Kommentti: Pokémon Go – minäkin haluan mukaan ilmiöön, jonka piti olla vain "uusi typerä peli"

Kun Pokémon tuli televisiosta, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jengi haahuilee pellossa haeskelemassa olioita, joista kuuluu "TSYYT TSÖÖT" ja loppujakso meneekin sitten taisteluihin, joissa ei ole mitään jännittävää. Sarjan ainoa viihdyttävä elementti oli Rakettiryhmä, joka ampaisee taas (yleensä päin vuorta). Siihen loppui Pokémonin viihdyttävyys.

Kunnes tuli tämä viikko.

Jos tviitti ei näy, katso se täältä.

Ystäväni on saanut käsiinsä juuri ilmestyneen Pokémon GO -pelin. ”Mitä”, kysyt, ”miten?! Eihän sitä edes saa Suomesta!”

Ei niin. Paitsi jos osaa kikkailla.

Huomasin Pokémon GO:n ilmestyneen viime viikolla, kun "Internetin etusivu", Reddit, oli yhtäkkiä täynnä linkkejä ja kuvia aiheesta: Pokémon sitä, Pokémon tätä. Huoh. Kyselin kavereiltani, mikä Internet-ihmisiä taas vaivaa. Kuulemma kyseessä oli joku uusi, ärsyttävä peli.

Olin hölmö. Uskoin heitä.

Ystäväni siis sai taianomaisilla Internet-suhteillaan itselleen sen himoituimman, Pokémon GO:n. Hän intoili pelistä. Minä en. Sitä samaa se kuitenkin on: Pikatchu huutaa ”pikapikaa” ja jostain tulee joku salama. Big whoop.

Ennakkoasenteestani huolimatta ystävä halusi esitellä peliä minulle. Ja millainen peli se onkaan.

Pelissä pelaaja liikkuu luonnossa, kaupungilla tai missä vain, Pokémonit tallustelevat pitkin katua ja niitä otetaan kiinni. Ja niitä on kaikkialla. Siis Pokémoneja, kaikkialla! Niitä vangitaan heittelemällä palloja, joita voi etsiä samalla (työpaikkamme pihasta saa niitä, näettekö, tiedän jo GO:sta kaiken).

View post on imgur.com

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Parasta (ja typerintä) pelissä lienee juuri tosimaailmassa pyöriminen. Parasta se on siksi, että Pokémoneja on hauska metsästää: kuulemma työmatkalla voi löytää viisi (5) Rattataa! Typerintä pelissä ovat ne toivottavasti epäaidot videot, joissa ihmismassat vyöryvät ajotielle ja autojen eteen, koska katsokaa, Pokémon!

Koskahan tämä peli vaatii ensimmäisen uhrinsa – auto-onnettomuudessa, ei siis Pokémon-tappelussa. Tyypit hei, järkeä saa käyttää.

Jos tviitti ei näy, katso se täältä.

Toissapäivänä olimme pihalla matkalla lounaalle. Samalla saimme (okei, työkaveri sai) kiinni Pokémonin. Hihkaisin spontaanisti onnesta: se on söpö! Ja pieni! Ja katso, tuossa se nyt on, ihan oikeasti tuon auton vieressä!

No, ei tietenkään ihan oikeasti. Mutta siltä se tuntuu. Ja siinä taitaakin olla Pokémon GO:n taika.

Hurmiossani julistin, etten ole koskaan halunnut mitään niin paljon kuin tätä peliä. Taidan tänäänkin olla samaa mieltä: työkaveri oli saanut Pidgeyn kiinni työpaikan käytävässä.

Tällainen on hittipeli Pokémon Go: