Sirkka Ronkainen luuli keuhkoahtaumataudin oireita vain huonoksi kunnoksi. Nyt hän pystyy hengittämään ainoastaan lisähapen voimin.
– Mun elämänlanka on tämä 10 metrin muoviletku, Sirkka Ronkainen, 66, sanoo.
Sirkka on käytännössä vuorokauden ympäri kiinni nenäviiksissä ja happipullossa, koska aivojen ja sydämen toiminnan takaamiseksi hänen täytyy saada lisähappea vähintään 16 tuntia vuorokaudessa.
Öisin hänen hengityksensä sujumista vartioi erityinen kone, joka huolehtii hiilidioksidin poistumisesta verestä. Muutoin pahimmillaan uhkaisi tukehtuminen. Sirkka ei ole tautinsa kanssa yksin. Suomessa eriasteista keuhkoahtaumaa sairastavia on 300 000–400 000.
Oireet menivät huonon kunnon piikkiin
Sirkalla todettiin vuonna 2007 vaikea-asteinen keuhkoahtaumatauti. Oireita oli ollut jo vuosia, mutta Sirkka oli luullut, että ne kielivät vain liikuntaharjoitusten puutteesta.
– Olen Lapin-vaeltaja, ja viimeisellä reissulla vuonna 2004 minun piti pysähtyä jokaisen merkkitolpan kohdalla lepäämään, Sirkka muistelee.
Hän kertoo, ettei ole koskaan ollut mikään liikuntaihminen vaan pikemminkin liikuntavastainen.
– Panin tietysti sitten kaikki ylämäessä hengästymiset huonon kunnon piikkiin.
Muitakin oireita Sirkalla oli ollut.
– Jos tuuli kovasti, se kävi henkeeni, samoin kuin kovalla pakkasella oli vaikea hengittää.
Vuonna 2007 Sirkka matkasi Lofooteille. Hän oli koko matkan ajan hirveän väsynyt ja paleleva.
– Mukana ollut siskoni ihmetteli sitä, koska minä en normaalisti ole palelevaa tyyppiä. Kun palasimme reissulta, kysyin mieheltäni, voimmeko ajaa bussilta metroasemalle taksilla, koska en yksinkertaisesti jaksanut liikuttaa jalkojani. Mieheni ihmetteli, että eihän tässä ole kuin 800 metriä matkaa.
