Kustantamo: Harva teksti valitaan kirjaksi – Helmet kyllä löydetään | MTV Uutiset
Kustantamo: Harva teksti valitaan kirjaksi – Helmet kyllä löydetään
Kustannuspäällikkö vakuuttaa, että oikein vahva teksti ei jää huomaamatta. Kuvituskuva.Colourbox.com
Julkaistu 23.05.2013 08:07(Päivitetty 23.05.2013 14:33)
0,2 prosenttia. Suunnilleen niin pieni on todennäköisyys saada kirjoittamansa kirja julkaistuksi WSOY:llä. Silti joka vuosi noin tuhat suomalaista yrittää. Kustannuspäällikkö huomaa nopeasti, onko tekstistä kirjaksi. Yhtä lailla kuin heikkouksista jää kiinni, huippukäsikirjoitus ei jää huomaamatta, vaikka fontti olisi mikä ja tarina keskeneräinen.
– WSOY:lle lähetetään vuosittain noin tuhat kirjaksi tarkoitettua tekstiä. Kustannettaviksi niistä valitaan pari, WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson sanoo.
Kotimaisen kaunokirjallisuuden osastolla käsikirjoituksia lukee oman päätyönsä ohessa viisi kustantamon työntekijää.
– Intuitio kertaa aika nopeasti, onko tekstistä johonkin. Jos minun tekee lukiessani mieli unohtaa muut työt, tiedän, että tässä on jotain hyvää. Kun lukee paljon, vetävimmät ja omaäänisimmät tarinat kyllä erottuvat joukosta. Esimerkiksi Asko Sahlberg, Miina Supinen ja Miki Liukkonen ovat löytyneet lähetettyjen käsikirjoituksien joukosta.
– Osa teksteistä sen sijaan puuduttaa jo alussa. Joko lauseet ovat kömpelöitä ja kieli täynnä virheitä, tai sitten tarina ei vain vedä mukaansa, Carlson sanoo.
Anna-Riikka Carlson.Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
Lajityypiltään oman maun vastaista kirjaa on hankala arvioida puolueettomasti.
– Jos teksti tuntuu vahvalta mutta genre itselleni vieraalta, annan sen kollegan luettavaksi. En esimerkiksi ole mielestäni vahvoilla dekkareissa, mutta onneksi meillä on toimituksessa erilaisia lukijoita. Tavoitteena on tehdä hyviä kirjoja, vaikka ne eivät aina olisikaan juuri omien mieltymysten mukaisia.
– Raaka totuus on, että kustantamoissa päätökset pitää tehdä nopeasti. Alalle tullessani se tuntui hirveältä – miten päätöksen muka voi tehdä, jos ei ole lukenut koko juttua? Pelotti, että jotain hyvää jäisi huomaamatta. Mutta jos todella lukisimme jokaisen tekstin alusta loppuun, istuisimme toimistolla koko ajan, eikä valmista tulisi silti koskaan.
– Olen myös lohduttautunut sillä, että Suomessa on paljon kustantamoja. Jos me vahingossa tekisimme virheen ja päästäisimme käsistämme jonkin helmen, niin joku muu kyllä löytäisi sen. En kuitenkaan usko, että huippukäsikirjoitus pääsee seulastamme vain päätöksenteon nopeuden takia.
Näytille valmis kokonaisuus
WSOY:llä vastataan kaikille käsikirjoituksen lähettäneille. Palautetta jokaiselle ei kuitenkaan pystytä antamaan.
– Valitettavasti iso osa saa standardivastauksen, jossa kiitellään mahdollisuudesta lukea teksti sekä pahoitellaan, ettei se valikoitunut kustannusohjelmaan. Jos tekstissä on jotain erityisen kiinnostavaa ja vahvaa, mutta se jää silti listojemme ulkopuolelle, lähetämme kirjoittajalle yleensä kannustavaa palautetta.
Colourbox.com
Jotkut yrittävät päästä seulan läpi samalla teoksella monta kertaa.
– On hyvin kunnioitettavaa työstää tekstiä eteenpäin. Emme kuitenkaan halua, että kukaan tekee takiamme niin sanotusti turhaa työtä. Pyrimme kertomaan heti alussa, onko meillä sellainen olo, että työstäminen auttaisi tai eri versioiden lukeminen kiinnostaisi.
Pääosin kustantamoon saapuvat käsikirjoitukset ovat melko valmiita, loppuun asti kirjoitettuja tarinoita.
– Jonkin verran kysellään, kannattaisiko jostakin tietystä aiheesta kirjoittaa. Myös novelli- tai runokokoelmista lähetetään joskus näytille vain osia. Vaikka saatamme kommentoida, mihin suuntaan tekstiä kannattaisi viedä, yleensä odotamme näytille valmista kokonaisuutta, Carlson sanoo.
Kustantamo ottaa mieluummin vastaan tekstinkäsittelyohjelmalla tehtyjä sähköisiä liitetiedostoja kuin paperinivaskoja.
– Paperipinoja on raskas liikutella. Koska käsikirjoituksia saatetaan ottaa viikonlopuksi kotiin kymmenenkin kappaletta, siitä tulisi aikamoinen säkillinen. Tiedostoja on myös helpompi vaihdella kollegoiden kesken lausuntoja varten.
