Entinen narkomaani Tapani toivoo valvottuja huumeiden käyttötiloja: "Nyt jokainen rappukäytävä on potentiaalinen käyttöhuone"

Helsinkiläinen Tapani* ehti käyttää huumeita vuosikymmeniä ja viettää runsaat kymmenen vuotta vankilasta ennen kuin pääsi irti huumeista.

Muun muassa Irti Huumeista -järjestö on liputtanut valvottujen käyttötilojen puolesta. Juttu jatkuu videon jälkeen. 

6:54

Mies kertoo aloittaneensa amfetamiinin suonensisäisen käytön vain 13-vuotiaana ja istuneen Suomen lisäksi myös espanjalaisessa vankilassa. Nyt huumeiden käyttö ja sen tuomat kuviot ovat kuitenkin olleet takana jo nelisen vuotta.

– Pidän niitä vuosia hukkaan heitettynä. En suosittele kenellekään, Tapani toteaa yksikantaan.

Entiseltä käyttäjältä täysi tuki käyttötiloille

Helsingin keskustakirjasto Oodissa tapahtuva huumeiden suonensisäinen käyttö on noussut uutisotsikkoon kirjastossa tapahtuneen puukotustapauksen myötä.

Samalla esille on noussut ehdotus huumeiden valvotuista käyttötiloista, joissa huumeita suonensisäisesti käyttävät ihmiset voisivat piikittää ainnoksensa puhtaissa tiloissa terveydenhoitohenkilökunnan valvonnassa. Tällä haluttaisiin siirtää käyttö pois julkisilta paikoilta.

Tapani kannattaa käyttötiloja ehdottomasti, ja on tutustunut median kautta ulkomaiden käyttöhuoneisiin. Hänen mukaansa käytännössä käyttötiloja on Suomessa jo nytkin.

– Nyt jokainen rappukäytävä on potentiaalinen käyttöhuone, Tapani toteaa.

Aineita "lyödään hihaan" sotkuisissa rapuissa

Rapuissa ja muissa julkisissa tiloissa käyttämisessä on lunnollisesti monia haittoja. Tuloksena voi olla esimerkiksi sotkua tai kellarikomeromurtoja. Samalla tilat ovat kaukana puhtaista.

– Onko steriiliä touhua, jos toiset kävelee kenkineen ohi ja toinen kokkailee systeemejä, mitä on lyömässä hihaan, Tapani kysyy.

Puhtaat käyttövälineet olisivat säästäneet Tapaninkin paljolta: Hän kertoo sairastavansa c-hepatiittia, joka on tarttunut epäpuhtaista käyttövälineistä.

Riskinä yliannostus ja amputaatio

Tapani korostaa myös, että Suomen vuodenaikojen takia olisi tärkeää, että käyttäjä voisi päästä sisätiloihin käyttöä varten. Myös muuttunut käyttömaailma tuo painetta uusille ratkaisuille.

– Silloin kun minä aloitin, piti tuntea se, jolla oli douppia ja olla sen kanssa väleissä. Nykyään pennutkin tilaa aineita Kiinasta, tuntematta tyyppiä tai osaamatta kieltä. Ja saavat sitä, mitä ne sattuvat lähettämään, Tapani kertoo.

Tuntemattomat aineet tuovat riskin yliannostuskuolemasta, minkä lisäksi epäonnistunut pistäminen voi johtaa tilanteeseen, jossa raaja joutuu amputointiriskiin. Tapani uskoo, että käyttötiloissa valvova sairaanhoitaja pystyisi puuttumaan tähän.

– Jos sairaanhoitaja näkee sen käden sen jälkeen, kun on pistetty, hän tietää, että onko kiire sairaalaan. Näkee, lähteekö käsi tai kaatuuko koko ukko kanttuvei, Tapani kuvailee.

Hän kuvailee myös, kuinka sairaanhoitaja voi auttaa pistämistä niin, että käyttäjä välttyy suurimmilta riskeiltä. Erityisesti vanhemmilla käyttäjillä sopivan paikan löytyminen voi viedä aikaa.

– Se on pitkä proggis, että saa vedot löytyä koneistoon, Tapani toteaa.

Käyttöhuoneet olisivat voineet viedä nopeammin hoitoon

Keskeistä käyttöhuoneissa kuitenkin on se, että sitä kautta ihminen voi löytää helpommin hoidon piiriin. Tapani kertoo, että hänellä oli takanaan monia epäonnistuneita hoitokokeiluja, kunnes lopulta onnistui jättämään vanhan elämänsä taakseen.

Hän on vakuuttunut, että käyttötiloissa hoito olisi jatkuvasti lähellä ja puheenaiheissa. Se ei voi olla vaikuttamatta ihmisen kynnykseen hakea apua.

– Käyttöhuoneiden avulla olisin voinut päästä hoitoon nopeammin ja lopettaa käytön nopeammin, Tapani uskoo.

– Nytkin se onnistui, mutta meni todella pitkä aika. Ohjaus olisi voinut toimia paremmin, hän toteaa omasta tarinastaan.

"Käyttöhuoneet ovat surullista katsottavaa"

Jotkut pelkäävät, että käyttöhuoneet voisivat lisätä huumausaineiden käyttöä tai tehdä siitä hyväksyttävämpää. Tapanin on vaikea niellä perustelua.

– Jotenkin en jaksa uskoa. Siellä näkee niitä loppupään käyttäjiä. Pikemminkin se karkottaa niitä ensikertalaisia kun vetäisi puoleensa.

– Se on oikeasti aika surullista katsottavaa nämä käyttöhuoneet ja pitkään käyttäneet ihmiset. Ne ovat aika surullisia tarinoita kaikki, hän toteaa.

Siitä hän on varma, että joku tulee pitämään käyttötiloja häiriönä, sijoitettiin ne mihin tahansa. Hän vertaa tässä suhteessa tiloja leipäjonoihin.

– Jos joku hakee nälkäänsä leipää ja jonottaa kadulla, se häiritsee valittajien asuntojen arvoa, hän sanoo.

Todellinen työ vasta alkaa käytön lopettamisesta

Lopulta käytön lopettaminen on Tapanin mukaan vasta ensimmäinen askel elämän saamisessa raiteilleen. Kun käyttö loppuu, alkaa todellisten ongelmien ratkaisu. Pitkä elämä yhteiskunnan laitamilla voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tavallisen arjen taidot ovat hukassa.

– Pitää opetella elämään uudestaan. Opetella laskujen maksu ja kaupassa käynti. Joutuu kyllä painiskelemaan itsensä kanssa ja opettelemaan rahan käyttöä, hän kuvailee.

Omakohtaisista kokemuksistaan huolimatta hänellä ei ole mitään "kikkaa" käytön lopettamiselle.

– Jos tietäisin sen jipon, mikä saa ihmiset lopettamaan käytön, olisin miljonääri, hän sanoo.

*Tapanin nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi hänen omasta pyynnöstään.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja