Kesää ja aurinkoa on odotettu. Jouko Savolaiselle vuodenaika on kaikkea muuta kuin odotettu. Harvinainen valoallergia pakottaa miehen pysyttelemään sisätiloissa, pimeiden huoneiden katveessa.
Jouko Savolainen työskenteli vuonna 2005 ylipalomiehenä, kun oireet alkoivat. Miehen iho alkoi kutista niskasta ja vähitellen koko kehosta.
Jouko epäili, että paloasemalla oli homeongelma.
− Oireet pahenivat, kun vedin virkavaatteet päälle. Lopulta kasvoni olivat niin auki, etten voinut enää laittaa maskia päähän, Jouko kuvaa.
Tunnollinen mies sinnitteli töissä hammasta purren. Kesään 2006 mennessä Jouko oli varjo entisestään: kädet vuotivat verta ja kasvot halkeilivat ilkeän näköisesti.
− Terveyskeskuksesta annettiin vain perusvoidetta. Valvoin kuusi kuukautta yötä päivää ennen kuin pääsin kunnolla hoitoon.
Syypää aurinko
Ehti kulua vuoden päivät, kunnes Jouko sai selityksen alati pahenevaan tilaansa. Ihonäyte paljasti, että syypää oireisiin porottaa taivaalla. Diagnoosi oli nimeltään krooninen aktiininen dermatiitti eli UV- ja auringonvaloallergia, Joukon kohdalla erittäin voimakaslaatuinen.
Syytä taudin syntyyn ei tunneta, joskin voimakkaalla stressillä saattaa olla vaikutusta.
− Olin toiminut 26 vuotta palomiehenä. Viimeiset kuusi vuotta päällä oli jatkuva stressi ja pelko, ettei vain satu mitään. Mietin myös, olinko jotenkin altistunut työssä. Mutta en ollut koskaan ennen palanut auringossa, eikä suvussamme ole ihosairauksia.
Pitkän terveyskeskuspompottelun päätteeksi Jouko sai lähetteen Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Iho palautui suolakäärehoitojen ja öljykylpyjen myötä kohtuulliseen kuntoon.
