Nykyään kansanedustajana toimiva Pauli Kiuru tekee nostalgisen paluun triathlonkisoihin Lahdessa lauantaina, kun hän suorittaa Ironmanin puolimatkan uintiosuuden. Kiuru, 56, nousi huippuvuosinaan triathlonlegendaksi, joka oli lähellä jättipottia myös lajin arvostetuimmassa kisassa Havajilla.
– Lokakuussa 1993 olin elämäni parhaassa kunnossa, ja siitä eteenpäin kunto on ollutkin laskussa, Kiuru aloittaa sarkastisesti.
Kiuru viittaa 26 vuoden takaiseen suoritukseensa Havajin Ironman-kisassa, jossa jaetaan triathlonin himoituin palkinto. Sen saa urheilija, joka selvittää ripeimmin 3,8 kilometrin uinnin, 180 kilometrin pyöräilyn ja 42,2 kilometrin juoksun eli maratonin.
Kiurulta meni tähän kyseisessä kisassa 8 tuntia, 14 minuuttia ja 27 sekuntia. Päävastustaja oli tuossa vaiheessa jo neljä kertaa Havajilla juhlinut yhdysvaltalainen Mark Allen, joka kasvatti voittojensa määrän lopulta kuuteen – se on jaettu ennätys.
– Pyöräilyn jälkeen olin kärjessä. Fiilikset olivat sellaiset juoksuun lähdettäessä, että ikään kuin ei olisi mitään tehnytkään. Turha siinä oli jäädä pidättelemään. Lähdin matkaan sellaisella sykkeellä kuin olin suunnitellut. Ja Allenilla ei kulkenut, joten häntä oli turha jäädä odottelemaan, sillä häntä ei ollut kukaan voittanut rinnakkain juostessa, Kiuru kertaa MTV Urheilulle.
Ja eroa syntyi. Kiuru johti Allenia parhaimmillaan noin kolmella minuutilla, mikä aiheutti kauhukuvia myös Allenin päässä.
– Pauli ei ollut koskaan ottanut tuollaista johtoa. Unelmani viidennestä peräkkäisestä voitosta alkoi haihtua, ja Pauli oli ratkaisemassa kisan, Allen muistelee triathlete.com-sivustolla.
Alla Kiurun Instagram-tilillä jaettu kuva Havajin 1992 kisasta, jota Kiuru johti pyöräilyosuudella. Juttu jatkuu alla.
Mutta kun urakkaa on takana jo tunteja, ja juostavaa maratonin verran, mitä tahansa voi tapahtua. Kiuru joutui kokemaan tämän.
– Minulla oli jo hyvä kaula, mutta loppupuolella alkoivat energiat loppua. Näin käy usein triathlonissa. Allen voitti lopulta melko selkeällä erolla (vajaalla seitsemällä minuutilla), ja näin jälkikäteen ajateltuna juoksin ehkä pienellä riskillä. Mutta ei minun olisi kannattanut jäädä passailemaan.
Kun Allen ohitti Kiurun, kilpaveljien välillä nähtiin hieno hetki. Allen taputti suomalaista selkään kunnioituksesta.
– Se on aika yleistä, tietynlaista kunnioituksen ja arvostuksen osoitusta toista kohtaan. En kokenut sitä minään pottuiluna. Ajatus on se, että "tässä ollaan molemmat, kova päivä". En kuitenkaan ollut antanut tuossa kohtaa periksi, sillä kaverille voi käydä vielä mitä vain, kun matkaa oli jäljellä vielä paljon.
Allen ei taipunut, mutta kisan jälkeen hän tarvitsi lääkärien apua. Hänen juoksukenkänsä olivat veren peitossa puhjenneiden rakkojen seurauksena ja hän hytisi hoitoteltassa.
– Olisihan Allen voinut hidastaa vauhtia jo ennen maalia. Itse olin maalissa aika tööt, ja niin oli Allenkin. Hän ei pystynyt edes kävelemään hoitotoimenpiteiden jälkeen, jalat olivat aivan puupökkelöt, Kiuru muistaa.
