Laukaalainen Henriikka Eriksson muistaa ikuisesti päivämäärän 4. helmikuuta 2014.
Henriikan ajama auto osui tuolloin valotolppaan, joka jäi vain viiden sentin päähän hänen päästään.
Sitä vastoin kolarista ja tapahtumista ennen sitä Henriikalla ei ole minkäänlaisia muistikuvia. Eriksson oli matkalla yövuoroon, kun kolari kävi.
– Muistan ainoastaan, kun kävin hakemassa tyttärelleni Siwasta paketin ennen lähtöä.
Henriikka viettää vuosittain hieman erilaista merkkipäivää.Henriikka Erikssonin kotialbumi
Henriikan seuraava havainto oli, kun valotolppaan osuneen auton ympärillä häärii ensihoidon väkeä.
– Ja mitään muistikuvaa ei ole mistään, mitä siinä on tapahtunut.
Ilmeisesti auto lähti Henriikan käsistä sohjoisessa mutkassa ja osui tietenkin siihen yhteen valotolppaan, joka lähistöllä oli.
Lue myös: Moni ei tiedä, miten onnettomuuspaikalla tulee toimia – tiedätkö sinä?
Elämän arvostus kasvoi
Kun Henriikka havahtui autossa, hän oli todennäköisesti sokissa. Auto jouduttiin leikkaamaan auki, ja hänet saatiin apukuskin ovesta ulos.
Yksi ensihoitajista kysyi Henriikalta, ymmärtääkö tämä, että hänen päänsä olisi osunut tolppaan, mikäli kuskin penkki olisi ollut viisi senttiä edempänä.
– Muistan ikuisesti, kun ihmettelin, kuka puhuu toiselle niin sellaisessa tilanteessa.
Jälkeenpäin Henriikka on pitänyt kommenttia hyvänä asiana, sillä sen vuoksi hän on osannut arvostaa elämää ihan toisella tavalla.
