla laajennettuun lähestymiskieltoon entistä pääministeriä kohtaan. Mies ei tyytynyt tuomioonsa, vaan valittaa siitä hovioikeuteen.
Yleisesti vainoajat voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin: tuttuihin ja tuntemattomiin. Tekijälle entuudestaan tuntemattomiin uhreihin kohdistuva vainoaminen on harvinaisempi vainoamisen muoto, ja siltä on myös vaikeinta suojautua ennakkoon.
– On aika sattumanvaraista, että joutuu tuntemattoman henkilön silmätikuksi. Tietenkin kaikki esillä oleminen, kuten julkinen työ tai julkisuus sosiaalisessa mediassa altistaa kohteeksi joutumiselle, sanoo Poliisiammattikorkeakoulussa lehtorina työskentelevä oikeuspsykologi Tiina Väkiparta.
– Tällaisen tuntemattoman vainoajan kohteeksi voi toisaalta joutua myös hyvin ohimenevän kontaktin seurauksena.
Vainoamisella tarkoitetaan esimerkiksi jatkuvaa ei-toivottua yhteydenottamista tai lahjojen antamista, uhkaamista, seuraamista, tarkkailua tai muuta häirintää. Vainoamiseksi voidaan katsoa myös toistuva pelkoa, huolta ja ahdistusta aiheuttava viestittely tai mykät puhelut sekä yritykset päästä tekemisiin uhrin kanssa.
Sanna Marinia piinannut mies oli oikeuden mukaan ottanut useita kertoja yhteyttä tähän joulukuussa. Mies oli nähty useita kertoja Marinin rappukäytävässä Helsingissä ja hän oli myös pyrkinyt Marinin asuntoon.
Lue myös:Sanna Marinin vainoaja valittaa lähestymiskiellostaan
Vainoamiskokemukset yleisiä
Vainoamista voi olla myös omaisuuden tai lemmikkien vahingoittaminen, julkisesti esitetyt loukkaavat ja nolostuttavat kommentit sekä arkaluontoisen tiedon, kuvien tai videoiden julkaiseminen.
Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan kokemuksia vainoamisesta on joka neljännellä suomalaisella eli miltei miljoonalla ihmisellä.
Joka kolmannen vainoamista kokeneen naisen ja joka viidennen vainoamista kokeneen miehen vainoaja oli tutkimuksen mukaan heille entuudestaan tuntematon henkilö. Tunnistamatta vainoaja jäi lisäksi kolmasosalle naisista ja 16 prosentille miehistä, jolloin tekijä saattoi olla yhtä hyvin tuttu kuin tuntematon.
Tilastokeskuksen tutkimus perustuu ihmisten itsensä kokemuksiin vainoamisesta, ei tuomioistuinratkaisuihin.
Lue myös: Sanna Marin -piinaaja vainosi myös hoitajaa: "Räikeän seksuaalisia yhteydenottoja"
Reagointi ruokkii vainoajaa
Lähes jokainen sosiaalisen median käyttäjä on törmännyt häiriköihin, joille kaaoksen aiheuttaminen ja pahan mielen kylväminen näyttäytyy viihdyttävänä ajanvietteenä. Kun häiriköinti keskittyy tiettyyn henkilöön, se voi muuttua vainoamiseksi.
Tilastokeskuksen tutkimuksessa vainoamisen kohteeksi joutuneista miehistä yli puolet (54%) ja naisista reilu kolmannes (35%) oli joutunut toistuvien julkisten loukkaavien kommenttien kohteeksi. Noin joka kymmenes kertoi, että hänen henkilötietojaan oli julkaistu toistuvasti.
– Lisäksi vainoaja saattaa pommittaa viesteillä kohdettaan. Kaikenlainen reagointi tällaiseen toimintaan voi ruokkia vainoajaa, jos hänen motiivinaan on huomio, kertoo Väkiparta.
– Jos häiritsevä viestittely ei lopu, lähettäjälle voi tehdä selväksi, että yhteydenotot eivät ole ok ja niiden pitää loppua. Jos tämä ei auta, voi pohtia asian viemistä poliisille.
Tuntemattoman vainoajan motiivina saattaa olla myös ihastus. Ihastuminen ei edellytä, että kohde olisi antanut minkäänlaisia positiivisia merkkejä ihastujan suuntaan tai olisi edes tietoinen ihastujan olemassaolosta.
– Jos tällainen ihastuminen johtaa vainoamiseen, taustalla voi olla esimerkiksi sosiaalista kyvyttömyyttä, mielenterveyden sairaus tai kehityksellisiä ongelmia, Väkiparta sanoo.
Lue myös: Pitkittyneet erotilanteet altistavat lapset vuosien henkiselle väkivallalle – kaksi äitiä kertoo piinastaan
Viha yksi motiiveista
Häiriköinnin ja ihastuksen lisäksi kolmas tyypillinen motiivi tuntemattoman harjoittamalle vainoamiselle on viha.
– Vainoaja vihaa jotakin asiaa ja ottaa kohteekseen henkilön, jonka ajattelee pystyvän vaikuttamaan tähän vihaamaansa asiaan, kuvailee Väkiparta.
Vihavainoajien tyypillisiä kohteita ovat viranomaiset, tutkijat, toimittajat, poliitikot ja eri aihealueiden aktivistit.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vain reilu kymmenesosa (13%) vainoamistapauksista päätyy poliisille. Tavallisin syy tälle on se, ettei uhri pitänyt vainoamista riittävän vakavana.
Väkiparran mukaan poliisiin on syytä turvautua silloin, kun vainoaja rikkoo kohteensa rajoja räikeästi.
– Terveyteen ja henkeen kohdistuvat uhkaukset ovat aina viranomaisasia. Samoin fyysinen seuraaminen tai lähelle tuleminen ylittää rajat, puhumattakaan fyysisestä kontaktista, Väkiparta sanoo.
Lue myös: Nainen piinasi poliisia järkyttävillä väkivaltauhkauksilla ja poliisimurhafantasioilla – halusi hoitoon
Yleisintä ei-toivotut yhteydenotot
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vainoamista on kokenut alle 35-vuotiaista joka kolmas. 35–74-vuotiailla naisilla vainoamiskokemuksia on joka neljännellä ja saman ikäisistä miehistä 14 prosentilla.
Tyypillisin vainoamisen muoto ovat ei-toivotut yhteydenotot ja lahjat, niistä kokemusta oli 59 prosentilla naisista ja 36 prosentilla miehistä, jotka olivat kokeneet vainoamista elämänsä aikana.
Uhkaavia yhteydenottoja vainotuista naisista oli saanut 37 prosenttia ja miehistä 30 prosenttia. Toistuvasta seurailusta ja vakoilusta kärsi 39 prosenttia naisista ja 22 prosenttia miehistä.
Tyypillinen vainoaja on mies, oli kohde mitä sukupuolta tahansa. Vainotuksi joutuneiden naisten kohdalla tekijä oli mies 78 prosentissa ja nainen 16 prosentissa tapauksista. Miesten kohdalla vainoaja oli mies 47 prosentissa tapauksista ja nainen 32 prosentissa tapauksista. Loppujen osalta tekijä jäi tuntemattomaksi.