Studio55.fin lukijat kertoivat erityisherkkyydestään.
Ilo ja riesa
Herkkyys on ilo ja riesa. Iloon en tarvitse voimakkaita kokemuksia, koska aistin pienet kokemukset suurina. Maalaan, kirjoitan. Se on taitoni selvitä ja suurinta iloa tuottavaa. Kaipaan yksinoloa ja kirjojen maailmaa.
Riesa. Joudun rajoittamaan melua, ihmisten tapaamista ja kaikkea liian voimakasta. Väsyn helposti.
Työelämässä arkuus pakotti pinnistelemään ja etsimään selviytymistapoja. Itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen helpotti oloa. Herkän parhaat taidot tulevat esille vain arvostavassa ilmapiirissä.
–Aistit avoinna
"Toisten ihmisten mielialojen seuraaminen raskainta"
Olen kokenut olevani erityisherkkä jo paljon ennen kuin koko nimike tälle ominaisuudelle on keksittykään. Itken helposti, jo pienen lapsen tai eläinten pentujen katseleminen saattaa saada vedet silmiini. Kaikenlainen pahuus ja toisten ihmisten tekemä väkivalta saa pahoinvoivaksi.
Tunnen hajut ja maut voimakkaasti. Saan jopa voimakkaista hajuista huonon olon, jopa oksettavan. Tunnen ihmisten mielialat kertavilkaisulla ja koen valtavaa tarvetta saada auttaa lähimmäisiäni. Olen rasittavuuksiin asti myötätuntoinen ja ärsyynnyn nopeasti esimerkiksi musiikista ja voimakkaista äänistä.
Tunnen kuuman ja kylmän ihollani silloin kun muilla on ihan hyvä olotila. Tunnen oloni usein vieraiden ihmisten kanssa epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi. En esimerkiksi halua käydä yleisissä saunoissa tai suihkuissa, vaikka suomalainen olenkin.
Pelkään ja huolehdin asioista tarpeettomankin paljon ja nukun yöni huonosti, jos jokin asia vaivaa illalla. Loukkaannun helposti ja vanhatkin asiat painavat mieltä jopa vuosia. Perheeni tietää ja tunnistaa tämän ja ymmärtävät (vaihtelevasti). Mieheni on myös lievemmin erityisherkkä, joten meillä on samanlainen elämänkatsomus.
Luonnossa kävellessäni, kuten metsässä tunnen tuoksut ja muodot eritavalla kuin monet. Katselen erilaisten ”lasien” läpi tätä maailmaa. Näen likatahroissa ihmisten kasvoja ja eläinten kuvia. Olen taiteellinen ja piirrän ja maalaan. Sllä tavalla voin rauhoittua. Päässä jäävät musiikit soimaan – on niin paljon asioita, joita koen yhtaikaa. Toisten ihmisten mielialojen seuraaminen on oikeastaan raskainta. Ne tunteet helposti siirtyvät itseeni ja jos siis toinen on surullinen, tulen suruliseksi.
Koen olevani huono, jos en tee niinkuin luulen toisten odottavan minun tekevän. Mutta rakastan elämää ja sen monimuotoisuutta. Jota monet eivät ehdi katsella.
-Maaza
"Näen paljon sanatonta viestintää"
Koen ulkopuolisuuden tunnetta koskien naisryhmän pakotusta johonkin muottiin, kiusaamista ja ulkopuolelle sulkemista. Miehet ovat reiluja!
Koen hyvin vahvasti asioita, näen paljon sanatonta viestintää ja pystyn päättelemään pienistä asioista laajoja yhteyksiä. Aavistan myös asioita ennakolta ja olen tottunut luottamaan intuitiooni.
Ihmissuhdeammatissa erityisherkkyydestä on ollut hyötyä, mutta myös haittaa, koska vaistoan vahvasti toisten tunteet. Etätyöskentely sopi minulle myöhemmin hyvin, koska työpaikan ihmissuhteet eivät kuormittaneet.
Olen tuntenut itseni aina erilaiseksi enkä kokenut erityisherkkyydestä olleen haittaa lapsena tai nuorena eikä koulussa kiusattu.
Aikuisena jouduin rankkoihin haasteisiin, joista pystyin onneksi selviytymään. Eläkeikä on haaveitteni täyttymys. Nyt voin olla tekemisissä vain haluamieni ihmisten kanssa harrastaen asioita, joista nautin.
