Kahdeksan mestaruuden miehen pikkuveli nousi SM-liigajätin keulahahmoksi – jätti kymmenen vuotta sitten turvallisen päivätyön: "Sisällä oli melkoinen tunnemyrsky"

LUE MYÖS: Kultaleijona palasi tuttuihin SM-liigamaisemiin entistä vahvempana: "Jotain jäi hampaankoloon"

Helmikuussa Tampereella pelatun Ilveksen ja Kärppien välisen SM-liigaottelun lehdistötilaisuudessa tapahtuu kummia. 

Haastattelija ihmettelee, miksi päävalmentaja Mikko Mannerin sijaan paikalle on lähetetty maalivahtivalmentaja Ari Hilli. 

Lauri Mikkola ilmoittaa vähän vaivaantuneen oloisesti olevansa Lauri Mikkola. 

Eikä Mannerkaan olisi voinut tulla paikalle, koska hän oli Leijonien mukana Ruotsissa. Mikkola hoiteli sillä välin päävalmentajan töitä. 

Mikkolan pokka pitää, vaikka pieni piru on jo hiipimässä olkapäälle. 

– Teki mieli letkauttaa jotain, mutta ajattelin, että mennään nyt asialinjalla, Mikkola naurahtaa MTV Urheilun haastattelussa. 

Pian alkaa ajanjakso, joka takaa sen, että Mikkolan kasvot tunnetaan. Kärppien päävalmentajan tehtävä on painekyllästetty pesti, jossa media-aikaa kertyy. 

LUE MYÖS: Huono päivä toimistolla: SM-liigaottelun lehdistötilaisuus sai kiusallisen startin – "Siis...anteeksi?"

Juttu jatkuu kuvan alla

Ilkka Mikkola on tottunut juhlimaan mestaruuksia. Tässä vuosimalli 2007. 

Isoveli iso esikuva

Kun Mikkola pelasi loppumattomia pihapelejään Jäälissä, hän ihaili paikkakunnalta ponnistaneita puolustajia. Janne Niinimaa oli kova luu, joka murtautui NHL:ään asti. Mikko Lehtonen, Kimmo Lotvonen ja tietenkin oma isoveli Ilkka Mikkola luutivat niin ikään puolustajana. 

Ja pakki tuli Mikkolastakin. 

– En tiedä mikä taika siinä oli. Nythän Jäälistä tulee paljon hyökkääjiä, kuten Tuukka Tieksola ja Ville Leskinen. 

Koko ajan pelattiin jotain, elämä pyöri jääkiekon, jalkapallon ja pesäpallon ympärillä. "Late" on ollut aina jykevärakenteinen, ja se auttoi pärjäämään jopa kahta vuotta vanhempaa isoveljeä vastaan. 

– Oma aggressiivisuus oli valttia Ilua vastaan, Mikkola naurahtaa. 

– Sitten kun Ilkalla tuli murrosikä, aloin saada aika kovaa kyytiä. 

Ilkka Mikkolan kiekkoura lähti pikkuveljeä paremmin lentoon. Hän kahmi urallaan peräti kahdeksan SM-kultaa, enemmän kuin kukaan muu pelaaja. 

– Ilkka oli iso esikuva, josta olin ylpeä. Ulkoa tuli aika paljon vertailua, mutta itse en sitä tehnyt. 

Lauri pääsi valmentamaankin veljeään pienen pätkän helmikuussa 2017, kun hän pääsi viikoksi tuuraajaksi Kai Suikkasen valmennustiimiin. 

LUE MYÖS: Kaksinkertaisen SM-liigamestarin ura loppui karulla tavalla – löysi uuden intohimon, jossa menestyy: ”Katkeruuteen voisi jäädä helposti kiinni”

Peliura kaatui olkapäävammaan

Hyvällä peliälyllä varustettu Mikkola kävi kolkuttelemassa Kärppien liigajoukkueen portteja ja lähti hakemaan uutta nostetta uralleen Rauman Lukon A-nuorista 2000–01. 

– Rauman vuosi oli loistava, se tuli sopivaan saumaan. Pääsin liigajoukkueen mukaan, mikä antoi lisää virtaa. Aloin ajatella, että tästä voisi tulla jotain. 

Paluukausi Kärppien A-nuoriinkin sujui hyvin, mutta siirtymä Mestiksen Hokkiin lässähti jatkuvien olkapäävammojen takia. 

Oli aika tunnustaa tosiasiat. 

– En ehkä ymmärtänyt ottaa urheilijan elämää riittävän vakavasti. Mitään katkeruutta ei kuitenkaan jäänyt omista peliajoista. 

Oli aika siirtyä valmennuksen pariin. 

– Valmentaminen vei nopeasti mukanaan, kun huomasin miten pelaajat voivat kehittyä nopeassa ajassa. 

Nimitys toi tunnemyrskyn

Kärpät jysäytti marraskuussa 2019 ison uutisen.  Menestysvalmentaja Mikko Manner siirtyy sivuun seuraavan kauden jälkeen, ja Mikkola ottaa tehtävän haltuun. 

