Eritysherkkyys ei ole sairaus tai häiriö vaan ominaisuus, jota tulisi pitää vahvuutena.
Erityisherkkyys on hermojärjestelmän synnynnäistä herkkyyttä, joka ilmenee tavallista voimakkaampana tunne- ja aistiherkkyytenä. Tämä tarkoittaa, että erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ja voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, kuten ääniin, hajuihin, väreihin, tunteisiin tai tunnelmiin.
LUE MYÖS: Kun Liisa, 41, ymmärsi olevansa erityisherkkä, moni asia sai selityksen: "En voi sietää sitä ääntä, kun mieheni syö"
Erityisherkkyys ei siis ole opittua tai persoonallisuuteen pohjautuvaa, kuten esimerkiksi arkuus tai ujous usein on.
Toisin kuin ujo tai arka ihminen, erityisherkkä henkilö ei välttämättä pelkää tai jännitä esimerkiksi ihmisten seuraa. Hän vain saattaa reagoida siihen voimakkaasti. Tilanteet, joissa on useita eri ärsykkeitä, kuormittavat erityisherkkää ihmistä helposti. Toisaalta erityisherkkä saattaa yhtä herkästi kokea innostusta ja positiivista stressiä.
– Erityisherkkyys voi johtaa uupumukseen tai ylivireyteen, minkä vuoksi palautumiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota, työterveyspsykologi Aino Pitkänen sanoo.
Erityisherkkyyttä ei ole katsottu ennenkään hyvällä
Suorituskeskeisessä ja kovassakin nykymaailmassa erityinen herkkyys ei välttämättä kuulosta erityisen suotavalta ominaisuudelta. Herkkää persoonaa ei olla huomioitu historiassakaan, muistuttaa psykologi Heli Heiskanen.
– Perinteiset kulttuurilliset arvot eivät ole pitäneet herkkyyttä tai tunteikkuutta hyvänä asiana. Ennemmin on korostettu työntekoa, kestävyyttä ja suoriutumista. Nykyään etenkin suoriutumista, Heiskanen sanoo.
Tämä on johtanut siihen, että moni herkkä ihminen on luonut itselleen suojakuoren tai roolin, jonka taakse piiloutua. Ottaen huomioon, että jopa viidennes kaikista ihmisistä on erityisherkkiä, koskettaa todellisen minän piilottaminen monia ihmisiä.
Erityisherkkyys on kuitenkin muodostunut ihmisille – mutta myös eläimille – tyypilliseksi ominaisuudeksi syystä.
– On hyvä, että osa ihmisistä on herkempiä, tarkempia ja varovaisempia. Se tukee koko yhteisön selviytymistä, Heiskanen sanoo.
Herkimmät reagoivat hektiseen elämäntapaan ensimmäisinä
Heiskanen tapaa työssään paljon erityisherkkiä ihmisiä. Kursseillaan erityisherkkyydestä luennoiva Heiskanen on huomannut, että suurin osa osallistujista on 30–50-vuotiaita. Ikäryhmän ihmiset ovat olleet tyypillisesti jo sen aikaa työelämässä, että huomaavat menon haittaavan omaa jaksamista.
LUE MYÖS: Erityisherkät avautuvat – "Loukkaannun helposti, ja vanhat asiat painavat mieltä jopa vuosia"
– Nykyinen elämäntapa on käsittämättömän epäsopiva elämäntapa kaikille ihmisille. On valtavasti ärsykkeitä, kiirettä, painetta, suorittamista, jatkuvaa muutosta... Herkimmät reagoivat ja kärsivät siitä ensin, Heiskanen sanoo.
Myös Aino Pitkänen on havainnut, että erityisherkkyys on usein yhteydessä työperäiseen kuormittumiseen ja työuupumukseen, mutta myös parisuhdeongelmiin ja mielialapulmiin.
Herkkyys ei kuitenkaan ole heikkous tai rasite. Se voi olla myös voimavara.
Erityisherkkyydessä lukuisia hyviä puolia
Erityisherkkyyteen liitetään monia myönteisinä pidettyjä piirteitä, kuten luovuutta, pohdiskelevuutta, tunnollisuutta, mielikuvitusrikkautta, empatia- ja eläytymiskykyä sekä estetiikan tajua.
– Herkällä ihmisellä on kiinnostusta ja kykyä tutkia syitä, seurauksia, vaihtoehtoja ja kokonaisuuksia, luonnehtii Heiskanen.
Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät erityisherkät ihmiset ole yksi samanlaisten joukko, vaan jokainen ihminen on yksilö. Tyypillisesti erityisherkkä ihminen on kuitenkin hyvä työntekijä, kunhan työympäristö on sopiva ja hänen stressitasonsa eivät pääse kasvamaan tavattomasti.
Piirteitä kannattaa pitää vahvuutena niin työelämässä kuin ihmissuhteissa. Töissä erityisherkkyys kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi miettimällä työtehtävien luonnetta, oman tilan tarvetta sekä riittäviä taukoja irrottautua töistä työpäivän aikana, Pitkänen kertoo.
– Kunnioitus ja hyväksyntä ovat tärkeimpiä ympäristön tukia. Erityisherkän itsensä on tärkeä osata ottaa omaa aikaa ja nähdä, että pitkällä aikajänteellä se on enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Pitkäsen neuvo pätee niin työ- kuin yksityiselämässä.
Myös erityisherkän itsensä on hyväksyttävä oma synnynnäinen ominaisuutensa ja ymmärrettävä herkkyyden voima. Heiskanen kertoo, että usein tämä tapahtuu henkisen kasvun myötä. Kun ominaisuuden tunnistaa itsessään, on rauhoittumista ja palautumista helpompi opetella.
Muodikkuus ei poista asian todellisuutta
Viime aikoina erityisherkkyydestä on puhuttu paljon. Voi tuntua, että kyseessä on muoti-ilmiö, vaikka todellisuudessa erityisherkkyyttä on ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Se, että jokin asia on muodissa ei tarkoita, ettei ilmiö olisi todellinen.
Sekä Heiskanen ja Pitkänen ovat sitä mieltä, että erityisherkkyydestä puhuminen on pääasiassa hyvä asia. Ilmiön julkinen käsittely voi helpottaa ihmistä tajuamaan, etteivät he ole yksin asian kanssa. Kun ominaisuuden ymmärtää koskevan itseään tai läheistään, se auttaa suhteuttamaan omaa käytöstään.
Heiskanen muistuttaa, että on muotitermissä haittansakin. Erityisherkkyydestä on osalle ihmisistä saattanut syntyä kuva hankalana ihmisenä esimerkiksi parisuhteessa, vaikka erityisherkkyys itsessään ei tee kenestäkään hankalaa. Ei myöskään muita ihmisiä parempaa.
– Kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä, me olemme vain erilaisia. Yhteistyössä voimme yhdistää vahvuutemme, Heiskanen muistuttaa.
Kuten monesti on sanottu, erilaisuus on rikkaus.