Eroottiset tarinat vaivaannuttivat
Aihepiireiltään tekstit ovat hyvin vaihtelevia.
– Ihmiset tarjoavat paljon niin kauas taakse meneviä historiallisia romaaneja kuin oman perheen ja suvun lähimenneisyyteen, sodan jälkiin sekä maalta kaupunkiin muuttoon liittyviä teoksia. Tällä hetkellä pinnalle on selvästi noussut työelämän kovuus ja työttömyys.
Colourbox.com
Joskus aihevalinnat ovat erikoisempia.
– Brittiläisen E.L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani 50 Shades of Grey aiheutti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden buumin. Suomalaisetkin päättivät ilmeisesti pysytellä trendin harjalla ja lähettivät paljon genreen sovitettuja käsikirjoituksia, mutta eivät ne oikein toimineet. Tarinat olivat aika vaivaannuttavia, Carlson kertoo.
– Sain vastikään myös yhden aivan uskomattoman käsikirjoituksen, jossa kirjoittaja väitti olevansa oikeasti eräs Nobel-kirjailija. Suurin osa teksteistä on kyllä vakavasti tehtyjä. Kirjoittajakoulutuksen lisääntyminen on alkanut näkyä viime aikoina, sillä moni on selvästi jo saanut tekstilleen palautetta muualta. Usein tarinat ovat kielellisesti hyvinkin hiottuja.
Mutta eivät aina.
– Kirjoituksissa toistuvat elämän isot käännekohdat, ihmissuhteet, erot ja lapsettomuus. Moni tällainen elämän tragedioita käsittelevä teksti kirjoitetaan nopeasti tapahtuman jälkeen niin tunteella, että kaunokirjallinen ilmaisu ei yleensä ole kovin viilattua, Carlson sanoo.
Edessä paljon hiomista
Vaikka teksti valittaisiinkin kustannettavaksi, edessä on edelleen paljon viilausta.
– Ensin puhutaan isoista asioista: puuttuuko tarinasta jokin käänne, pitäisikö käsittelyä laajentaa, olisiko jokin sivujuonne hyvä poistaa… Temaattisten ja rakenteellisten asioiden jälkeen siirrytään lauseiden hiomiseen. Joskus teoksen viimeistelyyn riittää kaksi kierrosta, joskus niitä vaaditaan jopa seitsemän.
– Useimmat ovat äärimmäisen kiitollisia vaivannäöstä. He ymmärtävät, että siitä on hyötyä kirjalle. Mitä vahvempi teksti ja kokeneempi kynänkäyttäjä, sitä paremmin palautetta otetaan vastaan, Carlson sanoo.
– Joskus on toki tullut sellaisia pattitilanteita, että kustannustoimittaja ja kirjailija ovat olleet eri mieltä siitä, mihin suuntaan mennään. Oman kirjan saaminen julki on kuitenkin ihmisille niin iso asia, että yhteisymmärrykseen on päästy aina.
Tekstin on puhuttava puolestaan
Jos teksti tulee valituksi, se päätyy valmiissa kansissa kaupan hyllylle yleensä noin puolen vuoden–kahden vuoden päästä siitä, kun kustannustoimittaja on lukenut ensimmäisen version. Kirjakaupoille ja kirjastoille kirja esitellään kuukausia ennen ilmestymistä. Painosmäärä päätetään niiden osoittaman kiinnostuksen perusteella.
– Tekniikan kehittymisen myötä painosmäärät ovat pienentyneet todella paljon. Kun painokoneet vielä olivat valtavia huoneen kokoisia laitteita, niitä ei kannattanut käynnistää, ellei kirjoja painettu vähintään 2000–3000 kappaletta. Nyt on paljon järkevämpää painaa ensin tuhat kirjaa ja sitten menekin mukaan vaikka tuhat tai 500 lisää, Carlson sanoo.
Toiveissa tietysti on, että painoksia tulee lisää.
Colourbox.com
– Syy siihen, että arvioimme käsikirjoituksia tiukasti emmekä hirveästi haali "esikoisia" riveihimme, on nimenomaan, ettemme halua yhden kirjan kirjailijoita. Kun teemme sopimuksen esikoisromaanista, tahdomme ilman muuta tehdä jatkossa lisää kirjoja saman kirjailijan kanssa. Seuraava kirja alkaa toki aina nollasta eikä synny automaattisesti, mutta se myös luetaan ja käsitellään nopeammin kuin nämä tuhat postiluukusta kolahtavaa.
Erityisiä niksejä Carlson ei pysty omasta kirjasta haaveileville antamaan.
– Oikein vahva teksti ei jää huomaamatta, vaikka se olisi kirjoitettu minkälaisella fontilla tai olisi kesken sieltä täältä.
– Mukaan kannattaa toki laittaa lyhyt saatekirje: minkälainen tarina on kyseessä, millaiset ovat sen mahdolliset taustat, kuinka kauan sitä on työstänyt ja mitä on sille vielä valmis mahdollisesti tekemään. Liikaa ei silti kannata selitellä tai antaa "lukuohjeita" – tekstin pitää puhua puolestaan.