Se hetki merkitsi paljon Mikkolalle, joka oli edennyt määrätietoisesti junnuporras kerrallaan C-nuorten apuvalmentajan tontilta. 

Hän oli nähnyt vuosien aikana läheltä, miten Kärpät napsii mestaruuksia ja porskuttaa suomalaisen jääkiekon aallonharjalla. Äkkiä hän olisikin se henkilö, johon kaikki katseet kohdistuvat – tulee tappioita tai voittoja. 

– Sisällä oli melkoinen tunnemyrsky. Asiaa piti käsitellä aikansa, Mikkola myöntää. 

Hän saattoi todeta viimeistään silloin, että vuonna 2011 tehty ratkaisu oli oikea. 

"Tuntui se pieneltä riskiltä"

Kauppiksen käynyt Mikkola oli päässyt hyviin esimiestehtäviin Citymarketiin. Toisessa vaakakupissa painoi turvattu vakiotyö ja toisessa epävarma jääkiekkovalmentajan putki. 

Kotona odotti 2-vuotias Elias-poika ja pankissa suorituksia huutava asuntolaina. 

Mikkola päätyi intohimoonsa. 

– Tuntui se pieneltä riskiltä, kun heittäydyin aika epävarmaan maailmaan. 

Mikkola kiittelee Kärppien johdon kärsivällisyyttä. Hän sai kehittää A-nuorissa pelaajia rauhassa, ilman jättimäisiä menestyspaineita. 

Millaista elämäsi olisi nyt, jos olisit jäänyt turvalliseen päivätyöhön?

– Voi olla, että rinnalle olisi tullut muita asioita. Yritän elää ja nauttia tästä elämästä. 

Juttu jatkuu kuvan alla

"Ei tarvitse mikkona vetää"

Kärppien vuoden 2004 mestaruus oli valtava asia Oulun kaupungille. Juhlahumussa pyörinyt Mikkola oli ollut muutamaa vuotta aiemmin ollut monen runkopelaajan kanssa samassa harjoitusringissä. 

Siitä alkoi menestysputki, joka hakee vertaistaan suomalaisessa jääkiekossa. Sen jälkeen Kärpät on kaapannut kuusi Suomen mestaruutta. 

Kun Mikkola puhuu oululaisesta jääkiekosta laajemmin, nousee yksi asia päällimmäiseksi: kilpailullisuus. 

– Yksilöt ja ketjut ottavat mitata toisistaan. Reilusti kuitenkin, ei verissä päin. Treenien jälkeen ei ole mitään kaunoja. 

Kuulostaa aivan 1990-luvun TPS:ltä ja Vladimir Jursinovilta. Mikkola ostaa vertauksen, vaikka toimintakulttuuri onkin päivitetty siitä nykyaikaan. 

Neljä vuotta Mikko Mannerin johtamassa valmennustiimissä on opettanut, miten menestysresepti luodaan. Apuvalmentajana kaapissa on jo SM-liigan kulta (2018) ja hopea (2019).

Jatkuva kehittymisen halu ja hyvä kommunikointi pelaajien kanssa kuuluu niihin asioihin, jotka Mikkola on imenyt Mannerilta. 

– Ei minun tarvitse silti mikkona vetää, vaan ihan omana persoonana. 

Juttu jatkuu kuvan alla

Ei aina sentään hymyssä suin

Mikkolan kanssa keskustellessa palaa mieleen viikonloppu Lukon A-nuorten matkassa idän kiertueella. Mikkola oli yksi joukkueen johtohahmoista, takapenkin sujuvasanainen hauskuuttaja, kaikin puolin leppoisa pelikaveri. 

Eikä pilke silmäkulmassa vaikuta himmentyneen parissa kymmenessä vuodessa. 

Herää kysymys, että miten noin mukava mies voi olla noin ammattimaisen ja tavoitteellisen jääkiekkojoukkueen johtaja.

– En minäkään aina ole hymyssä suin. Kyllä pelaajilta pitää vaatia, mutta vastaavasti täytyy välillä ottaa rennommin. Valmentaminen on kommunikointia, keskustelua ja yhdessä tekemistä, ei autoritääristä jyrisemistä. 

Monelle tulokasvalmentajalle tulee yllätyksenä tehtävän kokonaiskuormitus. SM-liigan päävalmentajiin kohdistuu välillä suhteettomankin suuri huomio. 

Mikkola sanoo tiedostavansa tulevan mediavastuun, ja hän on yrittänyt valmistautua siihen. 

Jääkiekon paineet unohtuvat, kun hän saapuu kotiin, jossa odottavat vaimon lisäksi 12- ja 2-vuotiaat lapset. Tai silloin, kun hän heittää golfbägin auton taakse ja suuntaan Virpiniemen kentälle. 

Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Eikä kuulemma ole neljänkympin kriisikään iskenyt. 

– Heh, ei ole tullut mietittyä koko juttua.