Joutilaana oleminen ei sopinutkaan eläkkeelle jääneille Kaarina Salaspurolle ja Tuula Kolille. Jotain tarttis tehdä, he ajattelivat. Ja tekivät. Nestor-työnvälityksen mahdollistamat pari työvuoroa viikossa pitävät mielen virkeänä ja maksavat etelänlomat.
Kaarina Salaspuro, 70, oli ollut eläkkeellä puolisentoista vuotta, kun aika alkoi käydä pitkäveteiseksi. Hän oli tottunut fysioterapeuttiyrittäjänä 12-tuntisiin työpäiviin, eläkkeelle nimellisesti jäänyt mies teki edelleen töitä yrittäjänä eikä lapsenlapsiakaan ollut kaitsettavana.
– Ei koko päivää jaksanut sauvakävellä tai siivota tai lukea, Salaspuro sanoo.
Keväällä 2011 Salaspuro meni henkilöstöpalveluyritys Opteamin Nestor-työnvälityspalvelun infotilaisuuteen. Melkein siitä lähtien hän on työskennellyt kahtena–kolmena päivänä viikossa mankeloijana Uudenmaan sairaalapesulassa.
– Se on fyysisesti raskasta liukuhihnatyötä. Ihailen työntekijöitä, jotka jaksavat sitä joka päivä kahdeksan tuntia – minusta ei olisi siihen. Mutta siellä on hirveän hyvä työilmapiiri.
Suurin osa työkavereista on virolaisia ja venäläisiä. Joukossa on myös joitakin thaimaalaisia.
– Kun en vielä tiennyt, mitä tehdä, kaikki tulivat ja neuvoivat hirveän ystävällisesti, oli sitten pomo tai kanssatyöntekijä. Siellä on huumoria, ihmisillä on hauskaa siellä.
Vaikka työtoverit ovat mukavia, sosiaalinen elämä ei ole sitä, mitä Salaspuro töistä hakee. Hänellä on ennestäänkin laaja ystäväpiiri, minkä lisäksi hän käy vapaaehtoisena vanhainkodissa lukemassa, juttelemassa ja pelauttamassa bingoa ja pitää vielä kerran kuussa tuolijumppaa aivohalvauspotilaille.
