Haloo Helsinki! -jäsenet kasvoivat aikuisiksi koko kansan katseen alla – nuoruus huipentui Toni Wirtasen tyhjentävään kommenttiin, joka kutkuttaa yhä

7:48
Haloo Helsinki! on tehtaillut timanttinsa vuosien ajan rakkaassa tukikohdassaan – kurkista yhtyeen studion uumeniin Helsingin Vallilassa!

Haloo Helsinki! on palannut rymisten tauoltaan jatkamaan odotusten sekä lupausten lunastamista.

Rappukäytävän oven takana odottavat Haloo Helsinki! -laulaja-basisti Elli Haloonhymyilevät kasvot. Oven avattuaan laulaja tervehtii iloisesti ja pahoittelee saman tien jouduttuaan kipaisemaan takaisin kesken olevaan videopuhelutapaamiseen vielä hetkeksi. Hänen viereltään tietokoneen äärestä tervehdykset huikkaa yhtyeen kitaristi Jere Marttila. Muualta studion uumenista paikalle lipuvat toinen kitaristi Leo Hakanensekä rumpali Jukka Soldan. Kaikkien kanssa moikataan koronatuttuun tapaan ja kyynärpäät kopisevat toisiaan vasten.

Haloo Helsinki! pitää päämajaansa Helsingin Vallilassa, jossa on viimeisten kahden vuoden aikana syntynyt jälleen uusi levy, joka on yhtyeen ensimmäinen neljään vuoteen. Perjantaina 10. syyskuuta julkaistu Älä pelkää elämää on järjestyksessään Haloo Helsingin! seitsemäs ja bändi kertoo toivovansa, että se saa osakseen ”kärsivällisiä korvia”.

– Se on kyllä monipuolinen levy ja laidasta laitaan musiikillisesti. Tekstipuolella teemat liikkuvat pitkälti ihmisen hädästä maailman hätään ja sitä kautta koko elämän kirjon kattaviin tunteisiin. Lopussa on kuitenkin aina se toivo, Elli Haloo kuvailee.

– Ollaan päästy tekemään juuri sellainen levy kuin ollaan haluttu, ja koetaan, että kokonaisuus on sen myötä mielenkiintoinen, Jere Marttila jatkaa.

Älä pelkää elämää -albumin tematiikka kulkee lisäksi myös muun muassa läpi tunnettujen salaliittoteorioiden, jotka ovat Elli Haloon mukaan aina kiehtoneet häntä. Monet tunnistavat aihepiirin myötä myös nykytilanteen, jossa toisinaan keskustelu eri salaliitoista saattaa olla jopa räjähdysaltis.

– Mun mielestä pointti kaikessa on, ettei mikään asia ole mustavalkoisesti niin tai näin. Ylipäätään ehkä se, että voitaisiin tutkia asioita enemmän useammilta kanteilta, ja asioista eri mieltä olevat voisivat kohdata toisensa ja keskustella asiasta, sen sijaan että pommitetaan toisia.

Vaikka Haloo Helsinki! on tehnyt jo tähän mennessä mittavan, yli 15 vuotta kestäneen uran yhdessä, on uuden musiikin julkaisu yhä jännittävä paikka. Jere Marttilan mukaan uusi albumi ei näkisi päivänvaloa, mikäli bändi ei olisi sataprosenttisen tyytyväinen siihen.

Leo Hakanen kuvailee, että yhtye tekee musiikkia edelleen ensisijaisesti itselleen. Biiseistä on saatava itselle hyvä fiilis ja musiikin tekemisen on tuotettava kaikille bändin jäsenille kicksejä.

– Se on sitten vaan plussaa, jos muutenkin jengi diggaa. Se sitten taas on mahdollistanut meille, että ollaan päästy tekemään paljon keikkaa ja luomaan uraa. Ollaan siitä todella kiitollisia, Leo Hakanen miettii.

– Ja tottakai tässä 15 vuoden aikana on kasvanut sellainen itsevarmuus ja luottamus sitä asiaa kohtaan, mitä tekee. Eihän me pelkästään nelistään tässä näitä biisejä tehdä, ihmetellä ja spekuloida. Meillä on kuitenkin tiimi tuossa levy-yhtiön puolelta ja soitetaan biisejä myös lähimmille kavereillemme ja kysytään heidän fiiliksiään. Pysymme uskollisina sille, mitä teemme, mutta haluamme myös vuorovaikutusta tekovaiheessa muilta ihmisiltä, Jere Marttila tarkentaa.

