Erikoishaastattelu: Kalle Aholalta kovia sanoja nykymusiikista: "On okei tehdä paskaa musiikkia vain siltä pohjalta, että se on suosittua"

7:31

Kalle Ahola julkaisi keväällä seitsemännen soololevynsä. Don Huonojen laulajana tunnettu mies on nyt julkaissut yhtä monta studioalbumia kuin Don Huonot.

Kalle Ahola harrastaa aktiivisesti polkujuoksemista. Katso yllä Aholan haastattelu Huomenta Suomessa!

Laulaja-lauluntekijä Kalle Ahola, 46, tunnetaan parhaiten Don Huonojen laulajana. Don Huonot julkaisi seitsemän studioalbumia ennen lopettamistaan vuonna 2003. Sittemmin yhtye on palannut keikkalavoille, mutta uutta levyä Don Huonot ei ole julkaissut.

Kalle Ahola sen sijaan on. Keväällä julkaistu Valo jota hengitän nostaa miehen studioalbumien määrän samaan lukemaan kuin Don Huonoilla.

Albumi on Aholan seitsemäs soololevy. Edellinen levy 1989 julkaistiin vuonna 2013.

– Itselleni Valo jota hengitän -levyn syntyprosessi on ollut tavallista pidempi. Kappaleet syntyivät jo kaksi ja puoli vuotta sitten. Levy oli valmis jo viime vuoden lopulla. Sen jälkeen on viilattu lähinnä kansia, Ahola kertoo.

– Levy on täynnä merellisiä ja kesäisiä elementtejä. Tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta julkaista levy kesän alussa.

Aholan mukaan levyä julkaistessa voi tuntua siltä, ettei hän itsekään tiedä, mikä ja millainen levy oikein on.

– Nyt olen hionut levyä sellaisella pieteetillä, että olo on huomattavasti tavallista levollisempi levyä maailmalle saatellessa. Tein levyn biisit neljän kuukauden aikana Espanjassa, ilman mitään häiriötekijöitä. Oli unelmaa saada keskittyä niin pitkä aika biisinkirjoitustyöhön.

"Ajattelutapa on muuttunut"

Kalle Ahola on puhunut uuden levyn tiimoilta haastatteluissa paljon polkujuoksuharrastuksestaan, mutta nyt puhutaan jostain ihan muusta. Keskustelu kääntyy nopeasti musiikin julkaisumuotoihin ja nykytilaan.

Albumeja julkaistiin fyysisessä muodossa runsaasti vielä 2000-luvun alussa. Sittemmin fyysisten levyjen myynti on romahtanut ja suoratoistopalvelujen suosio kasvanut.

– Jo 1990-luvun lopulta asti on tiedetty, että fyysisten levyjen myynti loppuu jossain vaiheessa. Siitä huolimatta on ollut yllättävää, miten ajattelutapa on muuttunut kaupallisuuden ehdoilla niin, että on olemassa vain yksittäisiä biisejä, joita julkaistaan radiokanavia varten, Ahola toteaa.

– Minulle pikkupojasta lähtien musiikissa on ollut kysymys siitä, että tehdään hyviä levyjä. Niitä kuunnellaan, niistä löytyy lempibiisejä ja ne levyn kappaleet muodostavat kokonaisuuden. Kovin kukkulan kuningas oli se, kuka teki hienoimman albumin.

Kun Ahola eli lapsuuttaan ja nuoruuttaan Helsingissä 1980-luvulla, hän kulki koulumatkan kaupungin itäpuolelta Herttoniemestä kaupungin länsipuolelle Etelä-Kaarelaan.

– En kulkenut eri busseilla vaihtaen Kehä I:n kautta, vaan menin metrolla keskustaan ja vaihdoin bussiin Postitalon edestä. Kun tulin takaisin koulusta, vietin aina tunnin levykaupoissa. Kiersin muun muassa Discuksen, Fazer-musiikin ja City-musiikin, Ahola muistelee.

– Lisäksi kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa ja Akateemisessa Kirjakaupassa lukemassa musalehtiä. Se oli jokapäiväinen koulumatkarutiinini.

"Kun avaa radion, tulee yleensä vain pahoinvoivaksi"

Kalle Ahola muistaa musiikinkuuntelutottumusten muuttuneen 1980-luvun puolivälissä, kun paikallisradiot saivat toimilupia ja muun muassa Radio City aloitti toimintansa.

Kun 1990-luvun alussa Yleisradio lanseerasi Radiomafia-kanavan, musiikin erikoisohjelmia oli kuultavissa valtakunnallisella radiotaajuudella entistä enemmän.