Toinen sija oli Kiurun uran paras suoritus Havaijilla, joka on samalla myös maailmanmestaruuskilpailu. Palkintokaapissa on myös MM-pronssit vuosilta 1990 ja 1992.
Voittoon sekunnin kymmenyksellä
Uransa parhaiksi voitoiksi Kiuru nostaa Saksan Ironman-kilpailut vuosina 1990-1991 sekä neljän ykkössijan suoran Australiassa 1991-1994. Saksassa hän teki ennätyksensä 8 tuntia ja 4 minuuttia, joka on edelleen myös Suomen ennätys täysmatkalla.
– Ehkä erikoisin tapaus, joka on tavallaan klassikko, liittyy ensimmäiseen Ironman-voittooni Uuden-Seelannin Aucklandissa 1990. Se on ilmeisesti edelleen Ironman-historian tiukin voitto, Kiuru selvittää.
– Marginaaliksi tuli sekunti, mutta todellisuudessa se oli varmaankin sekunnin kymmenys. Vedimme yhdysvaltalaisen Ken Glahin kanssa viimeiset 10 kilometriä loppukiriä rinta rinnan.
YouTube-video Kiurun ja Glahin maalintulosta (ajassa 2.30)
Kiuru treenasi huippuaikoinaan lähes tuhat tuntia vuodessa.
– Tämä on siis tehokasta harjoittelua, eikä sisällä esimerkiksi venyttelyä.
– Kovimmilla viikoilla harjoittelin 26-27 tuntia. Pointti on tavallaan siinä, että yksittäisiä kovia viikkoja voi vetää kuka tahansa, mutta kehitystä tapahtuu silloin, kun harjoittelua voi tehdä nousujohteisesti ilman suurempia taukoja. Tässä onnistuimme valmentajani kanssa.
Kiuru päätti ammattilaisuransa 35-vuotiaana elokuussa 1998. Nykyään hän on kuntoliikkuja, mutta huippu-urheilijan ura näkyy edelleen pienenä tavoitteellisuutena ja tietenkin normaalia kovempina suoritusaikoina.
– Liikkuminen on osa identiteettiä. Juoksen pari puolimaratonia vuodessa. Jos joku tavoite on, niin se on, että juoksen puolimaratonin alle 1.35. Koko ajan se on vaikeampi, Kiuru nauraa.
– Forssassa meni pari viikkoa sitten 1.34.32. Ei jäänyt hirveästi tuulettelun varaa.
Pauli Kiuru ui edelleen kerran viikossa. Kuva kansanedustajan Instagram-tililtä. Juttu jatkuu kuvan alla.
Lisäksi ohjelmaan kuuluu pyöräilyä ja saliharjoittelua. Veteen Kiuru hyppää kerran viikossa, sillä se ehkäisee hyvin istumatyössä uhkana olevia niska- ja hartiakipuja. Uimaan hän pääsee myös Lahden Ironman-tapahtumassa.
– Vedän uintiosuuden vähän kuin nostalgiamielessä. On ihan hauska olla tunnelmassa mukana. Uintiosuudella tulee väkisin hienoja muistoja mieleen veden äänistä ja märkäpuvun hajusta.
Kovakuntoisin kansanedustaja?
Kiuru tuli kevään vaaleissa valituksi kolmannelle kaudelleen eduskuntaan. Politiikasta hän kiinnostui jo peruskoulussa, ja ennen kansanedustajan työtä hän meni läpi Valkeakosken kuntavaaleissa kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2008.
– Yliopistolla pääaineeni oli yleinen historia, sivuaineina muun muassa valtio-oppi ja kansantaloustiede. Pidin politiikkaa aina yhtenä vaihtoehtona, mutta urheilu-ura ja pesti kaupungin markkinointipäällikkönä olivat vähän tiellä.
Kansanedustajan työ on vastannut odotuksia, mutta totuttelemistakin on ollut.
– Eduskuntatyössä informaation määrä on sangen suuri, sitä ei ehkä moni tule ajatelleeksi. Eri valiokunnat ja ministeriöt tuottavat valtavasti materiaalia.
