Don Huonot -yhtyeen läpimurtoalbumi julkaistiin 12. syyskuuta vuonna 1997. Levyn julkaisusta tuli siis kuluneeksi hiljattain tasan 20 vuotta.
Laulaja Kalle Ahola, kitaristi Kie von Hertzen, basisti Jukka Puurula ja rumpali Jussi Chydenius olivat Hyvää yötä ja huomenta -albumin julkaisun aikoihin noin 25-vuotiaita. Heti levyn ilmestyttyä kauppoihin Don Huonot lähti kiertueelle, jonka aikana yhtye soitti 30 keikkaa 40 päivässä.
Torstaina 21. syyskuuta 2017 Don Huonot aloittaa jälleen kiertueen Lahdesta, josta Hyvää yötä ja huomenta -levyn kiertuekin käynnistyi 20 vuotta sitten. Tällä kertaa keikkoja on ohjelmassa vain viisi. Bändi nähdään Lahden lisäksi Helsingissä, Jyväskylässä, Turussa ja Tampereella.
Lahden konserttia lukuun ottamatta kaikki juhlakeikat ovat loppuunmyytyjä.
– Biisit ovat tuntuneet hyvältä, mutta sen on huomannut, ettemme ole soittaneet kolmeen vuoteen kimpassa. Kaikilla on tähän asti treeneissä vallinnut vähän oma rytmikäsitys kappaleista, mutta nyt se on jo tarkentunut, Kie von Hertzen sanoo MTV.fin haastattelussa yhtyeen treenikämpällä Helsingin Nosturissa.
– Teatterimaailmassakin sanotaan aina, että kenraaliharjoituksen pitää olla hemmetin huono. Meillä oli eilen 12-tuntiset niin sanotut PA-treenit ja kieltämättä huomasimme, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Olemme siis saamassa hyvän ensi-illan, Kalle Ahola naurahtaa.
Ahola ja von Hertzen myöntävät, että kappaleissa on ollut muistelemista.
– Osaan biiseistä ei siis ole päässyt kehittymään minkäänlaista rutiinia. Piikkilankaa-, Keltaisessa talossa- ja Päivä nousee taas -kappaleita on soitettu keikoilla tosi harvoin, lähestulkoon koskaan. Niissä on ollut siis paljon tekemistä, kitaristi toteaa.
– Toisaalta taas, monet biiseistä tulevat täysin selkäytimestä.
"Jos tämä on viimeinen kerta, tarjoamme jotain ekstraa"
Don Huonot esiintyy viidellä juhlakeikallaan klubeilla. Luvassa on siis kokonaisuudessaan kuultavan hittilevyn lisäksi myös harvemmin yhtyeen keikoilla kuultuja lauluja.
– Nyt voimme haastaa itseämme ja yleisöämme. Ei ole kiire minnekään ja voimme soittaa niin pitkään kuin haluamme. Tähän täytyy suhtautua niin, että jos tämä on viimeinen kerta kun soitamme yhdessä, niin tarjoamme jotain ekstraa, Ahola sanoo.
Voiko käydä niin, että Don Huonoja ei nähdä keikoilla enää juhlakeikkojen jälkeen?
– Kyllä tuossa ainakin viime viikolla treeneissä oli vähän sellaisia tunnelmia. Itse kullakin kiristi vanne pään ympärillä, laulaja naurahtaa.
– Mutta tänään on ollut treeneissä hyvä fiilis. Emme ole toisaalta mitään jatkosuunnitelmia ikinä tehneetkään, mutta on selvää, että emme me näitä biisejä kymmenen vuoden päästä enää soita.
Von Hertzen ja Ahola repeävät nauruun.
– Kuuluisat viimeiset sanat. Suora leikkaus kymmenen vuoden päähän: "Joo. Kyllä. Näin on."