–Herkkyys on hyvä
Erityisherkkyys on suuri lahja
Olen mielestäni erityisherkkä ja syrjään vetäytynyt – lapsena varsinkin. Olen harrastanut maalausta monet vuodet ja sitä kautta voinut purkaa mielikuvituksestani kumpuavia kuvia maalauksiksi. Olen voinut tuoda maalauksieni kautta esille omaa maailmaani. Olen ollut värien kanssa tekemisissä työaikani ja nyt voin eläkkeellä toteuttaa ja toisaalta hyväksikäyttää maalauksissani herkkyyttäni. Vanhempani olivat myös herkkiä ja purkivat herkkyyttään maalaamalla, mikä auttoi myös heitä varmasti. Olen onnellinen, vaikka olen erityisherkkä, koska voin maalata, tehdä keramiikkaa ja nauttia jokaisesta päivästä mikä minulle annetaan. Minusta erityisherkkyys on suuri lahja minkä olen vanhemmiltani saanut. Kiitos siitä!
–LIILA
"Olen hyvä kuuntelija"
Olen mielestäni erityisherkkä. Eläydyn toisten asioihin ja mietin niitä. Olen itkuherkkä ja joskus kyynelehdin toisten ja omista asioistakin herkästi. Luen rivien välistä sellaisia asioita, joita muut eivät edes huomaa.
Olen erittäin kova murehtimaan. Ystävyydessä oletan että tästä asiasta on hyötyä. Olen hyvä kuuntelija
-rimatta
"Tarvitsen erakkoaikoja"
Voin kutsua itseäni erityisherkäksi. Viimeistään, kun luin kirjan aiheesta (Elaine N. Aaron), niin moni asia avautui eri tavalla.
Olen aina ollut omissa oloissa viihtyvä, vaikka viihdyn seurassakin ja noin 30-vuotiaana uskaltauduin esiintymään julkisesti, laulaen. Sittemmin olen laulanut karaokea monissa paikoissa ja nykyään osallistun runoesityksiin.
Mutta tarvitsen aika ajoin niin sanottuja erakkoaikoja, luultavasti se on palautumisrefleksi liiallisiin aistiärsykkeisiin.
Olen hyvin herkkä erilaisille tunneilmapiireille. Aistin heti, jos joukossa on ristiriitoja, vaikka kukaan ei niistä puhuisi. Sanomattakin on selvää, että voimakkaat tuoksut ovat myrkkyä. Ei hyasintteja, syreeninoksia sisälle tai tuomen lähelläoloa kukinta-aikana.
Olen noin 40-vuotiaaksi ollut melko hyväuskoinen ihmisten suhteen ja joutunut sellaisen herkkyyden kanssa hyväksikäytetyksi. Sittemmin on ollut pakko joutua suojelemaan itseä, joka taas on ikävää, koska perusluonteeni on kuitenkin ihmisystävällinen.
Aistiärsykkeistä mainittakoon se, että esimerkiksi kaupan kassajonot ruuhka-aikaan ovat kauhistus – kun ihmiset tulevat melkein iholle. Yritän aina työntää ostoskärryä väliin, että saa hiukan tilaa. Tilanne voi olla todella ahdistava, sellainen sisäinen paniikkitila. Kärsin nuorena enemmänkin paniikkihäiriöistä. Nykyään osaan jo luonnehtia sitä niin, että yritin kovasti kontrolloida tilannetta, mutta en kyennyt koska, aistiärsykkeitä tuli liian paljon.
Luulen, että olen ominaisuuteni takia joutunut valitsemaan asioita ja sen takia usein maalannut itseni nurkkaan.
Aaron kirjoittaa muun muassa erityisherkän ammatinvalinnasta ja se osuu täsmälleen omalle kohdalleni. En oikein koskaan ole löytänyt täsmälleen sitä työtä joka tyydyttäisi kokonaan minua ja jossa saisin näyttää kaikki osaamiseni. Niinpä olen päätynyt hankkimaan kolme eri ammattipätevyyttä, joissa olen kaikissa työskennellyt noin 10 vuotta. Nyt olen taas uuden edessä 55-vuotiaana. Jospa nyt löytäisin sen oikean alan, ja saisin siinä työskennellä niin kauan kuin jaksan.
Tässä oli pieni pala omaa elämääni erityisherkkänä.
–Lahja
"Tästä on tullut joku muotisana"
Herkkyyttä on ollut pikkulapsesta asti. Itkuherkkyyden, kiltteyden, empaattisuuden ja sydämellisyyden takia on käytetty hyväksi pienestä pitäen. Nyt tuskin enää töihin pystyn menemään, on hyvä elää mukavien ystävien kanssa, on hyvä olla. Olen tuoksuyliherkkä, ääniyliherkkä ja tunnistan hyvin herkästi, millainen ihminen on kyseessä, eli ihmistyypit.
Mikä tässä erityisherkkyysasiassa nyt ärsyttää, on se, että tästä on tullut joku muotisana. Kaikki alkavat olla erityisherkkiä. Katselin kerran TV:stä ohjelmaa, haastateltavat ihmiset eivät todellakaan olleet mielestäni mitään erityisherkkiä.
