Syksyllä käynnistyvän liittokierroksen ovella on käynnistynyt keskustelu kilpailukykysopimukseen liittyvästä 24 tunnin työajan pidennyksestä. Asia kulminoituu Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden sopimukseen, jossa työajan pidennys sovittiin aikanaan määräaikaiseksi, kirjoittaa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.
Nyt Teollisuusliitto on ilmoittanut, ettei se aio jatkaa sopimuksen tätä kohtaa. Myös muista liitoista ja keskusjärjestöistä on käytetty puheenvuoroja työajan pidennyksen lakkauttamisesta.
Kiky-työajanpidennys on irrotettu asiayhteydestään ja sitä jopa kutsutaan talkootyöksi. Jos Kiky-pidennys on talkootyötä, niin miksi sitten kutsutaan pekkaspäiviä, ylimääräisiä vapaapäiviä?
Kikyn tausta tuntuu unohtuneen
Kilpailukykysopimuksen tausta tuntuu unohtuneen nyt, kun talouden ja työllisyyden tilanne on hieman helpottanut. Koko 2010-luvun alku oli meille suomalaisille vaativa.
Monet rakennemuutokset – Nokian haasteet, metsäteollisuuden vaikeudet ja Venäjän kaupan romahdus – runtelivat Suomen kyykkyyn. Samaan aikaan hinnoittelimme suomalaisen työn liian kalliiksi ja menetetty kilpailukyky heikensi työllisyyttä ja sitä kautta valtion verotuloja. Kun verotulot tippuivat, Suomi ajautui leikkausten tielle.
Kataisen/Stubbin ja Sipilän hallituksen vaikea tehtävä oli vakauttaa Suomen talous, eikä leikkauksilta vältytty. Kataisen/Stubbin hallitus leikkasi menoja nettomääräisesti 1,7 miljardilla eurolla ja Sipilän hallitus noin 3 miljardilla eurolla.
Nämä menosäästöt kohdistuivat kaikkiin kansalaisryhmiin, mutta julkisuudessa kritiikkiä herättivät erityisesti sosiaalietuuksien ja koulutusmenojen leikkaukset.