Hunajata, hunajata sulle – soi kassa! Sihvonen: "TPS nielaisee itse itsensä omaan mahdottomuuteensa"

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen pohtii, missä turkulaisten ylpeys, Turun Palloseura, tällä hetkellä menee. Jos Sihvosta on uskominen, tulevaisuuden merkit eivät ole kovin häävit.

Jääkiekkojulkisuudessa olleiden tietojen mukaan Turun Palloseura on tehnyt tappiota kuuden viimeisen kauden aikana peräti 10,6 miljoonaa euroa.

Vaan ei hätää, miljonäärit kuittaavat sen.

TPS on eräänlainen Liigan Jokerit; Jokerit, joka niin ikään tekee hurjaa taloudellista tappiota kaudesta toiseen KHL:ssä, vaan ei hätää, oligarkit kuittaavat sen.

Se vissi ero TPS:ssä ja Jokereissa kuitenkin on, että jälkimmäisessä eli Jokereissa osataan se tärkein: urheilu.

Miljonäärit puikoissa

Sitä olen hengessäni miettinyt, kuinka Ilkka Paanasella ja Mikko Kodisojalla pinna kestää. Epäilemättä heidän rahansa eivät ehdi loppua, vaikka he kuittaisivat lopun elämäänsä TPS:n kursailemattoman elon pellossa.

Sitäkin olen miettinyt, onko nyt sittenkin viimein tultu Kodisojan ja Paanasen puolelta siihen pisteeseen, että tulosta – niin urheilullista kuin taloudellista – on tultava. Siitä kielii se, että nyt he ovat hommanneet TPS:n johtopaikoille maan kaksi osaavinta gurua: Erkka Westerlundin urheilun johtoryhmän puheenjohtajaksi ja Rauli Uraman urheilujohtajaksi. Tästähän ei enää voi paremmaksi laittaa.

Vaan entä jos tämänkään jälkeen ei kurssi oikea? Ai mutta onhan vielä jäljellä Jarmo Kekäläinen! No, en ihan niin leikiksi pane että ennustaisin, että vielä TPS:n urheilujohtajana nähdään joku päivä Kekäläinenkin.

Kun TPS:n pitäisi pysähtyä, rauhoittua, analysoida ja alkaa ottaa pieniä, sopivia askelia noustakseen kanveesista, se päinvastoin juoksee omassa oravanpyörässään kovempaa ja kovempaa – ja aina sentään väliin tulee jalat maassa ilmoitus, että taas on tehty niin ja niin paljon tappiota. Vaan mikäs on juostessa, kun lähes mittaamaton piikki on auki.

En jaksa uskoa hetkeäkään, että Paananen ja Kodisoja ovat omaa maailmanluokan bisnestään hoitaneet näin.

Westerlund, Urama ja Koivu hoitavat

Selvästikään Kodisoja ja Paananen eivät juuri puutu TPS:n operatiiviseen toimintaan. Se on viisasta politiikka, eiväthän he osaa huippujääkiekkoa, miten osaisivatkaan.

Sen sijaan he palkkasivat kaksi parasta miestä, Westerlundin ja Uraman hoitamaan hommat. Ja mikä olikaan ensimmäinen Uraman ja Westerlundin avainliike? Kas, he palkkasivat TPS:n päävalmentajaksi Raimo Helmisen yhden – alleviivaan yhden! – vuoden sopimuksella.

Ja eihän Paanasen ja Kodisojan auta muu kuin uskoa, että kaikista mahdollisista päävalmentajista juuri Helminen on paras mies tähän tehtävään. Ei ole helppoa lätkäelämä miljonäärien housuissa.

Jotakin sentään sellaista kirkasotsaista ja lapsenomaista uskoa Kodisojan ja Paanasen toimissa on suhteessa näihin koviin nimiin kuten Koivu, Westerlund, Helminen ja miksei Uramakin, nimimies hänkin. Aivan kuin kaksi jääkiekkofania pelaisi jotain manageri-manageripeliä. Toki vedän heti sanani takaisin, eihän se niin ole, vaikka se hieman siltä näyttääkin.

Joka tapauksessa kahden upporikkaan miehen rahoittamaan seuraan mennään hyvin mielellään töihin. Sopii vain arvailla, miksi.

Rinta rottingilla

Yleensä sanansa visusti ja varovasti asetteleva Westerlundkin on nyt kovassa vauhdissa. Kun Westerlundin, Uraman ja Sakun Koivun troikka TPS:n urheilun johtoryhmänä julkistettiin, saneli Westerlund ryhmän puheenjohtajan kovia sanoja:

”Onnistuessamme luomme olosuhteet, jossa pelaaminen valmennus ja urheilujohtaminen ovat kansainvälistä huipputasoa. Tavoitteena on entistä vankempi pohja urheilumenestykselle – ja samalla seura tarjoaa alueen nuorille mahdollisuuden kasvaa sekä urheilijoina että ihmisinä.”

Aivan, kansainvälistä huipputasoa. Niin sanoo Westerlund, joka tosin on jo jokusen aikaa häärinyt TPS:n taustalla. On makuasia, kuinka paljon pannaan Westerlundin piikkiin täysin läskiksi menneestä juuri päättyneestä kaudesta, mutta ei ihan vähää sittenkään.

Valmentajana Westerlund oli toisenlainen. Ensin hän teki, ja puhui vasta sitten, jos puhui.

Haistan tässä kaikessa sellaista palaneen käryä, jossa palaa – raha.

TPS:n tohkeissaan olevat urheilujohtajat tuntuvat järkeilevän ja saavansa itseluottamuksensa siitä, että pakkohan ison laivan kurssin on kääntyä, kun rahaa ja rahalla ostettuja huipputekijöitä on kasassa riittävästi. Kunhan ison nuotion tulta ruokitaan riittävän kauan riihikuivalla, pakko siitä on tulla ennemmin tai myöhemmin valtava roihu ja iso menestys.

Siksi sitä tohtii maalailla kansainvälistä huipputasoa ja muuta.

Ja samalla maineikkaan jääkiekkoseura TPS:n tila, tilanne ja realismi on se, ettei Turun kokokoinen ja Turun lätkäperinteillä varustettu kaupunki ole kyennyt pyrittämään yhtä jääkiekkoseuraansa ilman mesenaattien miljoonaluokan avokätistä tukea.

En suuremmin ylläty, jos tulevina vuosina nuo kaksi – hieman perusteeton uho ja inhottava realismi – sotkeutuvat yhteen ja romahtavat toisiinsa niin, että TPS nielaisee itse itsensä ylenpalttisessa mahdottomuudessaan.

Lue myös:

    Uusimmat