Virpomisperinne on muuttunut vuosien myötä. Ennen palkkiota sai odottaa viikon, ja oksien kanssa ovelta ovelle saattoivat kiertää myös aikuiset.
Näin palmusunnuntaina suomalaiskodeissa on varauduttu pieniin virpojiin makeisostoksin. Huomenta Suomen keskustelussa avattiin sitä, miten virpominen on muuttunut ja miksi perinne ehti paikoin jopa kadota lähes kokonaan.
– Virpominen on tullut kristillistymisen mukana, ja katolisen ajan perinteeseen kuului oksien siunaaminen, kertoi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tapahtumakoordinaattori Roope Kotiniemi.
Reformaation myötä 1500-luvulla kuitenkin suuri osa kirkollisista rituaaleista karsittiin pois luterilaisessa Ruotsi-Suomessa, oksien kirkossa siunaaminen mukaan lukien.
Kotiniemen mukaan virpominen säilyi kuitenkin ortodoksisessa perinteessä, ja levisi myöhemmin uudelleen muualle Suomeen ortodoksisten karjalaisten kautta.
Perinne ei ollut kaikkialla Suomessa itsestäänselvyys. Kotiniemi kertoi, että perinneaineistoissa ja muisteluissa esimerkiksi Länsi-Suomesta löytyy kuvauksia, joissa virpomista ei 1950–1960-luvuilla tunnettu lainkaan.
8:33
