Legendaarinen Remu Aaltonen: Olin ujo paskahousu

Äiti Eeva oli pienelle Remu-pojalle kaikki kaikessa. Remu oli kahdeksanlapsisen katraan esikoinen ja harmitteli, kun äiti Eeva valitsi romani-Oton eikä Olavia, jonka kanssa oli hetken naimisissa.

– Joo, se meni valkonaama Olavin kanssa naimisiin, mutta ei sitten viihtynytkään hienossa talossa, jossa oli upeat maisemat ja kaikki. Ajattelin, että mä olen taivaassa, mutta sitten se saatanan simpanssi [Otto] haki omansa veke ja me asuttiin metsässä tyhjässä junanvaunussa. 

– Mä ajattelin, että mutsi teki huonon siirron, mutta toiset on niin omistushaluisia. Ja kai ne oli rakastuneita, muistelee Remu vanhempiensa alkutaivalta.

Kuvassa Albert Järvinen, Remu Aaltonen ja Cisse Häkkinen, joiden musiikki ja asenne jättivät pysyvän jäljen suomalaiseen rockhistoriaan.Henrik Schütt

Remu uskoo kohtaloon, karmaan ja ufoihin

Se, joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Remu uskoo, että vanha sanonta pitää paikkaansa, mutta nykyihmiset eivät usko enää tällaiseen symboliikkaan tai kasvata lapsiaan. Kaikista kurjinta Remun mielestä on se, että kunnioitus ihmisiltä on hävinnyt.

– Se on niin saatanan surullista, kun ne eivät tajua miten möhlivät elämänsä. Sitten ihmetellään, mikä meni pieleen. Ei mene jakeluun, eivätkä tajua, että ovat itse tilanneet sen. 

– Mä päätin ruveta hulluksi. Mä en ajattele mitään, mä teen vaan, Remu vannoo.Henrik Schütt

Kuoleman piti korjata jo aikoja sitten

Remu uskoo, että jokaisella pikkujutullakin on tarkoitus. 

– Mäkin olen joutunut opettelemaan kävelyn jo neljättä viidettä kertaa. Mietin, että mitä vittua. Miksi mä taas kaadun? Mitä pahaa olen tehnyt? Mutta kerran kun menin lekuriin, niin lääkäri, joka tutki mua, löysi neljä veritulppaa keuhkoista. Silloin olisi ihmisen pitänyt jo kuolla, mutta ilmeisesti eivät antaneet minun kuolla vielä. 

– Mutta niinhän se on, että kyllä mieron tie opettaa – jos ei muuta niin hitaasti kulkemaan, kertoilee Remu.

Rollaattorilla eteenpäin

Remu on tehnyt juuri myös uutta musiikkia Maria Hännisen kanssa. Kappale "Se on niin" julkaistiin 12. kesäkuuta.MTV / TANJA HUUTONEN

Tällä hetkellä 78-vuotias Remu liikkuu rollaattorin avulla, kilot ovat karisseet ja vasenta kättäkin on vaikea nostaa. 

Remun pojan Saskan elämänkumppani Saana toimii omaishoitajana ja syöttää haastattelun jälkeen Remulle tomaattikeittoa. Kroppa prakaa, mutta mieli on kirkas ja värikästä ja polveilevaa puhetta riittää. Onhan Remun kielestä tehty aikanaan sanakirjakin. 

0:31Katso pieni näyte Remun ja Marian upouudesta sinkusta "Se on niin".

Olin ihan ujo paskahousu

Itsevarmuus tuli vasta iän ja kokemuksen kautta. Lapsuus ja nuoruus eivät olleet helppoa aikaa.

– Olihan se tietty kovaa aikaa ja mä olin ihan paskahousu ja ujo saatana. Mä en uskaltanut katsoa tyttöjä silmiin edes, paskat melkein meni byysaan.

Tämä vaikutelma on kaukana siitä Remusta, minkä suuri osa suomalaisista muistaa 70- ja 80-luvun Remusta. Miehestä, joka iski rumpujen takaa tytöille silmää.

– Mä testasin miten ne reagoi. Ja katse aina etsi kivan kohteen. Ja sit mä päätin ryhtyä hulluksi. Mä en ajattele mitään, mä teen vaan. Ei sillä ole merkitystä miten sä hoidat noita asioita. Sun pitää vaan uskoa, että sä olet hyvä, vakuuttaa Remu.

Huumemyrkyt muuttavat ihmisen

Remu sanoo, että fanit eivät ihaile häntä vaan hänen ajatuksiaan.Henrik Schütt

Remu on tunnetusti ollut useita kertoja vankilassa, ensi kerran jo 16-vuotiaana. 80-luvulla hän istui huumetuomiota 9 kuukautta täydessä eristyksessä Katajanokan vankilassa. 

