Konkaritoimittaja Rauli Virtanen kertoo vierastavansa kravatteja, valtionpäämiehiä ja sankaritarinoita länsimaisista toimittajista. Hänen kahdeksas kirjansa Täällä Rauli Virtanen kokoaa sotien kokemukset yhteen aina Vietnamista Ukrainaan.
Rauli Virtanen ei pidä tittelistä sotakirjeenvaihtaja. Parempi olisi rauhankirjeenvaihtaja, mutta nykyisessä maailmantilanteessa se on valitettavan utopistinen.
Työurallaan hän on halunnut keskittyä rintamaseurannan sijaan sodan uhreihin, pakolaisiin ja silmittömän väkivallan seurauksiin.
– Parhaat sotajutut ovat sodan vastaisia juttuja, Virtanen toteaa Huomenta Suomen haastattelussa.
Lue myös: Rauli Virtanen oli keskellä vuoden -92 verisiä mellakoita Los Angelesissa: "Muistan sen vihan ja suuttumuksen"
Ensimmäiset sotareportaasit Vietnamista
Ulkomaantoimittajan polulle Virtasen johdattivat jo nuorena äidinkielen kirjoituksista vaikuttunut opettaja sekä seikkailukirjat, kuten Robinson Crusoe. Ensikosketuksen alaan hän sai kesätoimittajana kotikaupunkinsa Lahden Etelä-Suomen Sanomissa, mistä tie vei Tampereen yliopistoon journalistiikan opintojen pariin.
Opinnot saivat jäädä jo varhain, kun työ maailmalla kiinnosti koulunpenkkiä enemmän. Alkuun hän pääsi kirjoittaen artikkeleita, kunnes 70-luvun lopulla hän siirtyi sähköisen median puolelle: työskennellen ensin Ylelle, sitten 80-luvun alusta alkaen MTV Uutisille, jonne hän teki juttuja kaksi vuosikymmentä.
Ensimmäistä kertaa sodan kauhuja hän todisti 51 vuotta sitten Vietnamissa.
– Toki myönnän, että siinä oli seikkailuhenkeä, kun nuori kaveri pääsee amerikkalaiseen helikopteriin Mekong-joen ylle. Mutta silloinkin kirjoitin pakolaisista ja sodan uhreista.
Sille tielle Virtanen kertoo jääneensä siksikin, että hän ei tunne oloaan mukavaksi kravattikaulaisten valtionpäämiesten keskellä.
– En osaa niissä tilanteissa analysoida enkä verkostoitua, Virtanen lausahtaa.
– Mutta mitä haastavammat olosuhteet ovat, sitä paremmalta tuntuu, kun niissä olosuhteissa pystyy tekemään koskettavan ja informoivan jutun, hän perustelee työnkuvansa lumoa.
Lue myös: Ex-ankkuri Urpo Martikainen paljasti ankkurikollegansa uran tukalimman tilanteen: "Kauheimpia, mitä voi kuvitella"
Ukrainan sodassa yksi poikkeuksellinen piirre
Ukrainan sotaa Virtanen kuvailee monella tapaa poikkeuksellisen raa’aksi Venäjän käyttämän aggression, lasten pakkosiirtojen ja sotarikosten vuoksi.
Ukraina kuitenkin eroaa monesta konfliktista siksi, että tapahtumista on olemassa valtava määrä kansalaisten ja järjestöjen keräämiä todisteita. Se ei auta pelkästään journalisteja, vaan myös tuomioistuimia.
– Toivon mukaan Putin saadaan sotarikostuomioistuimen eteen. Ongelma usein on ollut, että sotarikolliset ehtivät kuolla vanhuuteen, ennen kuin heidät saadaan Haagiin.
Tällainen ongelma oli esimerkiksi Jugoslavian sotarikollisten tuomitsemisessa. Jugoslavian hajoamissodat Virtanen nostaa esiin myös poikkeuksellisen raakoina, eikä pelkästään 8000 ihmisen hengen vieneen Srebrenican joukkomurhan vuoksi.
– Sarajevolaisten ahdinko ja tuska olivat aivan toista luokkaa kuin vaikkapa kiovalaisten tällä hetkellä. Ihmiset elivät pelossa, kun vuorilta ammuttiin jatkuvasti, Virtanen muistelee.
Hätä keksii keinot
Kriisipesäkkeitä kierrelleeltä Virtaselta usein udellaan, mikä on ollut tiukin paikka maailmalla. Joskus hän vastaa liikenteen olevan reissuilla vaarallisinta. Vastaus harvoin tyydyttää kysyjää.
Virtanen kertoo suhtautuvansa kriittisesti siihen, kuinka länsimaiset toimittajat nostetaan otsikoihin heti, jos he päätyvät läheltä piti -tilanteisiin. Usein he ovat alueella lyhyen aikaa ja palaavat turvallisiin kotimaihinsa – toisin kuin paikalliset toimittajat.
– He ovat hengenvaarassa ja ansaitsevat kunnioitusta siitä, että uskaltavat kirjoittaa korruptiosta, huumekaupasta ja hallitsijoista.
Hieman vastahakoisesti hän jakaa yhden uhkaavan kokemuksen Ugandasta, jossa hän päätyi kuvaajatyöparinsa kanssa ojanpenkalle ase kohdistettuna häntä päin. Virtanen pääsi pälkähästä aliupseerille puhumalla.
– Kerroin, että Kampalassa kulkee huhu, että haastattelemamme sissit ovat valtaamassa kaupungin. Sepitin kuinka tärkeää nyt olisi meidän journalistien päästä kertomaan maailmalle, että tilanne on täysin armeijan hallussa.
Aliupseeri häkeltyi sepityksestä niin, että päästi kaksikon jatkamaan matkaa.