Jaana ja Kjell repäistiin kesken Tukholman-risteilyn mukaan Estonian pelastustöihin – näin pariskunta kertoo taistelusta elämästä ja kuolemasta

1:12
Risteilyllä ollut pariskunta päätyi pelastamaan ihmisiä Estonialta – näin tapahtumat etenivät "sydänyön tunteina".

Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoamisesta tulee 28. syyskuuta kuluneeksi 27 vuotta. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 137 pelastui. Silja Europalla työskennellyt Kjell Wallenius ja hänen kumppaninsa Jaana Henriksson osallistuivat onnettomuusyönä pelastustöihin.

Kjell Wallenius muistaa edelleen työpaikkansa tahrattoman kokolattiamaton syyskuun 27. päivänä vuonna 1994.

Silloin 26-vuotias Wallenius työskenteli Silja Europalla. Laiva oli yhtiön uusi kruununjalokivi.

Walleniuksella oli alkamassa myymälävuoro, ja hän oli ottanut laivamatkalle mukaan kumppaninsa Jaana Henrikssonin.

– Ajatuksena oli viettää mukavaa päivää Tukholmassa seuraavana päivänä, Henriksson muistelee.

8:08
Näin Jaana ja Kjell kertovat mieleen syöpyneistä pelastustöistä.

Syyspäivä alkoi lupaavan kauniina, mutta iltaa kohden merenkäynti kiihtyi rajuksi.

Puoleenyöhön mennessä tuulennopeudeksi mitattiin 15–20 metriä sekunnissa. Aallot nousivat jopa neljän metrin korkeuteen.

– Merenkäynti oli aika hurjaa, Wallenius muistelee.

Aalloista huolimatta pariskunta onnistui saamaan unen päästä kiinni Walleniuksen työvuoron päätyttyä. Wallenius nukkui lattialla, jotta nukkuminen olisi mahdollista kovassa aallokossa.

1:50
Näin Pekka Pouta ennusti säätä Estonian uppoamisaamuna 27 vuotta sitten.

Hätäkutsu herätti

Kello 1.22 Estonialta lähetettiin ensimmäinen hätäkutsu. Laiva oli pulassa.

– Joo, meillä on nyt tässä ongelma, on paha kallistuma oikealle puolelle. Uskon, että on pari–kolmekymmentä astetta, kutsun lähettänyt Estonian perämies sanoi hätäviestissään.

Wallenius heräsi puhelinsoittoon. Hän nousi välittömästi ylös.

Pelastusasemalle päästyään hän kollegoineen alkoi pukemaan pelastautumisasuja päälleen.

– Oli todella vaikea ymmärtää koko tilannetta, koska meillähän ei ollut mitään hätää, Wallenius toteaa.

Tuossa vaiheessa noin kymmenen meripeninkulman eli noin 19 kilometrin päässä tilanne oli jo todella vakava.

Liikkuminen Estonialla oli käynyt erittäin haastavaksi.

Eräs pelastautunut matkustaja kertoi myöhemmin nähneensä vanhan naisen, joka roikkui hytin ovenkarmeissa yrittäen vetää itsensä ulos.

Osa matkustajista seisoi portaikoissa, oletettavasti sokista jähmettyneinä ja fyysisesti uupuneina. Ylemmilläkin kansilla oli täysi kaaos ja paniikki.

Silja Europa käänsi kurssinsa ensimmäisten joukossa kohti onnettomuuspaikkaa.

Pariskunta ei tuolloin osannut arvata, että Wallenius tulee viettämään seuraavat 18 tuntia laivan kannella ja Henriksson päivystävänä sairaanhoitajana.

Lohduton näky

Silja Europa saapui Estonian luokse kello 2.30.

Estonian ilmoittamissa koordinaateissa näkyi vain noin varttia aiemmin saapunut M/S Mariella. Estoniaa ei näkynyt missään.

Se oli jo 80 metrin syvyydessä Itämeren pohjassa. Estonia upposi alle tunnissa.

3:50
Tältä näytti Estonian onnettomuus tutkijoiden animaation perusteella

– Katselin hytin ikkunasta ulos ja näin sellaisia punaisia pisteitä siellä meressä. En ymmärtänyt, mitä ne ovat, Henriksson muistelee.

Kjell Wallenius kertoo, että Europan kannelta paljastuva näky oli lohduton.

– Tavaraa alkoi tulla enemmän ja enemmän meitä kohti. Silloin tajusin, että nyt on oikeasti mennyt paatti nurin, Wallenius kertaa.

Pelastustyö alkoi

Jokainen hetki oli veden varassa olevien selviytyneiden kannalta ratkaiseva.

Wallenius ja hänen kollegansa alkoivat heittää Europan kyljissä roikkuvia tikapuita alas kuohuvaan mereen, jotta pelastuneet voisivat tarttua niihin.

Tilanteen hahmottaminen oli äärimmäisen vaikeaa.

– Joka puolella vilkkui ja tuuli ujelsi ja samalla kuulin hirveästi hätähuutoja, mutta en kuullut, mistä ne tulevat, Wallenius kertaa.

Estonian kyljistä irronneet ja irrotetut pelastuslautat kelluivat meressä. Wallenius kertoo, että suurin osa niistä oli tyhjillään.

– Muistan nähneeni koko reissun aikana ainoastaan yhden pelastuslautan, missä yksinäinen mieshenkilö istui katon päällä ainoastaan kalsarit jalassaan, Wallenius kertoo.

Wallenius jatkaa kuvaillen, miten mies yritti saada Europan kyljessä olevista tikkaista kiinni, mutta epäonnistui kerta toisensa jälkeen.

– Kahdeksan metrin aallot, niin se oli ihan sula mahdottomuus, Wallenius toteaa.

Wallenius kertoo, että hän näki, kuinka valonheittimien loisteessa viimeisenä oljenkortenaan mies hyppäsi myrskyävään mereen ja ui tikkaille.

Tikkaille päästyään Wallenius ja hänen kollegansa laskeutuivat vaijerin avulla kylmettynyttä miestä vastaan ja saivat nostettua hänet laivaan.

Aamu ja todellisuus valkenee

Aamun valjetessa todellisuus iski. Merestä paljastui näky, jota Wallenius ei unohda koskaan.

– Laivan ohi lipui kaksi ruumista. Yläkropat paljaana, ainoastaan pelastusliivit päällä. Huomasin selkeästi, että toinen niistä oli aikuinen ja toinen oli lapsi, Wallenius kertaa.

Näky sai Walleniuksen murtumaan ja oksentamaan.

Eniten Walleniusta turhautti se, että hän ei voinut tehdä enempää. Hän kyllä näki paljon lauttoja, mutta ne olivat tyhjiä joka kerta.

– Olisin halunnut tehdä paljon enemmän kuin mitä pystyin, Wallenius tuskailee.

10:56
Estonian kauhujen yö ei unohdu. Toimittaja kertoo raportoimisesta tragedian keskeltä.

Kumppani päivystää sairaanhoitajana

Samaan aikaan Jaana Henriksson auttoi ihmisiä sairashytissä ja laivan käytävillä. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja.

– Laivan sairaanhoitaja ja minä toimimme sairashytissä kahdestaan, kunnes hyvin varhain aamuyöstä tehtiin selkeä työnjako, Henriksson muistelee.

Henrikssonin tehtävä oli auttaa laivalle pelastuneita laivan käytävillä ja heille osoitetuissa tiloissa.

Henriksson piti huolen, että kaikilla oli hoitoa ja tarvittavia lääkkeitä. Hän kertoo keskustelleensa ja auttaneensa ihmisiä kaikin mahdollisin keinoin.

– Yhtäkään laivalla pelastettua ei jätetty yksin. Jokaisen vieressä oli koko ajan joku henkilökunnan jäsen, Henriksson vakuuttaa.

Artikkelin alussa olevalla videolla Henriksson kertoo pysäyttävimmästä hoitotilanteestaan.

Yhdessä koettu tragedia

Estonia upposi alle tunnissa, mutta se jätti moniin pitkäaikaiset jäljet.

– Se, että me oltiin molemmat siinä tilanteessa, edesauttoi sen toisen ymmärtämistä ja sen kokemuksen jakamista, Henriksson tiivistää.

Tilanteen konkreettinen hahmottaminen voi olla ulkopuoliselle Henrikssonin mukaan vaikeaa.

Henriksson kertoo artikkelin alussa olevalla videolla hetkestä, kun tapahtuma konkretisoitui hänelle. Hän kuvailee "vain toimineensa" tuona yönä. Tilanteen mittakaava hahmottui vasta myöhemmin.

– Sitä vain halusi auttaa ihmisiä kaikin keinoin, kun pystyi auttamaan, Henriksson kertoo.

Laivalla samaan aikaan myymäläpäällikkönä työskennellyt Tuula Rajala kertoi tragediasta ja sen jälkiseurauksista MTV Uutisille.

Rajala on edelleen yhteydessä tasaisin välein ruotsalaismieheen, joka nostettiin merestä Europalle tuona yönä. Mies oli läpimärkä.

– Kjell (Wallenius) antoi tuolle miehelle kenkänsä ja muistaakseni myös sukkansa, Rajala kertaa yön tapahtumia.

Tapahtuma on Rajalan mukaan yhdistänyt työtovereita ja he ovat edelleen yhteydessä silloin tällöin.

Viimeiset ihmiset pelastettiin Estonialta noin yhdeksän aikaan aamulla. Laivalla olleista 989 henkilöstä vain 137 pelastui. Suurinta osaa uhrien ruumista ei koskaan löydetty.

– Hienoa, että saatiin edes sen verran pelastettua, Wallenius tiivistää.

7:25
Katso koko haastattelu tästä: suomalaispariskunta oli Silja Europalla, joka oli ensimmäisten alusten joukossa pelastamassa ihmisiä Estonian onnettomuuden jäljiltä kylmästä ja myrskyävästä merestä.

MTV Uutiset juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Missä olit kun? -ohjelmasarja kerää yhteen isoimmat uutistapahtumat näiden vuosien varrelta. 27. syyskuuta ohjelmassa käsitellään Estonian uppoamista. 

Jaksot ovat katsottavissa mtv-palvelussa sekä mtv3-kanavalla maanantaisin kello 21.00 alkaen.

Lähteet: Onnettomuustutkintakeskus, MTV Uutisten arkisto

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja