Eron jälkeinen vainoaminen, vieraannuttaminen tai kiusanteko voi olla usein hyvin vaikeasti havaittavissa.
12-vuotias Emil ja 11-vuotias Ida ovat joutuneet vanhempiensa eron jälkeen isän kiusanteon välikappaleiksi. Seitsemän vuoden ajan sisarukset ovat asuneet vuoroviikoin vanhemmillaan ja todistaneet jatkuvaa isän äitiin kohdistamaa henkistä väkivaltaa ja kontrolloimista.
Eron jälkeinen vainoaminen, vieraannuttaminen tai kiusanteko voi olla usein hyvin vaikeasti havaittavissa ja niiden eri muotojen tunnistaminen voi olla ammattilaisillekin jopa mahdotonta. Tällaiset pitkittyneet ja vaativat erotilanteet aiheuttavat kuormitusta niin vanhemmille kuin muutenkin tiukasti mitoitetuille viranomaistahoille, mutta tilanteesta suurimman hinnan maksavat kuitenkin lapset.
Isän viikoilla Emil ja Ida joutuvat vastailemaan kysymyksiin äidin tekemisistä eivätkä saa tavata äidin puolelta saatuja ystäviä tai pukeutua äidin hankkimiin vaatteisiin.
– Molemmat lapsista ovat joutuneet luopumaan itselleen tärkeistä harrastuksista, koska isä ei ole suostunut omilla viikoilla kuljettamaan lapsia harrastuksiin, koska kokee ne minun valitsemikseni, Emilin ja Idan äiti, Pia kertoo MTV Uutisille.
Emilin, Idan ja Pian nimet ovat muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta MTV Uutiset on nähnyt heitä ja erotilannetta koskevia viranomaisten kirjauksia ja vanhempien välisiä lapsia koskevia viestejä ja sähköposteja. Ex-puolisoiden välillä on yhteishuoltajuus, jossa äiti on määritelty lähivanhemmaksi ja voimassa on käräjäoikeuden määrittämä tapaamissopimus.
Lue myös: Moni lapsi kokee henkistä väkivaltaa vanhemmiltaan – asiantuntija kertoo, mistä väkivallan tunnistaa
Ensi- ja turvakotien liiton erityisasiantuntijan Johanna Vaitomaan mukaan vaikeissa ja pitkittyneissä erotilanteissa kyseessä on iso ja monimutkainen kokonaisuus. Kiusaaminen on Vaitomaan mukaan liian kevyt sana ja hän puhuukin henkisestä väkivallasta. Tällaisissa tapauksissa tyypillisesti toinen puolisoista jää jumiin eron aiheuttamaan katkeruuteen ja kostoajatukset alkavat hallita elämää.
Vaikka MTV Uutisten jutussa puhuu kaksi äitiä, henkinen väkivalta voi kohdistua vanhempiin sukupuolesta riippumatta.
– Paremmin pitäisi tunnistaa tällaiset tilanteet eron jälkeiseksi väkivallaksi. Eihän kukaan järkevä vanhempi toimi niin, että aiheuttaa kärsimystä lapselle ja toiselle vanhemmalle, Vaitomaa sanoo.
Jopa apu lapsille estetään
Pian ex-puoliso on pyrkinyt kontrolloimaan Piaa muun muassa pommittaen Piaa viestein, jotka pyrkivät mustamaalaamaan Piaa viranomaisten silmissä huonoksi vanhemmaksi. Entinen puoliso on myös tehtaillut Piasta useita lastensuojeluilmoituksia ja rikosilmoituksia, jotka on myöhemmin todettu perusteettomiksi.
Molemmat lapset ovat oireilleet Pian luona vahvasti. Hän kertoo, että Emilillä on haasteita vihanhallinnan kanssa ja Ida kärsii ahdistuksesta ja pelkotiloista. Pian pyrkiessä hakemaan apua lapsille, on isä estänyt sen vetoamalla siihen, että hänen luonaan ongelmia ei ole.
– Käytösongelmien pitäisi olla viranomaisten näkyvillä, jotta isän päätöksen yli voitaisi mennä, mutta eihän lapset ahdistusta koulussa tai ammattilaisille näytä, siellä he tsemppaavat ja kotona sitten romahtavat, Pia harmittelee.
Tavarat kadoksissa ja puhelimet takavarikoitu
Sonjan (nimi muutettu) tapauksessa kiusantekijänä on ex-puolison lisäksi myös ex-puolison uusi puoliso. Myös Sonjan tapauksessa lapset ovat olleet sijaiskärsijöinä näkymättömälle ja vaikeasti tulkittavalle kiusanteolle.
