Kuin Bond-leffassa! CIA:n arkistot kätkivät kunnianhimoisia ja maltaita maksaneita salaisuuksia: Yliääninopeudella lentävä lautanen, kissavakoojia ja jäämato

Vuosien varrella Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA ja puolustusvoimat ovat avanneet salaisia arkistojaan, kun asioiden julkitulon ei enää uskota vaarantavan kansallista turvallisuutta.

Osa projekteista on ollut melkoisen absurdeja tai jopa tahattoman koomisia, osa on kiehtovia.

Tässä kolme poimintaa avautuneiden arkistojen aarteistosta.

Project 1794

Kun kylmä sota puski päälle, Yhdysvallat ja myös sen liittolainen Kanada suunnittelivat kaikenlaista Neuvostoliiton päänmenoksi.

Yksi kunnianhimoinen hanke oli VZ-9 Avrocar.

Tämän lentävää lautasta muistuttavan laitteen oli tarkoitus ampua alas Neuvostoliiton pommikoneita. Se voisi lentää yliääninopeudella tutkan alapuolella, mutta tarvittaessa kivuta korkeallekin.

Salassapidosta vapautettujen dokumenttien mukaan tavoitteena oli, että Avrocar lentäisi nelinkertaista äänennopeutta, jopa 30 kilometrin korkeudessa.

Kehitystyö aloitettiin vuonna 1952 Kanadassa, nimellä Project 1794.

Projekti kuitenkin todettiin liian kalliiksi ja sitä tarjottiin Yhdysvaltojen hallitukselle, jonka maavoimat ja ilmavoimat jatkoivat hanketta vuonna 1958.

Maavoimat halusi joukkojenkuljetukseen ja tiedusteluun soveltuvan aliäänikoneen ja ilmavoimat puolestaan halusi VTOL-koneen, joka pystyisi lentämään tutkan alapuolella ja tarvittaessa kiihdyttämään yliääninopeuteen.

Prototyypillä tehdyissä kokeissa huomattiin, että Avrocarin ilmatyyny on epävakaa jo metrin korkeudessa, eikä se mitenkään pystyisi saavuttamaan äänennopeutta.

Maavoimat vielä jatkoi hanketta, mutta kun toinenkin, paranneltu prototyyppi alkoi kallistella hallitsemattomasti ja huippunopeuskin jäi 56 kilometriin tunnissa, projekti 1794 päätettiin vuonna 1961 haudata salaiseen arkistoon.

Project Iceworm

Vuonna 1960 USA alkoi rakentaa ohjustenlaukaisuverkostoa Grönlannin jääpeitteen alle. Ideana oli saada keskimatkan ydinohjuksia riittävän lähelle Neuvostoliittoa iskemään kohteisiin sen sisällä.

Kaikki oli huippusalaista ja erikoista kyllä, asia salattiin myös Grönlantia hallinnoivalta Tanskalta, Nato-maa sekin jo vuodesta 1949.

Peiteoperaatioksi keksittiin ”Camp Century”.

Sen julki kerrottu tarkoitus oli testata, miten sotilaat voisivat pärjätä arktisissa olosuhteissa. Jään alle tehtiin tunneleita, asuintiloja, vapaa-ajan halli, laboratorioita ja varastohuoneita.

Voimanlähteenä sähköä ja lämpöä tuottamassa oli puolustusvoimien käyttöön kehitetty pieni, osin liikuteltava painevesireaktori.

Leiriä katsomaan kutsuttiin laajalti lehdistöä.

Varsinainen sotilashanke oli koodinimeltään Project Iceworm, projekti jäämato.

Tarkoitus oli kaivaa Grönlannin jään sisään 4 000 kilometriä tunneleita, joita pitkin ydinohjuksia olisi kuljeteltu.

Kävi kuitenkin ilmi, että jää liikkui odotettua nopeammin, kaivetut tunnelit olisivat olleet käyttökelvottomia kahden vuoden kuluessa. Project Iceworm kuopattiin vähin äänin vuonna 1966.

Akustinen kissimirri

Vuodelta 1967 peräisin oleva raportti paljastaa, että USA käytti miljoonia dollareita kissojen kouluttamiseen vakoojiksi.

Ajatuksena oli varustaa kissat piilotetuilla mikrofoneilla ja lähettimillä ja saada ne sitten hakeutumaan, tavalla tai toisella, neuvostoliittolaisia salakuuntelemaan.

Ajatukset perustuivat psykologi B. F. Skinnerin oppeihin. Skinner huomasi, että eläinten käyttäytymismuotoja pystyttiin muokkaamaan ehdollistamisen avulla. Myönteisestä käyttäytymisestä palkittiin, ei-toivotusta rangaistiin.

Projekti sai nimen Acoustic Kitty.

Tausta-ajatuksena oli, että ihmiset eivät kiinnitä huomiota kulkukissoihin, varsinkin Neuvostoliitossa niitä oli riittämiin.

Ensimmäinen koe tehtiin kuitenkin Washingtonissa.

Mikrofonilla ja lähettimellä varustetun kissan tehtävä oli hakeutua kahden puistossa keskustelevan venäläisen läheisyyteen salakuuntelemaan heitä. Katua ylittäessään kissa jäi auton alle ja kuoli.

Vakooja-kissimirreistä luovuttiin pian tämän jälkeen.

Lue myös:

    Uusimmat