Kultasepänliikkeen ikkuna rämähtää rikki ja toimittaja Hannu Karpo alkaa kollegansa kanssa kahmia arvotavaraa kasseihinsa. On yö Vaasassa vuonna 1967. Lavastetun ryöstön tekijät pääsevät viime hetkellä pakoon, poliisi roikkuu auton kahvassa. Tarkoitus on testata, saadaanko rosvot kiinni, koska poliisia oli haukuttu tehottomaksi.
Kauppias turvasi Karpoon ja tämä auttoi suoralla journalismilla. Tämä putiikki oli ryöstetty oikeasti jo muutaman kerran. Karpon pakomatka päättyi kolariin ja lopulta raastupaan.
– Ei ne meille mitään tuomiota saaneet, virnuilee Hannu Karpo. Syyttäjä syytti pieleen, ilkivallasta. Ilkivallan pitäisi häiritä kansalaisia. Yhteenkään ikkunaan ei edes syttynyt valo.
Pomoille kerrottiin Punahilkka-satuja
Miten sinä sait esimiehesi suostumaan tällaiseen jutuntekoon?
– Mahdettiinkohan me edes puhua mitään etukäteen. Pomothan kyselivät minulta usein, että voisitko kirjallisesti kertoa, mitä tuleva juttusi pitää sisällään. No minä kirjoitin, että Punahilkka meni metsään ja sitten tuli iso susi. Eihän ne edes lukeneet niitä.
– Sitten ne katsoivat jutun tv:stä ja sanoivat, että perkele! Sun juttusihan oli hyvä, mutta ei yhtään sellainen, mitä meille kirjoitit.
1942 syntynyt Hannu Karpo on suomalaisen television kiistämätön legenda, ikoni. Hän aloitti alle kaksikymppisenä nuortenohjelmien tekijänä ja 1960-luvun alussa hän oli jo Ylen tv-uutisissa.
