Palliatiivinen hoito on Suomessa yhä vain suositus, mikä jättää potilaat ja perheet epätasa-arvoiseen asemaan. Johanna Mantilan vakavasti sairas poika ei saanut henkistä apua, vaikka kuoleman läsnäolo varjosti elämää.
Palliatiivinen hoito ja saattohoito tulevat monelle tutuksi vasta siinä vaiheessa, kun läheinen valmistautuu kohtaamaan kuoleman.
Palliatiivinen hoito alkaa silloin, kun ihmisellä todetaan henkeä uhkaava tai parantumaton sairaus. Sen tarkoitus on muun muassa lievittää oireita, tukea potilaan elämänlaatua ja tarjota henkistä tukea. Hoito voi kestää vuosia.
Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe, kun kuolema on jo lähellä. Siinä keskitytään kivuttomaan ja mahdollisimman rauhalliseen kuoleman lähestymiseen ja oireiden hallintaan.
HUSin palliatiivisen lääketieteen professori Tiina Saarto kertoo, että mahdollisuus saada tällaisia hoitoja vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea.
Viiden viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin kohentunut sosiaali- ja terveysministeriön hankkeen myötä.
– Esimerkiksi palliatiivisen hoidon saattohoitoyksiköitä on nyt kaksi kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten. Nyt lähes kaikilla hyvinvointialueilla on erikoistuneet, osaavat saatto-osastot, Saarto toteaa Huomenta Suomen haastattelussa.
Saarron mukaan edistystä on tapahtunut myös muun muassa kotisairaalaverkoston tarjoaman oirehoidon ja keskustelutuen antamisessa.
– Kansalaisten olisi hyvä tietää, että näitä palveluja on ja niiden perään kannattaa kysyä.
Lue myös: Arvokas kuolema ei toteudu kaikkialla Suomessa – puutteita puolessa hyvinvointialueista
Johanna Mantilan poika ei saanut apua kuoleman ajatuksiin
Yrittäjä ja entinen omaishoitaja Johanna Mantila menetti 19-vuotiaan poikansa muutama vuosi sitten.