Sovittelun jalo taito on hiottu huippuunsa

Asia, joka 15 vuoden aikana on kehittynyt erityisen paljon jokaisen yhtyeen jäsenen kohdalla, on kompromissikyky. Joskus asioista joudutaan neuvottelemaan – toisinaan kiivaammin, mutta yhteinen sävel on löydetty kirjaimellisesti kerta toisensa jälkeen. Eikä kukaan ole asialle naureskelevan bändin mukaan lähtenyt koskaan studiolta ovet paukkuen.

Haloo Helsingin! kohdalla ensin tulee sävellys, sitten tekstit. Elli Haloon lopullisten tekstien valmistuttua lopullisen muotonsa saa myös melodia, riffit ja kompit. Mikäli joku jäsenistä puoltaa erityisen vahvasti jotain musiikillista valintaa, on se myös osattava perustella muille.

Vuosien aikana hittikappaleita on Haloo Helsingin! käsistä lähtenyt maailmalle lukematon liuta, ja bändin jäsenet ovat pysyneet ystävinä, eivätkä ainoastaan yhdessä työtä tekevinä kollegoina. Vuonna 2018 bändi saavutti kuitenkin pisteen, jonka myötä jokaisen oli pakko vetäytyä hetkeksi taka-alalle hengittämään, pysähtymään sekä sen myötä keskittymään omaan elämään. Haloo Helsinki! oli paahtanut uraansa täysillä eteenpäin 12 vuoden ajan, kertaakaan pysähtymättä. Vuonna 2018 oli selvää, että kaikki neljä tarvitsivat tauon Haloo Helsingistä! sekä toisistaan. Olivathan he viettäneet enemmän aikaa toistensa kuin kenenkään muun läheisensä kanssa koskaan.

– Oli intressi tehdä välillä vähän jotain muuta, toteuttaa itseään, mutta sitten myös se, että tarvittiin tästä tekemisestä myös yksinkertaisesti pieni breikki. 30-vuotiaita ollaan, 15-vuotiaasta asti tehty ja 6 albumia putkeen. 2016 oli ainut keikkataukovuosi, mutta silloinkin tehtiin Hulluuden Highway -albumi, Jere Marttila muistelee.

– Se oli aika luontaista sitten, että otettiin pieni irtiotto tästä. Luontevaa oli myös se, että koska musiikki on niin iso tekijä meidän elämissä, että kyllä se taukokin tulisi jollain tavalla musiikin ympärillä pyörimään, Marttila jatkaa viitaten jäsenten omiin sooloprojekteihin Haloo Helsingin! tauon aikana.

Bändi kulki uupumuksen rajoilla, henkisesti sekä fyysisesti. Kun vuodessa teki 100-130 keikkaa, tuotti jatkuvasti uutta musiikkia ja koitti samalla elää omaa elämäänsä, alkoivat voimat lopulta ehtyä. Vaikka Haloo Helsingin! jäsenet nauttivat yhä keikkailusta ja yleisön kohtaamisesta, palautuminen keikkamatkoilta kävi ajan kuluessa yhä raskaammaksi. Taukonsa lähestyessä bändi uskalsi kuitenkin luottaa siihen, ettei heitä unohdeta.

– Ei ole mikään itsestäänselvyys, että pystyy ihan rauhassa ja hyvällä omatunnolla tekemään tuollaista irtiottoa. Olemme kiitollisia siitä, että olemme päässeet tähän pisteeseen ja tehneet näin pitkän uran, että pystyimme hyvin pitämään tauon ilman stressiä siitä, että kuinka meidän nyt käy, Jere Marttila miettii.

"Näin ne roolit muuttuu"

Haloo Helsinki! opetteli elämään muusikkoina ja mikä painavinta: yhtyeen jäsenet kasvoivat aikuisiksi kaiken myllerryksen keskellä. Musiikkialan ammattilaisiksi opittiin hiljalleen tasaista työtä tekemällä. Vaikka intoa ja itseluottamusta oli alusta asti, oli suuren työn takana ymmärtää se, miten paljon artistius vaatii myös keikkojen ja biisinteon ulkopuolella.