– Sosiaaliseen mediaan on ollut itselläni totuttelemista. Se on lisännyt jossain määrin avoimuutta, mutta myös pinnallisuutta ja viihteellisyyttä. Aika paljon mielikuvat ohjaavat, ja kovin pitkiä juttuja ei jakseta lukea ja selvittää taustoja. Kyllä siellä (eduskunnassa) aitoa työtä taustalla tehdään, mikä ei välttämättä pääse niin hyvin näkyville, Kiuru jatkaa.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Sosiaaliseen mediaan liittyy vahvasti myös kansanedustajien saama palaute. Kiuru on saanut jopa tappouhkauksia.
– Värikästä palautetta ja viestejä tulee jatkuvasti jossain määrin kaikille (kansaedustajille), mutta se kuuluu työn luonteeseen. Olen kokenut niin, että ihmisten halua puhua puhelimessa tai kasvotusten ei ole niin suuri, mutta nämä sähköiset välineet tarjoavat nopean reagointikanavan. Moni on varmasti yllättynyt jälkikäteen, mitä on tullut lähetettyä.
– Pääpirteissään palaute on kuitenkin hyvin siistiä, ja jos lähestyy hyvin kärkevän viestin lähettänyttä henkilöä, yleensä keskusteluyhteys löytyy ja äänensävyt ovat ihan asiallisia, Kiuru toteaa.
Eduskunnan 200 jäsenen joukosta löytyy kaikenikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. Kiuru on varmasti kovakuntoisimpien joukossa, mutta ei uskalla antaa itselleen kovakuntoisimman titteliä.
– Esimerkiksi Juha Pylväs, keskustan edustaja Pohjanmaalta, varmasti tiputtaisi minut juoksussa. Muitakin nuorempia saattaa olla, ja kun minullakin alkaa olla ikää, niin kyllä nuoret liikahtavat kovempaa, Kiuru summaa.
"Nimi kohtuullisen tuttu edelleen"
Tällä hetkellä Suomen triathlonin ykkösnimi on kiistatta Kaisa Sali. 37-vuotias Sali alitti ensimmäisenä suomalaisnaisena yhdeksän tunnin rajan täysmatkalla vuonna 2015, minkä jälkeen hän on ollut kahdesti viides Havaijin kisassa.
– Kaisa on ollut hyvä esimerkki, ja kun kansainvälistä menestystä tulee, niin vääjäämättä se innostaa ihmisiä seuraamaan tarkemmin, mitä lajissa tapahtuu, Kiuru sanoo.
Sali on mukana Havaijilla taas lokakuussa, omien sanojensa mukaan viimeisen kerran.
– Toivotaan, että Kaisalla napsahtaa kaikki kohdalleen tänä vuonna ja paikka kolmen joukossa tulee. Se on täysin mahdollista.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Kiuru on seurannut triathlonin aseman kehittymistä Suomessa jo vuosikymmenien ajan.
– 80-luvulla oli pieni buumi, mutta sitten 90-luvulla ja 2000-luvun alussa koko laji oli hiipumassa Suomesta. Ehkä Alexander Stubbin ja Kaisan esimerkit ovat innostaneet harrastajia. Sitten pitää nostaa hattua kilpailujärjestäjille. Lahden Ironman ja ensi vuonna Tahkolle tuleva täysmatkan kisa – näissä tapahtumissa on tehty tosi hienoa työtä. Pienillä kylätapahtumilla on oma sijansa, mutta viimeisen päälle järjestetyillä massatapahtumilla on aivan selvästi oma tilauksensa, Kiuru kehuu.
Entä muistaako nykyinen triathlonväki vielä nimen Pauli Kiuru?
– Välttämättä ihan nuorimmat eivät muista, mutta kyllä nimi kohtuullisen tuttu niissä piireissä edelleen on. Siellä on omiensa joukossa, ja ihmiset tietävät, ettei kansanedustajan läsnäolo ole niin sanotusti päälle liimattua, kun on ollut lajissa mukana, Kiuru päättää.