Marita vietti neljä ensimmäistä vuottaan sairaalassa harvinaisen sairauden uuvuttamana. Nyt aikuisena hän yrittää elää tavallista arkea ja toivoo, että sairaus pystyttäisiin parantamaan.
Marita vaikutti syntyessään terveeltä, mutta pari tuntia maailmaan putkahtamisensa jälkeen hän alkoi oksennella. Lääkärit veivät vauvan äidin luota pois tutkimuksiin ja lopulta kiireelliseen leikkaukseen.
– Minulla epäiltiin ensin sydänvikaa. Leikkauksessa kuitenkin huomattiin, että ohutsuoleni on kuoliossa, Marita kertoo.
Tässä vaiheessa Maritan sairaudella ei ollut vielä nimeä, koska kyseessä oli harvinainen sairaus. Lääkäreiden oli vaikea hoitaa Maritaa, koska tämä oli ensimmäinen tapaus, joka oli tullut heidän kohdalleen. Lääkäreillä oli suuri pelko, ettei Marita eläisi kauan.
Äiti olikin jo vaistonnut, ettei kaikki ole hyvin, kun vastasyntynyt lapsensa itki tavallista voimakkaammin. Marita jäi sairaalaan hoitoon, ja äiti sai lähteä tyhjin käsin kotiin.
Sairaalan kasvatti
– Vietin elämäni ensimmäiset kuukaudet lasten teho-osastolla. Siellä pidettiin myös ristiäiseni, jotka alkoivat dramaattisesti. Sydämeni pysähtyi ja minut piti elvyttää, Marita sanoo.
Parin vuoden aikana Maritalle tehtiin useita leikkauksia. Johtavien suolikirurgien ansiosta vointi saatiin vakautettua, ja Marita pystyttiin siirtämään Helsingistä Rovaniemelle jatkohoitoon. Tässä vaiheessa sairaudelle osattiin antaa jo nimi: lyhytsuolisyndrooma.
Maritaa ravittiin pitkään suonensisäisesti, mutta siitä alkoi ilmetä haittavaikutuksia. Maksa-arvot alkoivat heitellä ja neste alkoi paisuttaa kehoa. Lääkärit keksivät keinon, millä ravinto saatiin tiputettua suoraan mahalaukkuun.