Alusta asti Haloo Helsinki! koki kuitenkin saaneensa erityisen hyvän vastaanoton muusikkokollegoiltaan. Vuonna 2013 yhtye pokasi Emma-gaalassa ensimmäisen parhaan live-esiintymisen Emma-palkinnon, jonka äänestivät artistikollegat. Elli Haloon mukaan erityisesti Popeda on aina osoittanut fiilistelevänsä Haloo Helsingin! meininkiä, mutta myös Lauri Tähkäkertoman mukaan on ollut alusta alkaen erityisen kannustava. 

Bändin mielessä on kuitenkin erityisen vahvana Apulanta-nokkamies Toni Wirtasentakavuosina letkauttama kommentti, kun bändit esiintyivät samoilla festareilla Himoksella. Tuolloin Jere Marttilan mukaan Haloo Helsinki! soitti ensimmäistä kesäänsä isojen festareiden pääesiintyjän paikalla, eli festareiden viimeisenä. Tällä kertaa tilanne oli sama, ja jopa Apulanta soitti tapahtumassa Haloo Helsinkiä! ennen.

– Toni Wirtanen kun oli menossa lavalle, niin hän tuli meille sanomaan, että ”no niin nuoriso, näin ne roolit muuttuu”, kun he soittivat meitä ennen. Nuo ovat sellaisia hetkiä, että ei hemmetti, tosiaan. Yhä on sellaisia hetkiä, kun menee tuonne festareille ja tapaa vanhoja legendoja, niin tulee tunne, että ei vitsi te olette te, ja eihän me olla mitään tässä, Jere Marttila muistelee hehkuttaen.

Toisaalta Haloo Helsinki! myös kiittelee sitä, ettei heitä ole aina päästetty alan sisälläkään ihan helpolla. Bändi kertoo, että heitä, ”nuorisoa”, kohtaan on asetettu paljon vaatimuksia ja odotuksiakin, mikä on heidän mielestään hyvä niin. Töitä on paiskittu, ja niin on myös vaadittu.

Urallaan Haloo Helsinki! on toiminut myös uuden aallon suomirockin urauurtajana. Bändi kertoo fiilistelevänsä sitä, miten ”rokki tuntuu taas nostaneen päätään” heitäkin nuorempien artistien joukossa. Yhtye ylistää yhteen ääneen suomalaista musiikkiskeneä, joka tuottaa erittäin paljon uutta musiikkia jatkuvalla syötöllä. Myös suomalaisartistien livetuotannot ovat kasvaneet sellaisiin mittakaavoihin, joilla pärjättäisiin jopa maailmalla isoissa piireissä.

Tästä myös Haloo Helsingiltä! tullaan näkemään esimerkki, kun yhtye nousee Helsingin Olympiastadionin lauteille 18. kesäkuuta vuonna 2022. Keikan piti olla jo kuluvan vuoden kesällä, mutta se jouduttiin siirtämään lukuisten muiden tavoin koronapandemian takia. Tilanteessa on kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä siirron myötä Haloo Helsinki! tulee olemaan ensimmäinen yhtye, joka esiintyy livenä valtavan remontin jälkeen ovensa avanneella Olympiastadionilla.

– Se tuntuu ihan hiton mageelta! Vaikka tosi ikävä juttu, että jouduttiin siirtämään tältä vuodelta, mutta sitten se toivo pitää kuitenkin olla siitä paremmasta. On hienoa, että meille löytyi päivä ensi vuodelle ja sitten vielä tuollainen tsäänssi, että se on eka keikka siellä. Se tulee olemaan tosi erityistä, Leo Hakanen hehkuttaa.

Muutenkin yhtye kokee olevansa levännyt ja valmis tulevaan. Tauko oli onnistunut tasapainotus.

– Koen olevani hyvin onnellinen tällä hetkellä, mulla on paljon rakkaita ystäviä, perhettä ja muuta, mistä olen erittäin kiitollinen. On hyvä olla, sanailee rumpali Jukka Soldan.

Muut komppaavat hiljaa nyökkäillen. Jere Marttila myöntää, että myös pelkoa tuntematonta tulevaisuutta kohtaan on ollut, mutta sekin tunne on alkanut hiljalleen helpottaa.

– Alkaa ehkä jotenkin vielä löytymään sellainen syvempi usko siitä, että tässä mennään jotenkin parempaa aikaa kohti ja asiat helpottuvat. Pystyy ehkä paremmin taas kohtaamaan ihmisiä ja viettämään aikaa, niin se tuntuu hyvältä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja