Englantilaissuomalaisesta valmentajasta olivat kiinnostuneita Ruotsin suurseura ja Suomen miesten maajoukkue. Hän valitsi maajoukkueen, mutta se kariutti molemmat pestit.
Keith
Keväällä 2004 HJK:n kanssa kovaa jälkeä tehnyttä valmentajaa kosiskeltiin Ruotsista ja maan suurseura AIK:sta.
– Pääsimme AIK:n kanssa sopuun henkilökohtaisista ehdoistani, ja asia eteni niin pitkälle, ettei minun enää tarvinnut kuin sanoa kyllä tai ei. Sen jälkeen HJK ja AIK sopisivat vielä keskenään korvauksen sopimukseni purkamisesta, Amstrong kertoo kirjassaan.
Helsinkiläisjoukkueen kahtena edelliskautena Suomen mestaruuteen valmentanut Amstrong oli kiinnostunut ottamaan AIK-pestin vastaan. Eteen tuli kuitenkin vielä kiinnostavampi mahdollisuus Suomen maajoukkueen päävalmentajana.
Silloisen päävalmentajan Antti Muurisen sopimus oli katkolla ja Palloliitto etsi Muuriselle seuraajaa.
– Kotimaisia ehdokkaita ei ollut jonoksi asti, ja minua pidettiin yhtenä heistä. Pelkästä mediaspekulaatiosta ei ollut kyse, sillä kuulin myös lajin sisäpiireistä, että nimeni oli Palloliiton papereissa korkealla seuraavaa maajoukkuevalmentajaa pohdittaessa.
– Kyseessä oli suurin kunniatehtävä, jonka Suomessa vaikuttava jalkapallovalmentaja voi saada. Ajattelin uraani pitkällä tähtäimellä ja kieltäydyin AIK:n tarjouksesta, Muurinen kertoo tuon ajan tapahtumista.
Kesällä 2005 Muurinen sai potkut Suomen päävalmentajan pallilta. Heinäkuussa Amstrong kutsuttiin Palloliiton toimesta keskustelemaan päävalmentajapestistä.
– Kävimme varsin perusteellisia keskusteluja, joiden päätteeksi minulle jäi käsitys, että olimme alustavasti sopineet kaikista olennaisista yksityskohdista.
Apuvalmentajakseen Amstrong ehdotti muuan Markku Kanervaa, josta tuli myöhemmin ensimmäinen arvokisoihin miesten maajoukkueen vienyt päävalmentaja.
– Yritin neuvotella Kanervalle palkkabudjetista kohtuullisen siivun – Kanerva ei tosin välttämättä tiedä tätä vieläkään.
Amstrongin oli määrä aloittaa maajoukkueessa syyskuun MM-karsintaotteluissa ja valmentaa vielä syksyn ajan sekä HJK:ta että maajoukkuetta, kunnes siirtyisi Veikkausliigan päätyttyä pelkästään maajoukkueen peräsimeen.
Päävalmentajasopimuksen oli määrä kattaa vuoden 2008 EM-karsinnat ja lopputurnaus, jos Suomi niihin tiensä selvittäisi.
– Neuvotteluiden jälkeen Palloliiton piti vain laatia varsinainen sopimus ja hioa yksityiskohdat HJK:n kanssa, Amstrong kertoo.
Muutaman viikon kuluttua Amstrong sai postiluukkunsa hakupaperit maajoukkueen päävalmentajan pestiin. Hän oli luullut sopineensa pestistä jo yksityiskohtia myöten. Amstrong päätti täyttää hakupaperit ja lähettää ne eteenpäin.
Palloliitto kutsui Amstrongin uuteen tapaamiseen.
– Astuin liiton toimistoon, jossa minua odottivat puheenjohtaja Pekka Hämäläinen sekä varapuheenjohtajat Jukka Gustafsson ja Pertti Alaja.
Kokoushuonetta, jossa maajoukkuevalmentajan pestistä puhuttiin oli tilassa, jota ympäröivät ikkunat.
– Puheenjohtajat näyttivät keskusteluiden aikana ikkunoiden läpi peukkua ja heiluttelivat aulassa liikkuneille työntekijöille. Se oli täysin epäammattimaista ja viestitti minulle, ettei minua otettu vakavasti, Amstrong kertoo.
Pelaajaurallaan Englannin huippujoukkueissa pelanneesta Amstrongista tuntui siltä, että haastattelijat kyseenalaistivat hänen hakupaperiinsa listaamansa suosittelijat.
– He vaikuttivat ikään kuin vihjaavan, että mainitsemani ulkomaalaiset suosittelijat olivat liian nimekkäitä suosittelijoiksini.
Haastattelun jälkeen Amstrong oli sitä mieltä, ettei hänellä ollut pienintäkään mahdollisuutta maajoukkueen päävalmentajaksi.
Amstrong oli myöhemmin keskustellut haastattelusta myös toisen valmentajaehdokkaan kanssa.
– Hän oli käynyt läpi samanlaisen prosessin ja pitänyt sitä ajanhukkana kaikille osapuolille.
Elokuussa 2005 Palloliitto julkisti palkanneensa uudeksi päävalmentajaksi englantilaisen Roy Hodgsonin.
Keith Amstrongin valmennusura jatkui vielä HJK:ssa vuoteen 2007 saakka. Tämän jälkeen hän toimi vielä Ilveksen, Hakan ja KuPSin valmentajana. Kuopiossa hän toimi apuvalmentajana.
Palloliitto oli päätynyt epävirallisesti Hodgsoniin jo heinäkuussa 2005, jolloin oli vielä epävarmaa suostuisiko norjalaisseura Viking luopumaan Hodgsonista kesken sopimuskauden.
Päävalmentajakandidaatteja oli Amstrongin mukaan ilmeisesti roikotettu mukana varavaihtoehtoina, kun neuvottelut Hodgsonin edellisen seuran kanssa olivat pitkittyneet.
Hodgson toimi lopulta Suomen päävalmentajana vain kahden vuoden ajan vuosina 2006 ja 2007.
Hodgsonin päävalmentaja-aikana Suomi ei edennyt EM-kisoihin. Joukkue pelasi kuitenkin hyvin puolustusvoittoista peliä, josta kertoo se, että joukkue päästi EM-karsintojen omassa lohkossaan vähiten maaleja. Vastaavasti Suomi teki selvästi vähemmän maaleja kuin edelle sijoittuneet Puola, Portugali ja Serbia.
Maajoukkue sai englantilaisvalmentajan aikana lempinimen Huuhkajat, kun EM-karsintojen ottelussa Belgiaa vastaan Olympiastadionin kentälle lensi Bubi-Huuhkaja.
Marraskuun 2007 lopussa päävalmentaja Hodgson ilmoitti jättävänsä paikkansa uusien haasteiden vuoksi, vaikka Palloliitto tarjosi jatkosopimusta.