Haaveissa oma kissa? Ota ensin nämä tuiki tärkeät asiat huomioon!

Kissaa hankkiessa ei tule sortua heräteostoksiin tai hätiköityihin päätöksiin. Olethan valmis ottamaan vastuullesi 20 vuotta kanssasi viettävän elämänkumppanin?

Kissan hankinta omille kotinurkille on monen kissaihmisen haave. Kun haaveista halutaan tehdä totta, tulee ensin miettiä minkälainen kissa sopii juuri sinun elämäntyyliisi ja arvoihisi – ja asuntoosi.

Muista, että kissat elävät yleensä noin 10–15-vuotiaiksi, mutta toisinaan jopa 20-vuotiaiksi. Ota kissa vasta, kun olet varma sitoutumishalustasi ja -kyvystäsi.

Mieti, haluatko aktiivisen ja energisen leikkikaverin vai mieluummin elegantin ja rauhallisen sylikissan? Vastuuntuntoisen kissanomistajan tehtäviin kuuluu muutakin kuin vain ruuan antaminen, hiekkalaatikon putsaaminen ja silloin tällöin paijailu. Kaikki kissat kaipaavat liikuntaa ja henkisiä virikkeitä. Monet kissat viettävät koko ikänsä sisällä kotikissana, joten omistaja on velvollinen huolehtimaan kissan fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.


Muistathan myös, ettei rahanmenoa voi estää: kissan ostoa ja hankintaa kannattaa miettiä taloudellisesti, niin kuivakkaa kuin se olisikin. Kissanruoka ja -tarvikkeet tietävät jatkuvaa rahanmenoa, samoin vuosittaiset eläinlääkärikulut, rokotteet, loistorjunta- ja matolääkkeet sekä muut hoitokustannukset.

Mieti nämä seikat ensin, ennen kuin hankit kissan:

Yksin vai kaksin?

Asutko sinä yksin vai perheen kanssa? Onko perheessäsi pikkulapsia? Onko sinulla muita lemmikkejä? Toiset kissat tulevat hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden kissojen kanssa, toiset taas eivät voi sietää kilpailua omistajan huomiosta.

Toiset kissat ovat itsenäisiä ja viihtyvät yksikseenkin, kun taas toiset ovat vaativia, huomionkipeitä ja äänekkäitä lemmikkejä, jotka haluavat saada juuri sinun jakamattoman huomiosi. Eräs tärkeä huomioitava seikka on se, onko joku kotona päiväsaikaan vai onko koti tyhjillään. Jos kissa joutuu olemaan paljon yksin, kannattaa harkita kahden kissan hankkimista, jolloin niillä on seuraa toisistaan.

Kaupunki- vai maalaiskissa?

Asutko maaseudulla vai kaupungissa? Omakoti- vai kerrostalossa? Yksikään kissa tuskin valitsisi vapaaehtoisesti elinalueekseen niin pientä tilaa kuin kerrostalohuoneisto tai omakotitalo. Hyvässä hoidossa, johon kuuluu ravitsevaa ruokaa, suojaa ja turvaa, useimmat kissat kuitenkin sopeutuvat elämään pienemmissäkin tiloissa – tosin niille on annettava paljon omaa tilaa ja rauhaa.


Rotevat ja energiset kissat nauttivat ulkoilusta ja kaipaavat sitä. Tällaiset kissat eivät välttämättä sovellu kerrostaloasumiseen tai niille on ainakin keksittävä ylin kyllin virikkeitä ja mahdollisuuksia ulkoiluun esimerkiksi valjaissa. Valjaissa kulkeminen ja niihin totutteleminen kannattaakin aloittaa jo silloin, kun kissa on vielä pentu. Totuttelu kannattaa aloittaa sisätiloissa ennen ulos astumista.

Toiset kissat taas viihtyvät vallan mainiosti sisäkissoina, jos niiden elinolosuhteista ja virikkeistä – kuten useista hiekkalaatikoista ja aktivoivista leluista – huolehditaan hyvin: esimerkiksi pörheät persialaiset viihtyvät hyvin sisäkissoina.

Rotu- vai maatiaiskissa?