"Se on vain läppä"
Kalle Ahola kertoo Hyvää yötä ja huomenta -levyyn ja sen jälkeiseen kiertueeseen liittyvän paljon hyviä muistoja.
– Nyt, kun levyä on kuunnellut ja kappaleita on soittanut paljon, on huomannut, että mukana on tosi hyviä biisejä. Ja muutamista kappaleista on tehty niin ytimekkäitä, että se ytimekkyys tuntuu jopa hassulta, hän toteaa.
– Esimerkiksi Vedä käteen -biisi. Eihän se oikeastaan ole edes mikään biisi. Se on tavallaan vain läppä, von Hertzen sanoo.
– Kappaleessa oli alun perin tosi massiivinen kertosäe. Tuottaja Kalle Chydenius liidasi levyn tekemistä tosi hienosti ja tuosta biisistä otettiin sitten se kertosäe pois. Yritin ehdottaa kundeille, että ottaisimme biisiin mukaan keikoille sen vanhan kertosäkeen, mutta idea ei mennyt läpi, toteaa Ahola hymyillen.
Kie von Hertzen kuvailee sitä vapauttavaksi, että yleisö tulee keikoille nimenomaan muistelemaan Hyvää yötä ja huomenta -levyä.
– On perusteltua soittaa levy juuri tuossa järjestyksessä ja juuri sillä tavalla kuin kappaleet levyllä ovat. Siinä ei tarvitse ruveta arpomaan. Ei ole mitään ärsyttävämpää, kun lempiartisti menee muuttamaan biisin sovitusta vain siksi, että artistilla olisi itsellä kivempaa. Jos odottaa vaikkapa jotain tiettyä kohtaa biisistä innolla ja sitä kohtaa ei sitten tulekaan, mies toteaa.
– Levyn kokonaisuudessaan soittaminen on tehnyt keikkojen treenaamisesta aika paljon simppelimpää. Arpominen liittyy sitten lähinnä siihen, mitä loppukeikan aikana tapahtuu.
Vuonna 1989 perustettu Don Huonot oli julkaissut ennen läpimurtolevyään neljä studioalbumia. Yhtyeen jäsenet ovat kertoneet haastatteluissa, että jos Hyvää yötä ja huomenta -levy ei olisi menestynyt, Don Huonot olisi hajonnut.
– Kesällä 1996 soitin jo Chydeniuksen Kallelle ja kysyin häntä tuottamaan sooloteknolevyni. Minun huolenani oli se, että koska bändissä oli niin lahjakkaita tyyppejä emmekä menesty, jäsenet lähtevät omille teilleen. Jussi perusti Rajattoman ja Jukka soitti monissa bändeissä. Siitä tuli turhaakin jännitettä, Ahola kertoo.
Don Huonojen jäsenet tekevät nykypäivänäkin töitä musiikin parissa aktiivisesti omilla tahoillaan.
Kalle Ahola julkaisee uuden sooloalbumin ensi vuoden puolella, Kie von Hertzenin Mikko- ja Jonne-veljiensä kanssa muodostama Von Hertzen Brothers julkaisee seitsemännen levynsä marraskuussa, Jukka Puurula tekee studiotöitä ja Rajaton pitää Jussi Chydeniuksen kiireisenä.
Miten Don Huonojen jäsenet ovat muuttuneet 20 vuoden aikana?
– On tullut 20 vuotta ja 20 kiloa lisää. Pelkkää lihasta, miehet nauravat.
– Emme ole 20 vuodessakaan oppineet vastaamaan tällaisiin kysymyksiin hienosti Morrisseyn tyyliin, Ahola toteaa.
– Emme me ole muuttuneet. Maailma on muuttunut. Kaikkihan sen tietävät, että näin se menee, von Hertzen kiteyttää.
Hyvää yötä ja huomenta -albumista julkaistiin 20-vuotisjuhlan kunniaksi rajoitettu vinyylilevypainos. Don Huonojen juhlakeikoista löytyy lisätietoa täällä.