Seksuaalinen väkivalta tapahtuu yleensä suljettujen ovien takana ja tekijä on Raiskauskriisikeskus Tukinaisen tilastojen mukaan useimmissa tapauksissa uhrille tuttu. Uhkaavaa tilannetta ei välttämättä tunnista etukäteen, koska rakas kumppani voi muuttua hirviöksi vähitellen.
Seksuaalinen väkivalta on aina rikos ja syy on yksinomaan tekijän. Väkivaltaisessa suhteessa elävän naisen voi olla vaikea hahmottaa, missä raja normaalin seksuaalisen kanssakäymisen ja seksuaalisen väkivallan välillä kulkee. Väkivallan uhri voi ymmärtää vasta tilanteesta vapauduttuaan tulleensa raiskatuksi.
Seksuaalinen väkivalta on yleisempää kuin luullaan, sillä kaikki tapaukset eivät päädy tilastoihin. Moni uhri ei halua tehdä rikosilmoitusta, vaan hakee apua muiden kanavien kautta. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen vastaava kriisityöntekijä, perheterapeutti Helena Kallinen sanookin, että heille tulleiden yhteydenottojen sekä uhritutkimusten perusteella on paljon tavallisempaa, että tekijä on tuttu eikä suinkaan tuntematon ulkomaalainen, joiden osuus on poliisin raiskaustilastoissa korostunut.
Parisuhteessa tapahtuva seksuaalinen väkivalta ei yleensä vaadi toteutuakseen fyysistä pakotusta, sillä vääristynyt vallankäyttö tunkeutuu pariskunnan välisiin rooleihin kaikkialla arjessa. Nainen voi esimerkiksi ryhtyä seksiin myötäilläkseen väkivaltaista kumppaniaan. Tällöin on kyse alistamisesta, ei seksistä.
Kallinen sanoo, että väkivalta alkaa yleensä silloin, kun kumppani on saatu "nalkkiin". Tekijä ei ole aina mies, vaan myös naiset osaavat käyttää erityisesti henkistä väkivaltaa.
– Väkivalta on peiteltyä. Parisuhdeväkivallassa on tyypillistä, että alku on hurmaavaa ja väkivalta alkaa vasta, kun on esimerkiksi muutettu yhteen, menty kihloihin tai otettu yhteinen laina.
