Sirkka Ronkainen luuli keuhkoahtaumataudin oireita vain huonoksi kunnoksi. Nyt hän pystyy hengittämään ainoastaan lisähapen voimin.
– Mun elämänlanka on tämä 10 metrin muoviletku, Sirkka Ronkainen, 66, sanoo.
Sirkka on käytännössä vuorokauden ympäri kiinni nenäviiksissä ja happipullossa, koska aivojen ja sydämen toiminnan takaamiseksi hänen täytyy saada lisähappea vähintään 16 tuntia vuorokaudessa.
Öisin hänen hengityksensä sujumista vartioi erityinen kone, joka huolehtii hiilidioksidin poistumisesta verestä. Muutoin pahimmillaan uhkaisi tukehtuminen. Sirkka ei ole tautinsa kanssa yksin. Suomessa eriasteista keuhkoahtaumaa sairastavia on 300 000–400 000.
Oireet menivät huonon kunnon piikkiin
Sirkalla todettiin vuonna 2007 vaikea-asteinen keuhkoahtaumatauti. Oireita oli ollut jo vuosia, mutta Sirkka oli luullut, että ne kielivät vain liikuntaharjoitusten puutteesta.
– Olen Lapin-vaeltaja, ja viimeisellä reissulla vuonna 2004 minun piti pysähtyä jokaisen merkkitolpan kohdalla lepäämään, Sirkka muistelee.
Hän kertoo, ettei ole koskaan ollut mikään liikuntaihminen vaan pikemminkin liikuntavastainen.
– Panin tietysti sitten kaikki ylämäessä hengästymiset huonon kunnon piikkiin.
Muitakin oireita Sirkalla oli ollut.
– Jos tuuli kovasti, se kävi henkeeni, samoin kuin kovalla pakkasella oli vaikea hengittää.
Vuonna 2007 Sirkka matkasi Lofooteille. Hän oli koko matkan ajan hirveän väsynyt ja paleleva.
– Mukana ollut siskoni ihmetteli sitä, koska minä en normaalisti ole palelevaa tyyppiä. Kun palasimme reissulta, kysyin mieheltäni, voimmeko ajaa bussilta metroasemalle taksilla, koska en yksinkertaisesti jaksanut liikuttaa jalkojani. Mieheni ihmetteli, että eihän tässä ole kuin 800 metriä matkaa.
Seuraavana päivänä Sirkka meni päivystykseen, missä mitattiin happisaturaatio, ja hän jäi vuorokaudeksi hoitoon.
– Minulla todettiin vaikea keuhkoahtauma. Jalkojen liikkumattomuus johtui siitä, että vereeni oli jäänyt liikaa hiilidioksidia, Sirkka kertoo.
Kolme vuotta polttamatta ennen diagnoosia
Yli 90 prosenttia keuhkoahtaumatautiin sairastuneista on tupakoitsijoita. Sirkka oli ehtinyt lopettaa tupakoinnin jo kolme vuotta aiemmin. Syy oli erittäin hyvä.
– Ainoa poikamme avioitui kolmekymppisenä, ja hän sai terveen lapsen. Jännitimme sitä, koska pojallani on huulisuulakihalkio, mutta pojanpoika syntyi terveenä.
Mummilla oli tapana polttaa pihalla tupakka ennen kuin meni vierailemaan poikansa perheen luona.
– Poikani sanoi, että äiti älä aina revi röökiä, ennen kuin tulet meille. Silloin mietin, että voi herran jestas, tätä olen eniten odottanut, enkä halua että pojanpoika tottuu siihen, että mummi haisee aina tupakalta tullessaan. Lopetin, kun pojanpoika täytti vuoden.
Ennen lopettamista Sirkka oli polttanut säännöllisesti 40 vuotta, viimeisinä vuosina askin päivätahdilla.
–En minä ollut kuullutkaan keuhkoahtaumataudista. Ei ennen valistettu tupakan vaaroista kuten nyt. Aina puhutaan vain keuhkosyövän riskistä, mutta keuhkoahtaumatauti on yleisempi, eikä sitä voida parantaa. Tiedä sitten kuoleeko sitä tukehtumalla vai miten.
Sirkka kannattaa parveketupakoinnin kieltämistä, mutta muuten hän ei usko, että tupakan lailla kieltäminen olisi järkevää. Ihmisen pitäisi itse älytä lopettaa.
– Talossani on nuori äiti, joka polttaa, ja sanon hänelle aina asiasta, kun näen hänet. Hän vain nauraa, että vieläkään ei ole lopettanut. Vastaan, että naura vaan, kyllä se hymy vielä hyytyy, jos saat tällaisen johdon perääsi.
Hengästyä saa muttei ahdistua
Lääkäri sanoi Sirkalle, ettei saa jäädä kotiin makaamaan, koska jos on huonossa hapessa, lihaskunto häviää nopeasti. Niinpä Sirkasta tuli sittenkin liikuntaihminen.
– Maanantaisin käyn kuntosalilla. Minulla on happipullo selässä ja viikset nenässä, ja teen sen mukaan mitä jaksan. Tiistaisin on keppijumppa, ja käyn myös kävelemässä. Voin kävellä tunnin lenkin ilman lisähappea.
Sirkka on toisinaan myös ilman apulaitteita, koska haluaa pitää yllä keuhkojen omaa toimintaa.
– Lääkäri sanoi, että hengästyä saa muttei ahdistua.
Ahdistumista Sirkka haluaa välttää myös psyykkisesti.
– Vaikka joudun olemaan lisähapella, voin muuten hyvin. Käyn vertaisryhmissä ja olen huomannut, että moni siellä on pahemmassa kunnossa kuin minä. Minä olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen. Tälle ei nyt enää voi mitään. Itse olen tämän aiheuttanut.
– Olen kuitenkin vasta 66-vuotias, ja meillä on nyt jo kolme lapsenlasta. Haluan jaksaa olla heidän kanssaan mahdollisimman kauan.
Lapin-reissuja Sirkka pystynee happipullonkin kanssa vielä tekemään, mutta lentomatkustaminen häneltä on kielletty.
– Joskus sanon miehelleni, että vitsi kun saisi vielä lentää, niin lähdettäisiin Teneriffalle lämpimään. Nyt kun olisi sitä aikaa ja rahaa mennä.
Studio55.fi/Piritta Palokangas
Lähteet: Hengitysliitto, HUS
Äkkikuoleman riski pienenee jo tunnissa tupakoinnin lopettamisen jälkeen
Ex-tupakoitsija Sirkan elämä on nyt 10-metrisen muoviletkun varassa
Lääkäri kumoaa kolme myyttiä tupakoinnista
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.