Jalkapallon EM-kisat eivät ole pelkkä urheiluturnaus, vaan myös kulttuurillisesti merkittävä sukupolvikokemus, joka jättää jäljen vuosikymmeniksi, kirjoittaa MTV Urheilun Ville-Veikko Valta Kööpenhaminasta.
LUE MYÖS: Tämä kaikki sinun on syytä tietää Huuhkajien EM-kisoista – tähtipelaajat, luottomiehet, avauskokoonpano, vastustajat, jatkomahdollisuudet, otteluaikataulut...
Jokin selittämätön aura on aina ympäröinyt jalkapallon EM-kilpailuja. Kun auringossa paistatteleva vihreä nurmi ja täpötäysi jalkapallostadion iskeytyvät verkkokalvoille, ottelu naulitsee tv:n ääreen.
EM-kisaottelut ovat usein kuin romaaneja, joita ei voi päästää käsistään ensimmäisen sivun luettuaan. Hetken ainutlaatuisuus pitää otteessaan.
Erityisesti kesän 1996 EM-kisat ovat piirtyneet mieleeni ikimuistoisina. Englannin järjestämässä turnauksessa syntyi tarinoita, jotka ovat jääneet elämään vuosikymmeniksi.
Vuoden 1992 EM-kisojen sensaatio olisi Tanskasta kirjoitettuna kenties osuvampi anekdootti, mutta ne eivät olleet minun kisani. Todellisuus jalkapallon arvokisojen yhteiskunnallisesta kaikenkattavuudesta iski allekirjoittaneeseen vasta neljä vuotta myöhemmin. Olin tarpeeksi vanha ymmärtämään.
Arvostettu jalkapallokirjailija Michael Gibbons on kirjoittanut Englannin 1996 EM-kisojen kulttuurillisesta myötävärähtelystä mainion kirjan (suom. ).

