Kommentti: Politiikan vieraslaji sai kyytiä eduskunnassa – ansaitseeko kansanedustaja Juha Mäenpää puheistaan syytteen vai kansanedustajien tuen?

Aluksi puhemies tai kukaan muukaan ei reagoinut, mutta myöhemmin Mäenpään katsottiin rinnastaneen turvapaikanhakijat vieraslajeihin. Pari viikkoa myöhemmin puhemiehistö piti Mäenpäälle puhuttelun.

Kohu paisui ja lopulta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pyysi eduskunnalta harvinaista lupaa syyttää kansanedustaja Mäenpäätä mahdollisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen kuvaili Mäenpään puheita epäasiallisiksi, mutta hän näki asiassa myös lieventäviä seikkoja.

– Ne ovat mielestäni epäasiallisia ja solvaavan tyyppisiä. Siinä mielessä on välttämätöntä käynnistää tämä prosessi. Mutta kun tuntee tämän esitutkintamateriaalin, teon moitittavuutta saattaa kyllä vähentää se, että puheen pitämisessä on spontaaneja ajattelemattomuuden piirteitä, valtakunnansyyttäjä sanoi.

Pitkän selvittelyn jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokunta suositteli syytesuojan purkamista, mutta harvinaisesti erimielisenä.

Eduskuntakeskustelussa jakolinjat olivat selvät. Syytesuojan puolustajat pitivät Mäenpään vuoden takaista kielenkäyttöä epäasiallisena, ei hyväksyttävänä tai lievimmillään epäonnistuneena vitsinä.

Syyttämisluvan myöntämisen kannattajat puolestaan pitivät tekoa vakavana, ihmisarvoa loukkaavana ja vähintään rivien välissä myös rikollisena. Näin siitä huolimatta, että eduskunnan ei pidä ottaa kantaa mahdollisen rikoksen tapahtumiseen, vaan pelkästään kansanedustajan syytesuojan purkuun.

Valtakunnansyyttäjän outo rooli

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen toiminta on herättänyt myös arvostelua. Toiviaisen pohdiskelu syyttämisprosessin tarpeellisuudesta ja syytteen mahdollisesta nostamatta jättämisestä asettivat myös eduskunnan hankalaan asemaan.

Perustuslakivaliokunta päätyi pyytämään Toiviaiselta täsmennystä siihen, aikooko hän myös syyttää kansanedustaja Mäenpäätä, jos lupa siihen annetaan. Valiokunta ei saanut valtakunnansyyttäjältä selkeää vastausta.

Syyttäjän into puuttua kansaedustajan yhteen eduskunnassa pitämään puheenvuoroon nyt nähtävän pitkän kaavan mukaan ei jätä eduskunnalle eikä kansanedustajille mitään hyviä vaihtoehtoja. Jos eduskunta ei anna syyttämislupaa, niin kansan silmissä muutenkin arvostelun ja kateuden kohteena olevat poliitikot tuomitaan vielä lisäksi lakia ja tuomioita kaihtavaksi eliitiksi. Tämä on monille kansanedustajille riittävä syy kannattaa syytesuojan purkua.

Jos eduskunta myöntäisi syyttämisluvan, eikä Mäenpäätä lopulta edes ehkä syytettäisi, niin silloin syytesuoja murrettaisiin turhaan ja luotaisiin ennakkotapaus kansanedustajan sananvapauden rajoittamisesta. Mutta kuten sanottu – näin ei tule käymään.

Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, sillä vimmaisimpien äänestäjien silmissä syntyy vaikutelma, että kansanedustajat saavat tehdä jopa rikoksia (jota siis ei ole todettu), eivätkä silti joudu syytteeseen.

Valtakunnansyyttäjän ehkä aiempaa suurempi halu koetella poliittisen tai uskonnollisen sananvapauden rajoja on aiheuttanut eduskunnassa ihmettelyä. Ääneen sitä ei kuitenkaan sanota kuin yleisellä tasolla, koska lainsäätäjän ei sovi puuttua riippumattoman viranomaisen toimintaan.

Miksi Mäenpäätä ei voisi uhrata?

Mäenpään vuosi sitten esittämälle puheenvuorolle ei eduskuntakeskustelussa juuri löytynyt puolustajia, vaikka moni perussuomalainen ei varmasti nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton riveissä Mäenpään kyseenalainen retorinen taidonnäyte sai puolestaan lähes myyttiset mittasuhteet: poliittiset tuomiot olivat armottomia ja selviä.

Koko puhekohu on osittain poliittinen.

Pääasia ei taida sittenkään olla Mäenpään mahdollinen syyte ja mahdollinen sakkotuomio, vaan ideologinen erimielisyys esimerkiksi maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittisesta linjasta. Toki ihmisoikeudet ovat loukkaamattomia ja tärkeitä, mutta tuskin tätä prosessia pelkästään siksi jaksettiin pyörittää.

Perussuomalaiset tietysti puolustavat omaa linjaansa ja tiettyyn rajaan myös omaa edustajaansa, vaikka edustaja ei olisikaan toiminut viimeisen päälle vakaasti ja arvokkaasti. Vastakkaisen linjan edustajat taas käyttävät tilaisuutta ja toisen virhettä hyväkseen korostaakseen omia näkemyksiään.

Lopputulos on se, että kummankin leirin omat näkemykset vain vahvistuvat ja vastakkainasettelu syvenee. Kannatuskin voi hyvässä lykyssä nousta molemmissa ääripäissä.

Kansanedustajien muita suojatummassa sananvapaudessa on myös tärkeä periaatteellinen puoli. Parlamentti on paikka, jossa kansan valitsemien edustajien pitää voida esittää mielipiteitään mahdollisimman vapaasti. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki pitäisi sallia – eikä ilmiselviä laittomuuksia - mutta kansanvallan kammareihin pitää mahtua monenlaisia puheita. Poliittinen vapaa puhe kuuluu demokratiaan.

Monet syytesuojan puolustajat vetosivat eduskunnassa siihen, että jos valtiopäiväpuheet nyt avataan syyttäjän syynättäviksi, niin jatkossa aiheita alkaa löytyä entistä helpommin. Käytännössä kansanedustajien sananvapaus voisi kaventua, jos yksittäinenkin harkitsematon puheenpätkä saattaisi johtaa syyteharkintaan.

Kansanedustajan syytesuojan murtaminen on perustuslakiluokan asia, joten koronan takia vain osin koolla ollut eduskunta kutsutaan perjantaina kokonaan täysistuntoon Mäenpää-äänestystä varten.

Luulen, että aika moni niistäkin kansanedustajista, jotka perjantaina äänestävät yhden perussuomalaisen edustajan syytesuojan murtamisen puolesta haluavat tosiasiassa pitää valtiopäiväpuheiden syytekynnyksen korkealla.

Nyt siihen riittää, että osa porukasta tekee likaisen työn. Kuvaavaa on, että sataan vuoteen kansanedustajien syytesuojaa ei ole murettu vielä kertaakaan.