Hän kertoo selvinneensä asenteella, ottavansa hyödyn rankasta ja vaikeasta ajasta irti tekemällä biisejä. Nykyinen nuorten huumeongelma huolestuttaa myös rocklegendaa.

– Ne myrkyt, mitä ne vetää, ne muuttaa koko niiden persoonan. Ne luulevat olevansa jotain muuta ja elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Jalat eivät ole maanpinnalla. 

– Jokaiselle ihmiselle, joka tänne syntyy on määrätty etukäteen tehtävä. Ne ei kuuntele sydämen ääntä, mikä on heille hyväksi.

En mene kyykkyyn 

– Mäkin mietin, että ei tästä tule mitään, mutta nousin sängystä ja ajattelin, että soitan rumpuja. Vaikka en osaakaan, lätkin vaan. 

– Ja vaikka sain lemput jostain bändistä älyttömien rikosten takia, niin jatkoin vaan. Ajattelin, että voi jumala, että täältä pesee, en mene kyykkyyn, pohdiskelee Remu.

Samoin Remu ajatteli 80-luvulla kun istui linnatuomiota huumeista Katajanokan vankilassa.

– Ne yritti puuduttaa ja kyykyttää mut sillä yksinäisyydellä. Mä ajattelin, että käytän ajan hyödyksi ja teen biisejä.

Suurin periaate, jonka legenda jakaisi nuorille on se, että pitää uskoa itseensä.

– Se on se. Tietysti se on ensimmäinen sääntö. Ja kun lähtee tuonne maailmalle, niin turha valittaa, että ei ole duunia. Kaikille on töitä tehty.

Tinttasin komppia jo mutsin vatsassa

Kun Remu istui rumpujen taakse, lavalle syttyi energia, jota ei voinut opetella eikä teeskennellä. Se piti kokea paikan päällä.Henrik Schütt

Remun elämä todellakin on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Ei missään nimessä tylsää. 

Hänestä on tehty musikaali, Ganes-elokuva ja hän on esittänyt teatterissa Peppi Pitkätossun isää. Pikkupoikana hän pullotti isän kanssa laitonta viinaa ja paukutteli haloilla kurkkupurkkien kansia. Rytmi oli veressä jo ennen syntymää kun hän potki Eeva-äidin vatsassa bassorumpua.

– Mä tinttasin sieltä jo komppia. Mutsi sanoi, että nyt on erikoinen tapaus. Koulussakin sormet naputtelivat koko ajan. Äiti sanoi, että sulla on näppitauti. Tajusin sitten, että se on sisäinen juttu, jota en itsekään hiffannut, kuvailee Remu.

Häiriintynyt ja hullu

– Jossain vaiheessa mä en osannut pyytää anteeksi, mutta kyllä mä nykyään osaan. Sehän on helvetin tärkeää, jokainenhan tekee virheitä. Kuva vuodelta 1975.Risto Vuorimies

Tunnin kestävän haastattelun aikana keskustelu polveilee milloin ufoihin (joita on olemassa), karmaan tai kohtaloon. Remu kertoo ennakoineensa Tshernobylin onnettomuuden päivää ennen ja luulleen sen olevan maailmanloppu. 

Hän rakastaa kaalikääryleitä, muistaa kun mielisairaalaan 10 vuotta puhumatta ollut potilas alkoi huutaa ääneen Remun nähtyään, sairastuvansa jos ei saa vieläkin tehdä biisejä ja oppineensa pyytämään ja antamaan anteeksi.  

Remun elämästä julkaistiin juuri uusi elämäkerta ”Remu Henry Aaltosen ihmeellinen elämä”. Kirjailija Emilia Miettinen sai jo kustannussopimusta tehdessään kuulla lauseen: ”Tervetuloa helvettiin”. 

– Kyllä mä olen tällainen häiriintynyt ja hullu ollut ihan pienestä pitäen – tietenkin.

En pelkää kuolemaa

Remun elämässä on ollut ylä-ja alamäkiä. Onnettomuuksien jälkeen hän on monta kertaa opetellut kävelemään.Henrik Schütt

Aina kun tehdään jotain, niin tehdään se eri lailla kuin muut. Vaikka ei edes hyvin, mutta täytyy olla aina erilainen.

Remu pitää tätä maanpäällistä elämää helvettinä ja kuoleman jälkeistä aikaa upeana taivaana.

– En pelkää mitään. Enkä halua, että minut muistetaan paskanjauhajana.  Kuolema on ihana asia, periaatteessa. Yritin sitä Lasse Norrekselle selittää. Kun raha arkkuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa, sanoo Remu virnistellen.