Sergio Ramírez: Anteeksianto ja unohdus. Ja muita novelleja. Aviador. 2019. 213 s. (koonnut ja suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä)
Vhs-kasetit ovat jo pitkään olleet aikansa eläneitä ja käyttökelvottomiakin. Monella niitä on kotona tv-tason vetolaatikoiden kätköissä, mutta ei niitä kukaan enää katso, kun ei ole enää vhs-laitteitakaan.
Aikansa elänyt kapistus kuitenkin kätkee perhesalaisuuksia, joihin liittyvät anteeksianto ja unohdus. Elämä tarvitsee niitä, jos elämästä haluaa elettävän.
Novellin nicaragualainen kertojaminä haluaa tietää, mitä hänen meksikolaisessa elokuvassa taustanäyttelijöinä esiintyvät vanhempansa puhuvat. On kabareekohtaus, he istuvat eri pöydissä, ja kummallakin on kavaljeeri. Puhetta ei kuule, koska se on rekvisiittapuhetta.
Kertojaminä etsii käsiinsä huulilta lukijan. Tämä lopulta osoittautuu lähes tarpeettomaksi, vain vahvojen aavistusten vahvistajaksi — aavistusten, jotka tapaavat yleensä rikkoa ihmisiä, ja jättää syvät haavat ja näkyvät arvet.
Isän syvä kiintymys kertoja äitiin pitkään tämän kuoleman jälkeenkin saa selityksensä. Lohdullista. Sen ymmärsi vähäeleisesti kertojan puolisokin. Joskus enempää ei tarvita.
Sisällissota vahvasti läsnä
Tässä teoksen niminovellissa kirjailija Sergio Ramírez (s. 1942) mainitsee ohimennen itsensä historiallisessa yhteydessä, Nicaraguan sisällissodassa. Ramírez taisteli diktaattori Anastasio Somozaa vastaan vasemmistolaisten sandinistien riveissä.

