Mainos

Koskettavat tarinat lemmikkien poismenosta: ”Luulen, että se tiesi tämän olevan loppu"

1:05

Kaikki, jotka ovat menettäneet lemmikin, voivat vahvistaa kuinka hankalaa ja tunteellista se on. Kaikki eivät pysty olemaan vaikeassa tilanteessa paikalla, mutta osa valitsee seistä lemmikkinsä rinnalla loppuun saakka.

VIDEO: Harkitsetko koiran ottamista? Lemmikki vaatii 10 000 tuntia aikaasi.

MTV jakoi eläinlääkärin tunteita herättävän kertomuksen lemmikinomistajista, jotka eivät pysty olemaan paikalla, kun eläin lopetetaan. Kirjoitus herätti runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa puolesta ja vastaan: Joukko eläinlääkäreitä muun muassa vakuutti, ettei sitä tarvitse häpeillä, jos ei pysty olemaan paikalla.

Independent haastatteli neljää lemmikinomistajaa, jotka valitsivat olla paikalla, kun heidän rakkaat lemmikkinsä lopetettiin.

”Suojelimme kaikki toisiamme”

Christopher Briggs oli aina kannustanut perheen koiraa Missyä juoksentelemaan, jotta tämä pysyisi aktiivisena ja terveenä. Jälkikäteen ajateltuna, tämä saattoi aiheuttaa koiralle mahalaukun kiertymän, joka johti tulehduksiin ja koviin kipuihin.

Christopher iloitsi, että Missyllä oli kuitenkin ollut pitkä ja onnellinen elämä, eikä omistaja epäillyt hetkeäkään, olisiko paikalla lääkärin vastaanotolla vai ei.

– Päätöksen tekeminen ei ollut hankalaa. Missy oli tukenut minua monena hankalana hetkenä, joten minulle kyse oli periaatteesta olla myös hänen tukenaan, Christopher kertoo.

Se, että lääkärissä paikalla olivat Christopher, tämän äiti sekä veli, loi rauhallisen ilmapiirin Missylle.

– Missy tunsi olonsa aina turvalliseksi kanssamme, suojelimme kaikki toisiamme, Christopher kertoo.

Pentutehtaan kasvatti

Rebecca Kristy osti koiranpentunsa Macien tietämättä, että koira oli kasvanut pentutehtaalla.

Macie kärsi monista terveysongelmista, kuten loisista, kennelyskästä, ruokatorven laajentumasta, sekä rasituksen sietokyvyn alenemisesta ja lyyhistymisestä. Eläinlääkäri kertoi omistajalle, ettei koira eläisi kovinkaan pitkään. Hoitaakseen Macieta Rebecca lopetti päivätyönsä ja perusti koiranhoito-yrityksen kotiinsa.

Hyvän hoidon ansiosta Macie eli 14-vuotiaaksi, ennen kuin sen terveys lopulta petti. Rebecca pyysi eläinlääkäriä tulemaan heidän kotiinsa antamaan pistoksen koiralle, jotta hän voisi istua koiran vierellä loppuun saakka.

– Macie katsoi minua ja luulen, että se tiesi tämän olevan loppu. Tuntui kuin koira olisi kiittänyt minua, Rebecca kertoo.

Rebecca kertoo, että tilanne oli äärimmäisen hankala, mutta hän oli kiitollinen, että toimenpiteen pystyi suorittamaan koiralle tutussa ympäristössä.

– Melko yllättäen, hetki oli kaunis. Minä ja mieheni näimme saman asian Macien silmissä: yhteyden ja yhteisen ymmärryksen, Rebecca sanoo.

Jokainen jättää hyvästit omalla tavallaan

Sandra Janssen oli kasvattanut Olly-kissansa 4-viikkoisesta kissanpennusta asti ja hyvästien jättäminen oli erittäin surullista.

Ollylla todettiin mahasyöpä, jonka takia se menetti ruokahalunsa ja heikkeni. Sandra ja hänen miehensä päättivät päästää kissan tuskistaan ja varasivat eläinlääkärin kotikäynnille. Olly makasi rauhallisena Sandran sylissä lääkärin antaessa tälle pistoksen.

– Paikalla oleminen toi kissalle lohtua, varsinkin koska se oli sen koti, sen tutulta tuoksuva turvasatama, Sandra sanoo.

Sandra on pahoillaan niiden lemmikinomistajien puolesta, jotka ovat liian ahdistuneita olemaan paikalle lemmikkien kuollessa. Häpeissään asiasta ei kuitenkaan kannata olla.

– Jokainen käsittelee hyvästien jättämisen omalla tavallaan, Sandra sanoo.

Päätös on henkilökohtainen

Jonathan Gunson oli lomailemassa ystäviensä ja koiransa Buddyn kanssa, kun Buddy yllättäen sairastui. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, mikä koiraa vaivasi, mutta tämä toipui kuitenkin sen verran, että Jonathan pääsi matkustamaan takaisin kotiin Buddyn kanssa.

Kotiin palatessa Buddy kuitenkin menetti ruokahalunsa ja Jonathan vei tämän uudestaan eläinlääkäriin. Lääkäri epäili joko allergista reaktiota tai syöpää, mutta ennuste oli silti synkkä: Buddy ei eläisi enää pitkään.

Päivän kuluttua Buddyn verikokeiden tulokset saapuivat ja syöpä oli todennäköisempi vaihtoehto.

– Muutaman minuutin epätoivoisen kyselyn jälkeen, Buddy sylissäni, minun piti uskoa, ettei se enää toivu, ja tavalla tai toisella sen aika olisi päättymässä, Jonathan kertoo.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Jonathan pysyi järkähtämättä siinä päätöksessä, että jäisi Buddyn vierelle, tarjotakseen tälle mahdollisimman paljon lohtua viime hetkinä.

– Pidin sitä sylissäni, silitin ja juttelin sille koko sen ajan, kun pistosta annettiin. Kun eläinlääkäri vahvisti, että koira on kuollut, sen suu ja viiksikarvat nykivät vielä. Vaikka se oli surullista, näytti aivan siltä, kuin se uneksisi, Jonathan kertoo.

Jonathanin mielestä päätös siitä, onko paikalla lemmikin kuollessa, on hyvin henkilökohtainen.

– Jos en olisi ollut siellä, luulen, että katuisin. Kyse on kuitenkin siitä, miltä omistajasta tuntuu. Ketään ei pitäisi tuomita, jos ei pysty olemaan paikalla, Jonathan summaa.

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.