Aika on pahin vihollinen seksuaalirikosten tutkinnoissa. Häpeä ja leimaantuminen kuitenkin hidastavat rikosilmoituksen tekoa. Parikymppinen nainen kertoo, miksi päätti tehdä rikosilmoituksen kahden kuukauden päästä tapauksesta.
Viime marraskuussa parikymppinen nainen, jota kutsutaan tässä artikkelissa nimellä Lotta, lupautui toisille treffeille netin deittipalvelussa tapaamansa miehen kanssa. Lotan ja miehen oli tarkoitus ajella hieman miehen autolla, jutella ja hakea lopuksi jotain purtavaa.
Kun mies parkkeerasi auton syrjäiselle alueelle ja lukitsi auton ovet, Lotta tajusi, että hän on ”kussut hommat”.
Seuraavana päivänä Lotta lähetti miehelle viestin. Pitkässä kirjoituksessa hän kertoo, kuinka ei voi pyyhkiä tapahtunutta mielestään. Miksi mies ei lopettanut vaikka hän pyysi useita kertoja ja näki hänen kyyneleensä?
Lotta sai vastaukseksi lyhyen pahoittelun: I’m sorry.
– Se loukkasi aivan valtavasti. En usko, että hän tajuaa, kuinka vakavasta teosta oli kyse.
Lue myös: Seksuaalirikoksista syytetyn Peter Nygårdin poika Kai MTV Uutisten erikoishaastattelussa – illalliskutsujen aikana selvisi, että isä "voi olla hirviö"
"En kyennyt ajattelemaan selkeästi"
Fyysinen ja henkinen paine purkautuivat shokkitilana. Kolme päivää tapahtuman jälkeen Lotta kertoi asiasta nuorisoaseman työntekijälle, kun hän ei enää pystynyt yksin käsittelemään tapahtunutta. Sieltä hänet ohjattiin lääkärille ja edelleen erikoissairaanhoitoon.
Useamman hoitokäynnin jälkeen Lotta ohjattiin seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikköön eli Seri-keskukseen.
– Siellä ne ymmärtävät, mitä uhrin päässä liikkuu ja kuinka ahdistavaa näiden asioiden käsittely on, Lotta kommentoi.
Seri-keskuksessa Lotta tutkittiin, jotta saataisiin selville, että hän ei ole saanut tartuntoja. Tapahtumasta oli tuolloin kulunut jo lähes kuukausi.
– Olen pettynyt itseeni, että en mennyt heti lääkärille. Tiesin, että niin olisi pitänyt tehdä, mutta en kyennyt ajattelemaan siinä tilassa selkeästi.
