Digitaalinen väkivalta naamioidaan usein huolenpidoksi.
Suomalaiset tunnistavat huonosti digitaalista parisuhdeväkivaltaa, arvioi Rikosuhripäivystyksen verkkotyön koordinaattori Siviä Suomalainen.
Digitaalinen väkivalta voi ilmetä parisuhteissa esimerkiksi puolison sijainnin seuraamisena, viestien lukemisena tai digitaalisten kontaktien rajoittamisena.
– Harva tunnistaa väkivallaksi esimerkiksi sitä, jos puoliso kertoo, keitä sinulla saa olla Facebook-kavereina. Jatkuvaa sijainninjakoa (esimerkiksi Snapchat-sovelluksessa) taas voidaan perustella erilaisilla ”olen huolissani ja haluan vain tietää, ettei sinulle tapahdu mitään” tai ”eihän parisuhteissa ole salaisuuksia” -pehmennyksillä, jotta saataisiin vaatimukset näyttämään täysin normaaleilta.
Lue myös: Instagram alkaa jakaa käyttäjiensä sijaintia – tämä uudesta ominaisuudesta pitää tietää
Suomalaisen mukaan tyypillinen digitaalisen väkivallan muoto on myös viesteillä tai puheluilla pommittaminen ja välittömän vastauksen vaatiminen.
Suhteissa, joissa on jonkinlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa, on yleensä myös digitaalista väkivaltaa. Suomalaisen mukaan digitaalinen väkivalta on yleistynyt entisestään viime vuosina uusien digitaalisten kanavien, alustojen ja sovellusten myötä.
– On aivan sama asia, hiippaileeko toisen perässä puskissa vai seuraako hänen digitaalista jalanjälkeään. Taustalla on sama motiivi, eli kontrolli ja halu olla koko ajan kartalla toisen tekemisistä, Suomalainen painottaa.
Pelko voi estää lähtemisen
Digitaalista väkivaltaa ovat myös kaikenlainen teknologian välityksellä tapahtuva häirintä, mustamaalaus ja häpäisy. Nämä ovat yleisiä erityisesti eron jälkeen, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Outi Rantamäki.
– Esimerkiksi intiimien kuvien levittäminen tai tällaisella uhkailu on melko yleistä, ja tällainen pelko voi vaikeuttaa väkivaltaisesta suhteesta lähtemistä. Myös erilaisia tekoälyavusteisia videoita ja kuvia on koko ajan vain helpompi tehdä, mikä on todennäköisesti lähivuosien nouseva ongelma. Väärennettyjen intiimikuvien levittäminen voi aiheuttaa yhtä paljon vahinkoa kuin aitojenkin.
Lue myös: Seksivideo ex-vaimon kanssa leviää – futistähti syyttää kostopornosta
Rantamäen mukaan digitaalisen väkivallan tunnistamista hankaloittaa myös se, että verkossa tapahtuvaa häirintää on Suomessa normalisoitu. Tämän takia monelle saattaa herkästi syntyä ajatus siitä, että häirintää netissä on vain kestettävä.
Myös ikääntyneiden suhteissa
Digitaalista väkivaltaa on eniten nuorten ja nuorten aikuisten suhteissa, sillä he ylläpitävät ja rakentavat ihmissuhteita enemmän teknologian avulla ja käyttävät yleensä monipuolisemmin myös erilaisia digitaalisia kanavia. Digitaalista väkivaltaa on kuitenkin kaikenikäisten suomalaisten parisuhteissa, huomauttaa Rantamäki.
Erityisesti ikääntyneiden parisuhteissa digitaalinen väkivalta voi ilmetä digitaalisiin taitoihin liittyvien osaamiserojen kautta. Jos toinen osapuoli ei osaa käyttää laitteita, hän ei välttämättä hyväksy sitä puolisoltaankaan.
Vaihtoehtoisesti teknologisesti taitavampi saattaa hyödyntää taitoaan kontrolloinnin välineenä ottamalla esimerkiksi vastuun puolisonsa raha-asioista verkossa. Tämä lisää myös taloudellisen väkivallan riskiä.
– Tätä tapahtuu toki myös nuoremmissa ikäluokissa, ja monesti käykin ilmi, että väkivallan kokijan käsitys omista digitaidoista ei vastaa todellisuutta – eli puoliso on saattanut manipuloida häntä uskomaan, että hän on osaamattomampi kuin oikeasti onkaan, Rantamäki sanoo.
Uhrit kokevat turvattomuutta
Digitaalisen väkivallan uhriksi joutuminen aiheuttaa usein turvattomuutta ja ahdistusta ja voi pahimmillaan johtaa jopa itsetuhoisuuteen tai posttraumaattiseen stressioireiluun, kertoo Rantamäki.
– Jos on vaikkapa joutunut vakoilun kohteeksi ja tekijänä on kaiken lisäksi ollut oma kumppani, jonka pitäisi olla turvallinen, siitä voi jäädä todella pitkäksi aikaa tai jopa pysyvästi täydellinen epäluottamus ihmisiä ja myös laitteita kohtaan. Ihminen voi kokea tulevansa hulluksi murehtiessaan, että onkohan jossain laitteessa vieläkin joku systeemi, jolla toinen saa minusta tietoa.
Rantamäen mielestä Suomessa olisi hyvä olla sellainen maksuton taho, joka tarjoaisi väkivaltaan erikoistuneen keskusteluavun lisäksi myös konkreettista digitaalista apua.
– Eli paikka, johon voisi mennä digitaalisen laitteensa kanssa selvittämään, onko siinä esimerkiksi seurantasovelluksia, ja jos on, saisi samalla sekä keskusteluapua että laitteensa puhdistettua – ja lisäksi kerättyä todistusaineistoa mahdollisesta rikoksesta. Nyt tällainen palvelu tai vaihtoehtoisesti uusien laitteiden ostaminen voi tulla väkivallan kokijalle todella kalliiksi.
Siviä Suomalaisen mielestä jokaisen olisi tärkeää opetella digitaitoja sen verran, että osaisi halutessaan piilottaa esimerkiksi sijaintinsa näkymisen erilaisissa sovelluksissa. Omat tai läheisen hyvät digitaidot auttavat myös tunnistamaan digitaalista väkivaltaa.
Jos epäilee tai tietää joutuneensa digitaalisen väkivallan uhriksi, apua saa esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä, Ensi- ja turvakotien liitosta ja Nollalinjalta. Moni taho auttaa myös väkivallan tekijöitä pääsemään väkivallan käytöstä eroon.