Miia Pallonen, 29, toimi yhteensä viisi vuotta kehitysvammaisten työtoiminnassa. Nyt vakinaisessa työsuhteessa oleva Miia kokee, että avotyötoiminnasta saatava korvaus ei ollut tarpeeksi työn vaativuuteen nähden. Kehitysvammaliiton mukaan avotyötoiminnan järjestämisessä on monia puutteita.
Miia Pallonen avaa tottuneesti Kätilötalon ovet Töölössä ja tarttuu mopin varteen. Työ aikana ei laiskotella. Se tulee kaikille selväksi.
Miia on tällä hetkellä tuetussa työsuhteessa. Tie työsuhteeseen ei kuitenkaan ollut mutkaton, sillä Miialla on lievä kehitysvamma ja vaikea kuulovamma.
– Muut ajattelee, että me ei osata. Mutta miten sitä, jos ei anneta näyttää, että osataan.
Kehitysvammaliiton mukaan korkeintaan 600 kehitysvammaista henkilöä tekee työsuhteista palkkatyötä Suomessa. Palkkatyössä on siis ainoastaan murto-osa, noin 2 prosenttia työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä.
Vammat eivät hidasta Miian elämää. Hän asuu Espoossa yksin, on koulutukseltaan verhoilija ja toimii tällä hetkellä siistijänä ja ompelijana.
Lue myös: Autistinen lapsi sai raivokohtauksen ja uupunut äiti puhkesi itkuun – sitten apuun riensi odottamaton sankari: "Palautti uskoni siihen, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä"
Käteen jäi alle kolme euroa päivässä
Yli kolmasosa kehitysvammaisista ihmisistä osallistuu työtoimintaan tai muuhun työllistymistä tukevaan toimintaan. Nyt vakituisessa työsuhteessa oleva Miia oli myös työtoiminnassa viiden vuoden ajan.
Miia toimi avotyötoiminnassa eri työpaikoissa. Hän muun muassa lajitteli postia ja hyllytti kirjastossa kirjoja, viisi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Vaikka avotyötoiminta oli mukavaa, ei siitä saatava työosuusraha ollut linjassa työmäärän ja sen vaativuuden kanssa.