Sonjan lapset ovat nyt jo 17- ja 21-vuotiaita ja Sonjalle lasten tilanteen vaikeus ex-puolison luona alkoi paljastua vasta, kun lapset olivat tarpeeksi vanhoja puhuakseen asiasta.
– Siellä oli fyysistä kuritusta ja nälässä pitämistä rangaistuksena, mutta eivät he uskaltaneet kertoa. Molemmat ahdistuivat silminnähden, kun kysyi oloista isän luona, Sonja kertoo MTV Uutisille.
Lue myös: Vieraannuttaminen voi aiheuttaa lapselle trauman: "Vanhemmalta kyllä puuttuu siinä kohtaa empatiakykyä"
Sonja kertoo useista kerroista, joissa hänen tekemisensä on käännetty häntä vastaan tai hänen menemisiään on pyritty kontrolloimaan lasten avulla.
– Juttu on aina käännetty niin, että lapsella on oikeuksia ja oikeus tavata isäänsä, vaikka koko ajan on ollut niin, että olen sitä yrittänyt. Jos varasin matkan niille päiville, kun lapset ovat isällään, hän ei heitä sillä kerralla hakenut, Sonja kertoo.
Lasten tavaroista on väännetty niin Sonjan kuin Piankin perheessä. Pian ex-puoliso on aiheuttanut paljon harmia sekä lapsille että Pialle lasten kautta muun muassa hävittäen kalliita harrastusvälineitä, joita Pia on joutunut hankkimaan uudelleen. Samaan ongelmaan on myös Sonja lapsineen törmännyt.
– Tavaroista on aina sama vääntö. Lapsi kulki isoveljen vanhalla takilla, kun ei saanut omaa takkia pois isältään, Sonja kertaa.
Molemmat kertovat myös, että puhelimien avulla on tehty kiusaa ja pyritty kontrolloimaan sekä lapsia että Piaa ja Sonjaa.
– Lapsilta on takavarikoitu puhelimet isällään ja estetty soittamasta minulle isäviikoilla, Pia kertoo.
Pian lapsia on myös rangaistu, jos he ovat salaa laittaneet äidilleen viestiä.
Lue myös: Viisivuotias kertoi päiväkodissa, että isä lyö häntä ja hänen pieniä veljiään "todella kovaa"
Pia kokee, että jatkuva paine ja olematon yhteistyö on vaikuttanut myös hänen vanhemmuuteensa.
– Varmasti on ollut tilanteita, joissa en ole itsekään osannut toimia lasten edun mukaan, kun olen joutunut miettimään, mihin omat päätökset johtavat. Tuleeko uusi lastensuojeluilmoitus tai voiko isä kääntää tilanteen niin, että se näyttäisi huonolta oikeudessa tai ulkopuolisen silmin. Jatkuva suurennuslasin alla oleminen uuvuttaa ja saa myös kyseenalaistamaan omia päätöksiä, Pia suree.
Rakenteellinen ongelma
Tällaisissa pitkittyneissä erotilanteissa ilmenee lukuisia eri tapoja, joilla ex-puolisolle pyritään aiheuttamaan haittaa. Se voi näkyä esimerkiksi ex-puolison vahtimisena lasten puhelinten avulla, lasten yhteydenpidon rajoittamisena toiseen vanhempaan ja toisen vanhemman mustamaalaamisena lapsille.
Toinen vanhempi voi Vaitomaan mukaan tosiaan vaikeuttaa myös lapsen avunsaantia kieltämällä esimerkiksi perheneuvolan avun.
– Tämä on todella iso ammattilaisilta esiin noussut rakenteellinen ongelma, johon halutaan muutosta, Vaitomaa kertoo MTV Uutisille.
Lue myös: Varoitusmerkit, joita ei kannata jättää huomiotta parisuhteessa: "Tässä on se riitelyn ja henkisen väkivallan ero"
Vaitomaan mukaan usein myös oikeus- ja palvelujärjestelmä halutaan valjastaa mukaan taisteluun tehtailemalla joskus aiheettomasti lastensuojelu- ja rikosilmoituksia toisesta vanhemmasta. Lapsen suojelun tarve tulee kuitenkin selvittää, koska on selvää, että lapsi kärsii, jos väkivalta jää tunnistamatta.
– Monin eri keinoin pyritään saamaan toinen toimimaan haluamalla tavalla ja rajoitetaan näin toisen toimijuutta, Vaitomaa jatkaa.