-todellinen erityisherkkä
Näkymättömät tuntosarvet
Reagoin herkästi ärsykkeisiin: lämpötilanvaihteluun, nälkään, janoon, väsymykseen. Tunteeni ovat voimakkaita. Kun jokin nälän, janon, väsymyksen tai palelun fyysinen tunne pääsee liian suureksi, en enää pysty keskittymään muuhun kuin siihen tuntemukseen. Joskus esimerkiksi nälkä saattaa kasvaa niin suureksi, että saan koko loppupäivän kestävän migreenin.
Itken helposti, nauran helposti, hermostun nopeasti. Mielialanvaihtelu on voimakasta ja muiden mielialat vaikuttavat minuun.
Huomaan ympäristön erilaisia vivahteita ja osaan lukea toista ihmistä rivien välistä. Vaistoan, jos joku valehtelee, tai erotan eri tunnetiloja ihmisissä ilman että he edes puhuvat. Vaistoan, jos ilmapiirissä on jännitystä tai muuta vahvaa tunnetta kuten ärtymystä. Usein kuvittelen virheellisesti sen johtuvan itsestäni ja yritän parantaa ilmapiiriä tai tunnelmaa toimimalla itse "oikein", kuten toiset odottavat. Olen kuin kameleontti, joka muuttuu tilanteen ja ihmisten mukaan. Mietin etukäteen, miten jossain tulee toimia tai miltä tulee näyttää. Se on väärin ja lopulta todella ahdistavaa, koska kaikkia ei voi miellyttää.
Minulle on tärkeää, että kotona on mukavaa. Olohuone, jossa vietän eniten aikaa pitää olla sopivan hämärästi valaistu ja tv tulee olla sopivan hiljaisella. Rasitun kovista äänistä ja kirkkaista valoista. Makuualustan ja vaatteiden tulee olla mukavia, sillä vain pienikin tuotelappu tai kova sauma paidassa voi ärsyttää suunnattomasti.
Kaikenkaikkiaan koen eläväni jatkuvasti suuret näkymättömät tuntosarvet ojossa vaistoten asioita, joita muut eivät huomaa.
–erityisen erityisherkkä
"Olo on kuin painekattilassa"
Erityisherkkyyteni ilmenee hyvin monilla tavoin. Tunne-elämäni on erittäin syvää ja voimakasta. Liikutun helposti, ja aistin vahvasti tunnelmat. En toivu loukkauksista helposti, vaan prosessoin asiaa loputtomiin. Toisaalta haltiouduin pikkuasioista. Kaveripiirini usein ihmettelee, miten voin innostua niin paljon. Reagoin fyysisesti tunnetiloihin: saan herkästi "stressi-ihottuman" tai sähköiskumaisen tunteen kroppaani riitatilanteissa.
Empatiakykyni on erittäin vahva. Minusta esineilläkin on tunteet ja näen helposti roolien läpi. Liika aktiviteetti tai sosiaalinen kanssakäyminem laukaisee minussa ylivirittyneisyystilan: olo on kuin painekattilassa ja tarvitsen yksinäisyyttä olon normalisoimiseksi. Joskus lähden juhlissa kylppäriin istumaan tukahduttaakseni "yliladatun" oloni. Ylivireänä olen ärtyisä ja kaikki tuntuu epämukavalta, pienikin ääni raivostuttaa. Keho on ikäänkuin hälytystilassa. Tarvitsen yksinoloa joka päivä.
Lapsena olin erittäin altis vaikutteille ja aistin toisia ihmisiä hyvin tarkasti. Pohdin hyvin syvällisiä pienestä pitäen ja näin vaaroja kaikkialla. Ikään kuin suojakuori olisi puuttunut. Pelkäsin muutoksia. Ihmettelin aina, miksi luokkakaverit iloitsivat luokkaretkelle lähtemisestä, sillä minua vain pelotti tavallisesta poikkeava päivä.
Mietin pitkään, miksi minä olen ulkopuolinen. Koin olevani viallinen, kun en uskaltanut tehdä sitä, mitä muut lapset tekivät tai en viihtynyt isoissa porukoissa. Hakeuduin terveysalalle, missä empaattisuudesta, tarkkuudesta sekä sosiaalisista taidoistani on hyötyä. Osaan ottaa hienovaraisesti sairaat ihmiset huomioon, ja tulen toimeen vaativienkin potilaiden kanssa; osaan lukea, mistä narusta kannattaa milloinkin vetää. Koen myös toisen ihmisen hädän erittäin herkästi ja tunnistan toisten tarpeet. Hyviä puolia erityisherkkyydessä on minusta vielä enemmän kuin huonoja.
–Ellen