Puhdasrotuisen kissan etuna on, että jo etukäteen tiedetään, millainen turkki sille kasvaa, miltä se näyttää aikuisena, minkä kokoiseksi se kasvaa ja millainen luonne sille todennäköisesti kehittyy. Huono puoli on se, että tiettyjä ominaisuuksia jalostaessa alttius sairastua joihinkin perinnöllisiin sairauksiin kasvaa. Riskit vaihtelevat roduittain. Jos hankit rotukissan, ota selvää kulkeeko rodussa perinnöllisiä vikoja.

Kissoista noin 90 prosenttia on maatiaiskissoja tai sekarotuisia. Maatiainen on jalostamaton kesykissa, johon ei ole sekoittunut kissarotuja, kotikissa on puolestaan sekarotuinen kissa.


Maatiaiskissojen hyviä puolia ovat elinvoimaisuus, leppoisuus, terveys ja pitkäikäisyys, koska ne ovat usein perimältään monipuolisia. Maatiaiskissat sopivat vallan mainiosti perhekissoiksi ja luonteeltaan ne voivat olla oikeastaan mitä vain: luonteeseen vaikuttavat kissan vanhempien luonteet, mutta myös kissan kokemukset.

Tyttö- vai poikakissa?

Kissan sukupuolta miettiessä kannattaa muistaa, että molemmissa sukupuolissa on hyvät ja huonot puolensa. Uros- että naaraskissojen käyttäytymisessä on itse asiassa hyvin vähän eroja, varsinkin jos kissa on leikattu. Molemmat ovat yhtä rakastavia ja itsenäisiä. Yleensä kollikissat ovat vähän suurempia kuin naaraskissat.

Leikkaamattomat urokset voivat käyttäytyä ongelmallisesti, kuten lähteä vaelluksille, merkkailla alituiseen paikkoja ja käyttäytyä aggressiivisesti. Leikkaamattomat naaraat puolestaan ovat kiima-aikana hyvin äänekkäitä mourujia ja niillä on vaara sairastua kohtutulehdukseen. Muista myös, että naaraskissa voi tulla tiineeksi hyvin nuorena – epätoivottujen pentujen saapuminen maailmaan on monien ongelma. Jos kissaa ei ole tarkoitus käyttää siitoskissana, se kannattaa leikata.

Vanha vai nuori kissa?

Pienet, puolustuskyvyttömät kissanpennut ovat suloisia ja hellyttäviä (myös ihanan ilkikurisia!), mutta ne vaativat paljon huomiota. Pentu on kuin sulaa vahaa ja valmis muovautumaan omistajaperheensä elämäntyyliin ja ympäristöön: leimautuessaan omistajaansa pentu pitää tätä emonaan! Kissalle tulee vähemmän käyttäytymishäiriöitä, jos se hankitaan noin 12–16 viikon ikäisenä ja kasvatetaan omistajansa perheessä turvallisessa ja tutussa ympäristössä.

Aikuisella kissalla on myös omat etunsa. Se saattaa olla pentua halvempi ja kenties valmiiksi leikattu ja rokotettu. Kissat eivät ole kuin "vanhoja koiria, jotka eivät opi uusia temppuja": myös useimmat aikuiset kissat kykenevät luomaan uuteen omistajaansa vahvat tunnesiteet. Aikuiset kissat myös pystyvät paremmin olemaan päivät yksin, vaikkei se niidenkään mielestä varsin mukavaa ole.

Allergiaa?

Mieti tarkoin kissan hankkimista, sillä on sydäntä raastavaa joutua luopumaan jo kotiutuneesta perheenjäsenestä pahan allergian vuoksi. Tee siis allergiatesti ennen kissan ottamista! Muistathan, että myös kissa itse voi kärsiä allergiasta.

Monet uskovat edelleen, että nimenomaan kissan karva laukaisee allergiset reaktiot ja astmaoireet. Nykyään tiedetään kuitenkin, että laukaiseva tekijä on kissan syljessä oleva proteiini, jota tarttuu kissan karvaan sen nuollessa itseään. Lyhytkarvaiset ja karvattomatkin kissat saattavat aiheuttaa ongelmia herkille allergikoille, sillä nekin pesevät itseään nuolemalla, jolloin niiden ihoon jää sylkeä.


Lue myös:


MTV3/Helmi

Lähteet: Tyytyväinen kissa, Gummerus 2012, Kissanomistajan käsikirja, Otava.

Kuvat: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat