Riikka Lessman vihasi liikuntaa jo alakoulussa. Kun muut luistelivat, Riikka kiersi kenttää. Kun muut jumppasivat musiikin tahtiin, Riikka sai pompotella palloa.
Liikuntavammainen oppilas jätettiin 90-luvulla liikuntatunneilla ryhmän ulkopuolelle.
Riikalla todettiin heti syntymän jälkeen hermostoputken sulkeutumishäiriö, eli MMC (meningomyeloseele).
Vamma aiheuttaa yksilöllisiä oireita: osa potilaista pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää, toiset ovat alaraajahalvaantuneita syntymästään lähtien. Riikan vamma oli lievä, hän oppi kävelemään, mutta jalkaterissä oli epämuodostumia ja tunnottomuutta.
Hassusti kävelevä tyttö oli helppo kiusaamisen kohde ja liikuntatuntien erakko.
Kipujen ja huonojen kokemusten takia liikunta ei koskaan tuottanut Riikalle iloa. Liikuntatunneilla opettajat eivät osanneet ottaa hänen erityistarpeita huomioon, eikä vapaa-ajallakaan löytynyt mieluista lajia. Isän ehdotti Riikalle jousiammuntaa, mutta teinityttö ei ideasta innostunut. Koulukokemukset olivat latistaneet liikunnallisen itsetunnon, eikä omaa lajia löytynyt.
Kuntoutuksessa Riikka kehotettiin laihduttamaan ja hän kokeili kaikkea, muun muassa kymmenen viikon sairaaladieettiä. Laihduttaminen ei vienyt kiloja, mutta motivaatiota liikkua senkin edestä.
Apua MM-mitalistilta
Aikuisiällä Riikan ongelmat jalkojen toiminnan kanssa kasvoivat. Jalkateriin tuli kivuliaita haavaumia ja ne tulehtuivat helposti. Lopulta jalat amputoitiin polven alapuolelta ja Riikka opetteli uudestaan kävelemään jalkaproteeseilla. Tällä hetkellä Riikka pystyy liikkumaan kotona itsenäisesti, ulkona hän käyttää apuna rollaattoria ja pyörätuolia.