Katja hankki lapsen yksin: "Tällä tavoin hankittu lapsi on kaikin puolin haluttu ja suuresti odotettu"

– Olen aina tiennyt haluavani omia lapsia. Elämä ei ole kuljettanut ehkä ihan niin kuin lapsena ja nuorena olin ajatellut. Yli kymmenen vuotta sitten, kun vakava parisuhde yhtäkkiä päättyikin eikä uutta parisuhdetta vuosien varrella näyttänyt ilmaantuvan, niin rupesin aktiivisemmin miettimään vaihtoehtoa hankkia lapsi yksin, Katja Puhakka kertoo.

Katja kuuluu myös aktiiviseen #aikuistubettajat-porukkaan. 

• Katjan kanava
• Tubeconin aikuistubettajien kanava
• Lue myös: Tubettaminen ei katso ikää – nyt aikuisetkin haluavat kuvata arkeaan nettiin

Puhakka, 35, työskentelee lastensuojelussa järjestöpuolen palveluvastaavana. Harrastuksenaan hän tekee videoita omalle kanavalleen YouTubeen, siis ”tubettaa”. Nyt hän on myös äiti.

Prosessiin yksin

Ajatus lapsen saamisesta yksin alkoi itää jo vuosia sitten. Puhakalla on edelleen tallella vihko yhdeksän vuoden takaa; siihen on listattu inseminaatiohoitoja tekeviä klinikoita, hintatietoja, Kelan tukia yksinhuoltajavanhemmalle.

– Kun vanhempani kyselivät, että mitä toivoisin kolmekymppislahjaksi, niin totesin, että säästäisin mielelläni rahaa vauvaan. Silloin jo kerroin heille näistä ajatuksistani hankkia lapsi mahdollisesti yksin. No, nämä lahjarahat tulin myöhemmin sinä vuonna käyttäneeksi käsilaukkuun itselleni kolmekymppislahjaksi, kun ajattelin, että eiköhän se parisuhde kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tule.

Suhdetta ei kuitenkaan tullut. Vuonna 2014 Puhakka sai alkuvuodesta kuulla, että hänen läheinen ystävänsä on raskaana. Ilouutinen oli viimeinen niitti myös Puhakan omiin suunnitelmiin.

– Päätin ruveta prosessiin yksin. Koin, että olisi ihanaa olla yhtä aikaa raskaana ja samanlaisessa elämäntilanteessa läheisen kanssa ja saada sitä kautta myös tukea omaan mahdolliseen raskauteen ja vauva-aikaan.

Puhakka oli 32-vuotias.

Vaaleahiuksinen sekä siniset silmät

Kuva Katja Puhakan kotialbumista

Oli helmikuu 2014. Äitiyteen matkalla ollut Puhakka soitti ensimmäistä kertaa Väestöliittoon. Hän koki inseminaation turvallisimmaksi tavaksi tulla raskaaksi.

Inseminaatiossa eli keinohedelmöityksessä siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon munasolun irtoamisen aikana. Inseminaatio voidaan tehdä joko naisen luontaisen kuukautiskierron mukaan, tai tarvittaessa voidaan tehdä munasolun kypsytyshoito hormonilääkityksellä.

Lääkäriajan Puhakka sai jo viikon päähän ensipuhelustaan.

– Tapaamisessa kävisimme tarkemmin yksityiskohtia läpi. Siellä sitten tein päätöksen, että haluan tähän heti lähteä, enkä jää enää miettimään ja odottelemaan. Olinhan tätä kuitenkin useamman vuoden miettinyt ja pohtinut eri kanteilta. Koin olevani erittäin valmis tähän prosessiin ja mahdollisesti tulemaan vanhemmaksi yksin, Puhakka kertoo.

Keinohedelmöitysvaiheeseen ei päässyt heti: ensin kartoitettiin kuukautiskiertoa, ultrattiin, oliko munasolu irronnut. Tutkittiin, voisiko inseminaatiota yrittää ilman lääkehoitoa. Piti valita lahjoittaja, jonka sukusoluilla toimenpide tehdään. Puhakka sai sanella kansallisuuden, pituuden, hiusten ja silmien värin.

– Itse toivoin, että kansallisuus on Suomi, muuten koin, että muilla asioilla ei sinänsä ollut väliä. Valittiin sitten mahdollisimman lähellä minua itseäni: vaaleahiuksinen sekä siniset silmät, Puhakka kuvaa.

Ennen inseminaatiota hän kävi myös Väestöliiton psykologilla. Siellä pohdittiin muun muassa sitä, kuinka tulevalle lapselle kerrotaan tästä kaikesta.

Puhakan tilanteessa ei puhuta ”lapsen isästä”. Kyse on lahjoittajasta.

– Tärkeintä on, että lapselle asiasta puhutaan vauvasta asti ikätasoisesti, jotta hänelle ei tule muistoa tai mielikuvaa hetkestä, jolloin hänelle kerrottiin. Tarkoitus on, että kuinka hän on alkunsa saanut, on osa meidän elämäämme ja se on täysin normaali asia meidän perheessä. Perheitä on monenlaisia, ja jokainen on oikea, normaali perhe. Joten olen jo useaan otteeseen tästä lapsen kanssa jutellut, Puhakka kuvaa.

Tutkimuksissa oli kaikki hyvin. Päästiin tekemään ensimmäinen inseminaatio. Oli maaliskuu 2014.

"Yllätyin, kuinka nopeasti kaikki sujui"

Raskaus ei tuosta ensiyrityksestä alkanut. Seuraava inseminaatio tehtiin huhtikuussa 2014.

– Myöskään tuosta en raskaaksi tullut, ja lääkäri ehdottikin, että voitaisiin tehdä munanjohtimien aukiolotutkimus jo nyt, tai sitten seuraavan inseminaation jälkeen. Itse päädyin siihen, että se tehtiin heti. Jos sieltä löytyisikin jotain, niin ei tehtäisiin enää "turhaa" inseminaatiota ja en myöskään maksaisi "turhaa".

Aukiolotutkimuksessakin oli kaikki hyvin, ja seuraavaa hedelmöitystä päästiin kokeilemaan. Kolmas kerta sanoi toden: Katja tuli raskaaksi.

Oli toukokuun loppu 2014. Kolme kuukautta päätöksensä jälkeen Katja oli  jo raskaana.

– Loppujen lopuksi yllätyin, kuinka nopeasti kaikki kuitenkin sujui. Minulle prosessi ei tuntunut liian nopealta, koska olin tätä jo niin pitkään miettinyt ja harkinnut, Puhakka kertoo.

Mielessään hän oli toki yrittänyt varautua siihen, ettei raskaus alakaan. Että joutuisikin odottamaan. Vaikka tuleva äiti sai vaikuttaa esimerkiksi siihen, tehdäänkö inseminaatio jokaisella kuukautiskierrolla vai harvemmin, raskaus ei silti välttämättä ala heti.

Kuva Katja Puhakan kotialbumista

– Koen, että kokonaisuudessaan prosessi oli miellyttävä. En sen kummemmin kokenut mitään vaikeaksi, ehkä omat odotukset, joita väkisinkin tulee luotua, vaikka tiedostaa ja tietää, että prosessi voi viedä aikaa tai ”raskautumista” ei tapahdukaan. Lasta toivoi niin kovasti, että ehkä kuitenkin pieni pettymys tuli, kun raskautumista ei ensin tapahtunut.

Prosessiin meni rahaa noin 2500 euroa.

"Tällä tavoin hankittu lapsi on kaikin puolin haluttu ja suuresti odotettu"

Lähimmät ystävät tiesivät Puhakan päätöksestä asian alusta alkaen. Perheelleen hän kertoi, kun raskaus oli jo alkanut.

– He ymmärsivät asian hyvin ja olivat tukena alusta alkaen. Olen saanut ainoastaan positiivisia kommentteja, ja monet ovat ensimmäisenä sanoneet, että onpa ollut rohkea päätös.

Toivottu poika syntyi helmikuussa 2015. Nimekseen hän sai Kaspian.

Puhakan mielestä lapsen saaminen inseminaatiolla ei ole Suomessa tabu. Siitä ei kuitenkaan puhuta paljoa, vaikka aihe voisi koskettaa monia naisia Suomessa.

– Uskon, että moni on miettinyt vanhemmaksi tuloa yksin, jos mahdollinen parisuhde ja tätä kautta lapsen saaminen ei ole mahdollisuus. Naisella kuitenkin ikä määrittelee paljon tässä asiassa, hän sanoo.

Puhakka on saanut positiivista palautetta rohkeudestaan. Kriitikkojakin kuitenkin löytynee. Heille Puhakka korostaisi, että päätös lapsen hankkimisesta on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä kuulu muille.

– Toki mielelläni keskustelen asiasta ja mahdollisesti avarran jonkun ihmisen ajattelutapaa tässä asiassa, tai annan lisätietoa asiasta. Haluaisin tietää, miksi tällaista asiaa kuin lapsen saaminen pitäisi ylipäätään kritisoida. Jos siis tekotapa, inseminaatio, jotakuta häiritsee tai mietityttää, niin sen avulla myös usealla pariskunnalla on mahdollisuus saada lapsi, jos esimerkiksi esiintyy lapsettomuutta tai puhutaan naisparista, Puhakka kuvaa.

– Jos joku kritisoisi sitä, että aikoo synnyttää lähtökohtaisesti isättömän lapsen tähän maailmaan, niin tästä maailmasta löytyy paljon lapsia jotka ovat saaneet alkunsa parisuhteessa, mutta toinen vanhempi ei jostain syystä enää olekaan mukana hänen elämässään. Tällä tavoin hankittu lapsi on kaikin puolin haluttu ja suuresti odotettu ja hän saapuu rakastavaan perheeseen. Ja tämähän ei poissulje sitä, että jossain vaiheessa itselle parisuhde tulisikin ja sitä kautta toisen vanhemman malli lapselle.

Osittainen lähde: Väestöliitto

***