Sterilointiin pääsyn helppous riippuu paljolti sukupuolesta, uskovat kaksi prosessin läpikäynyttä vapaaehtoisesti lapsetonta: Soile Rajamäki ja Antero Säämäki.
Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n puheenjohtaja Soile Rajamäki, 39, muistaa, että jo kouluikäisinä vauvat ja pienet lapset tuntuivat hänestä jotenkin vierailta. Tuolloin omaa lastenhankintaa ei kuitenkaan tarvinnut pohtia. Sen aika koitti vasta reilu parikymppisenä, kun Soilen silloiselle poikaystävälle tuli vauvakuume.
– Sen pohdiskelun kautta vahvistui identiteetti, että minä en oikeasti halua niitä lapsia, Soile kertoo.
Saman pohdinnan ja saman jo päättyneen parisuhteen myötä Soile alkoi miettiä, miten ratkaisisi lapsettomuusasian lopullisesti. 25 ikävuoden hujakoilla Soile alkoi jo odottaa kolmekymppisiään, jotta pääsisi sterilisaatioon.
Monipäinen sisaruskatras vahvisti Anteron lapsettomuustoivetta
Nyt 53-vuotiaalle Antero Säämäelle käsitys omasta vapaaehtoisesta lapsettomuudesta selvisi vielä Soileakin aiemmin – vain 13-vuotiaana.
Antero on viisilapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi, pikkuveli on 12 vuotta nuorempi. Antero näki pienestä pitäen, kuinka raskasta lasten hoitaminen voi olla. Myöhemmin käsitystä vahvistivat kokemukset kavereiden lapsien kanssa.
Kun Antero tapasi nykyisen vaimonsa, joka on kuusilapsisen perheen vanhin, puheenaiheeksi nousi nopeasti vapaaehtoinen lapsettomuus. Molemmat olivat lasten hankintaa vastaan.
– Se oli yksi syy siihen, että aloimme seurustelemaan. Nyt olemme olleet 19 vuotta naimisissa, Antero sanoo.
Ennen avioitumista Antero haki sterilisaatiota.
Sukupuoli vaikuttaa sterilointiin pääsyyn
Lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön omasta pyynnöstä, kun hän on täyttänyt 30 vuotta. Sekä Soile että Antero täyttivät ikärajan hakiessaan lähetettä sterilisaatioprosessiin. Siihen yhteneväisyydet loppuvatkin.