Samoihin aikoihin Don Huonot julkaisi ensimmäiset levytyksensä.

– Kaupalliset radiot soittivat 1990-luvulla iskelmiä. Nykyään ne soittavat sitä, minkä luulevat kiinnostavan ihmisiä. Se taas johtaa siihen, että kun avaa radion, tulee yleensä vain pahoinvoivaksi, Ahola sanoo.

– Haluaisin toki, että kaikki radioasemat soittaisivat musiikkiani. En kuvittele, että niistä lähtökohdista, joista teen musiikkia, syntyisi sellaista trendikkäästi tuotettua biisiä, jossa sanoitus viilattaisiin nykyvaatimusten mukaan ja joka nousisi isoksi hitiksi. Nykyään on okei tehdä paskaa musiikkia vain siltä pohjalta, että se on suosittua.

Aholan mukaan Spotifyn kaltainen palvelu olisi ollut hänen kaltaiselleen ihmiselle lapsena maanpäällinen paratiisi.

– Striimauspalveluissa listojen kärkeen nousevat kappaleet, joita lapset kuuntelevat nopealla tempolla luuppimaisesti älypuhelimistaan. Radioissa taas huomaa sen, että media-ala on murroksessa ja paniikissa, asemilla soivat joko klassikot tai tällainen nykymusiikki, Ahola toteaa.

– Minulla ei ole mitään valittamista asiassa. On asemia, jotka soittavat minun ja Don Huonojen musiikkia. Mutta on surullista, että on menty siihen, että Spotifyn kaltaiset palvelut tavallaan kaventavat ihmisten musiikinkuuntelua. Jos kuuntelet muutaman biisin lempiartistiltasi, striimauspalvelu syöttää siihen perään vain ne kaikista kuumimmat hitit soimaan.

"Musiikkimediatkin ovat katoamassa"

Ahola sanoo, että musiikkialalla tiedetään suoratoistopalvelujen ongelmat. Ala on edelleen murroksessa.

– Musiikkimediatkin ovat katoamassa. On yksi iso yhtiö, joka pyörittää kahta isoa kotimaista musiikkilehteä ja joissa ei makseta juuri mitään esimerkiksi levyarvostelujen kirjoittamisesta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa musiikkipuolella on hienoja harrastuspohjalta lähteviä nettijulkaisuja, kuten Nuorgam ja Nälkä, mutta ne eivät voi pyöriä loputtomiin vapaaehtoisvoimin. Ihmisten pitää saada palkkaa elääkseen, Ahola puntaroi.

– Minun mielestäni isojen levy-yhtiöiden ongelma on se, että julkaistaan paljon musiikkia, joka ei ole sisältölähtöistä. Lähtökohta ei usein ole se, että biisi olisi hyvä, vaan se, että siinä on oltava esteettisiä asioita, jotka toimivat radiossa. Se on absurdia.

Laulaja toteaa, että suurimmat hitit ovat suurimmalta osin olleet aina myös hyviä biisejä.

– Nykyään kaikessa, sekä yhteiskunnassa yleensä että musiikissa, kaikkea perustellaan sillä, että tuottaako se kaupallista hyvää. Se on hieman pelottavaa, Ahola sanoo.

– Tässä keskustelussa pitäisi olla mukana myös parikymppinen suomalainen muusikko. Se olisi mielenkiintoista.

"Siitä ei kieltäydy kukaan, jos mukaan kysytään"

Televisiossa nähdään ensi syksynä jo kymmenes kausi Vain elämää -ohjelmasta. Onko Kalle Aholaa kysytty mukaan ohjelmaan?

– Ei. Kautta rantain, kyllä, mutta olen kritisoinut ohjelmaa aika monella tavalla. Juuri kukaan ei kieltäydy, jos kysytään mukaan. Biisintekijällehän mukaan pääseminen tietää tuntuvaa rahasummaa, Ahola sanoo.

– Jos lähtisin mukaan, siellä pitäisi olla Jonna Tervomaan, Kauko Röyhkän ja Tuomari Nurmion kaltaisia nimiä, joiden kappaleista olen oikeasti tykännyt ja joista saisin tehtyä versioita, jotka koskettavat. Muuten siinä vain häviää. En voisi kuvitella itseäni tulkitsemassa biisejä, jotka eivät puhuttele minua.

---

Kalle Ahola keikkailee lähitulevaisuudessa sekä triona että isomman yhtyeen kanssa. Katso ajantasaiset keikkapäivämäärät täällä.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja