Maryan Abdulkarim ja Eveleniina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä (SKS 2018)
Noin 10 myyttiä feminismistä -kirjassa kaksi feministiä keskustelee feminismiin liitetyistä myyteistä. Ainakin osa kuvatuista myyteistä on mielestäni kovin vanhahtavia. Tai miltä kuulostavat myytit, joiden mukaan feministi ei halua että mies avaa hänelle oven tai että feministillä ei voi olla huivia tai pitkiä hiuksia?
Toki kirjoittajat haluavat olla provosoivia ja ovien avaamisesta tai avaamatta jättämisestä saa helposti keskustelun siitä, onko ovien avaaminen kohteliaisuutta vai vallankäyttöä.
Mielestäni dialogipohjainen keskustelu ei välttämättä ole tällaiseen kirjaan paras ratkaisu, sillä kirjoittajat ovat pääasiassa samanmielisiä. Varsinaista kinaa ei siis saada tekstissä aikaiseksi. Dialogiin on ilmeisesti päädytty, koska toinen kirjoittaja edustaa perinteistä kantasuomalaista feministinaista ja toinen on somalialaissyntyinen, "väärän värinen" feministinainen. Toisaalta tästäkään "erilaisuudesta" ei saada niin paljon irti kuin olisi ehkä mahdollista.
Kirjan parasta antia on tehdä näkyväksi yhteiskunnan ja ihmisten itsestäänselvyyksinä pitämiä toimintatapoja, jotka ovat rakenteellisia epätasa-arvoisuuksia. Esimerkiksi miesten ja naisten palkkatasa-arvosta puhutaan paljon mutta tilanne muuttuu kovin hitaasti.
Kirjan kirjoittajien määrittely feminismistä on itse asiassa varsin yksinkertainen: Feministit ajavat yhdenvertaista kohtelua sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että ihmistä ei rangaista huonommalla palkalla, kohtelulla tai resursseilla sen perusteella, minkälaiseen kehoon hän on sattunut syntymään.
Jos ei ymmärrä feminismiä, ymmärrystä voi lisätä nykyfeministinen intersektionaallinen suuntaus. Intersektionaalisessa feminismissä käsitellään myös muita kuin vain miesten ja naisten epätasa-arvoisuutta. Epätasa-arvoisuutta tai yhdenvertaisuuden puutetta ihmisten kesken on myös silloin, kun on esimerkiksi vammainen, luokka-asemaltaan matalatuloinen, ihonväriltään tumma tai edustaa vähemmistöuskontoa. Listaa voi jatkaa vapaasti.
On helppo osoittaa, että pyörätuolissa oleva vammainen on pulassa, jos vaikkapa Kelan toimipisteeseen ei ole tehty luiskaa vaan sisään päästäkseen on yritettävä kulkea rappusia pitkin. Feminismin ajatus on tehdä noita luiskia naisille, jotta he pääsisivät helposti sinne, missä miehetkin ovat. Edelleen on nimittäin lukuisia paikkoja, joissa on selvä miesenemmistö (eduskunta, yritysten hallitukset, monet työpaikat).
Mutta niistä myyteistä. Niitä ovat kirjoittajien mukaan muun muassa seuraavat: feminismit vihaavat miehiä, feminisit tekevät asioista turhan monimutkaisia, feminismi tappaa ilon elämästä, feminististä ei ole puolisoksi, feministit ovat uhriutujia, feminismi tavoittelee naisten ylivaltaa. Usein myös kuulee viimeisen myytin mukaisesti, että feminismi on turhaa, koska Suomi on tasa-arvoinen maa. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää ainakin sen, että paljon on vielä tehtävää.