Tappara kavensi finaalivoitot, mutta mitään varsinaista tunnetta mestaruusjahdin käynnistymisestä se ei ilmoille jättänyt, MTV Urheilun Jere Hultin kirjoittaa Tampereelta.
Tappara–KooKoo 2–0 (1–0, 0–0, 1–0) , voitot 1–2
Minimisuoritus.
Sitä se oli Tapparalta kolmannessa finaalissa. Keskiviikkoillan annista on puserossa aika samanlainen tunne kuin Ilves-sarjan kolmannen ottelun jälkeen. Silloin Tappara selvisi erikoistilanteiden avulla. Välierissä se käänsi koko leikin lopulta itselleen.
Nyt KooKoota vastaan se joutui ottelusarjan samassa kohdassa etenkin toisessa erässä puolustamaan hurjat määrät. Vielä avauserän lopussa Tappara oli kuljettajan roolissa, mutta etenkin keskimmäinen kaksikymppinen näytti, että KooKoon on vaikea nähdä hukkaavan palloa Ilveksen tapaan, vaikka se tänään hävisikin. Kouvolalaiset veivät ottelua tasakentin selvästi tänään.
Ottelusarja ei ole edennyt isossa kuvassa ollenkaan Tapparan pillin mukaan. KooKoon voitot eivät ole olleet mitään sydänverellä väännettyjä päänahkoja. Tappara painii edelleen samojen ongelmien kanssa. Benjamin Rautiainen on paljon kiekossa, mutta runkosarjan itseluottamus ja luovuus ovat kadonneet. Joachim Blichfeldiä ei ole erottaa tasakentin.
Luisteluvoimassa KooKoo on edelleen myrkkyä Tapparan raskaalle pakistolle, joka siis kuitenkin tänä iltana otti yksittäisen erävoiton. Nollat torjunut Christian Heljanko nappasi ensimmäisen selätyksen Eetu Randelinista.
On paradoksi, että vaikka Tappara nyt voitti, vakuutti kolmas peli allekirjoittanutta entistäkin enemmän KooKoon vetovastuusta. Tapparan onneksi täppä tuli tauluun ja perjantaina samanlaisen altavastaajasuorituksen toistamalla sarja on tasan. Tapparan suoritus toi mieleen pikkuseuran rajun taisteluvoiton vieraskentällä.
Mistään statement-pelistä ei kuitenkaan tänään ollut tietoakaan. Sellaista tunnetta olisi Tappara-yhteisössä kaivattu. SM-liigassa pelataan finaalisarjaa, ja Nokia-areenaan oli saatu houkuteltua vain 9 200 ihmistä. Olin paikalla myös maanantaina Kouvolassa, ja kontrasti Sumulaakson infernaaliseen huutomyrskyyn oli aivan massiivinen. Toisessa leirissä käytössä on ainutkertaisuuden valttikortti, josta otetaan epäilemättä kaikki irti.