Tällainen henkilö kokee Vaitomaan mukaan usein vahvaa oikeutuksen tunnetta ja saattaa jopa usein puhua lapsen edun puolesta, mutta toiminta ei kuitenkaan tähtää lapsen parhaaseen.
– Tällainen ihminen ei pysty näkemään lapselle aiheutuvaa haittaa. Tällöin palvelujärjestelmän työntekijöitä pyritään saamaan omalle puolelle ja silloin on vaarana, että lapsi unohtuu. Jos työntekijä yrittää ohjata keskustelua ja rohkaista molempia vanhempia keskittymään omaan vanhemmuuteensa, se ei mene perille. Hän ei pysty näkemään sitä tilannetta lainkaan toisen vanhemman tai lapsen näkökulmasta, Vaitomaa kertoo.
Lue myös: Voisivatko eroavat vanhemmat turvautua useammin sovitteluun?
Äärimmäisissä tapauksissa pakonomainen toiminta ja väkivallan riskitekijöiden tunnistamattomuus voi Vaitomaan mukaan johtaa jopa perhesurmaan.
Lapsi altistuu henkiselle väkivallalle pahimmillaan vuosia
Viranomais- ja ammattilaistoimijoita saattaa lapsen ympärillä olla lukuisia, mutta voi olla, että kenelläkään ei ole tilanteesta kokonaiskuvaa ja lainsäädännön mahdollistamia keinoja tilanteen vakauttamiseksi ei ole riittävästi.
– Miten se apu menee perille tai onko se riittävää. Tilanteita ei myöskään tunnisteta sellaisiksi, että lapsi altistuu henkiselle väkivallalle. Jos puhutaan, että tämä on vain vanhempien välistä riitelyä, ei tunnisteta väkivaltaa, jolle lapsi altistuu vuosikausia, Vaitomaa kertoo.
Vaitomaan mukaan olisi tärkeää integroida sosiaali- ja terveydenhuolto, mutta myös psykiatria mukaan yhteiseen työskentelyyn vaikeisiin tapauksiin.
– Hyvinvoiva ihminen ei käyttäydy väkivaltaisesti perheenjäseniään kohtaan, ei parisuhteessa, eikä erosuhteessa. Kun vanhempien eron jälkeiseen yhteistyöhön liittyy epäterveitä käyttäytymismalleja ja toisen satuttamista henkisesti tai fyysisesti, tarvitaan apua kaikille perheenjäsenille, Vaitomaa kertoo.
Lue myös: Turvakotien turva ei riitä kaikille – ja vain kolmannes ottaa kaukaisen paikan vastaan
Jatkuvat lastensuojeluilmoitukset ja tilannearvioinnit ovat raskaita vanhemmille, mutta eniten ne koettelevat lapsia, jotka joutuvat tapaamaan useita eri viranomaistahoja ja vastailemaan toistuviin kysymyksiin oloistaan vanhemmilla.
– On kotikäyntejä ja sosiaalitätien haastatteluita ja keskusteluita. Isän puolelta pieniä kiusantekoja, jotka kaikki kääntyvät siihen, että lapsi käy keskustelemassa tätien kanssa, Sonja kertoo.
– Lapset ovat tavanneet kymmeniä työntekijöitä. Lyhyiden tapaamisten aikana isä pyörittää keskustelua ja syyttää minua milloin mistäkin. Viranomaisille tilanne näyttäytyy molemminpuolisena riitatilanteena ja apu lapsille jää saamatta, jatkaa Pia.
Vaitomaa kokee sovinnollisuuteen pyrkimisen ja yhteisvanhemmuuden toteuttamisen joissain tilanteissa mahdottomaksi, jos toinen osapuoli on alisteisessa asemassa.
– Ei voi tehdä yhteistyöt,ä jos toinen koko ajan uhkailee, kiristää ja painostaa tai reagoi sairailla tavoilla keskusteluyrityksiin. Ei sellaista työyhteisössäkään voi tehdä, Vaitomaa vertaa.
Parhaillaan käynnissä on sosiaali- ja terveysministeriöntoimeksiantona Ensi- ja turvakotien liiton selvitys vaativista erotilanteista ja järjestelmän kehittämistarpeista. Selvityksen tulokset julkaistaan alkuvuodesta.
Selvityksessä on erityisesti lapsen avunsaannin turvaaminen ja lapsen oikeuksien turvaaminen. Lapset eivät ole jaettavaa omaisuutta ja niillä on oikeus tehdä itselleen mieluisia asioita molempien vanhempien luona, Vaitomaa painottaa.