Katariina Laakkonen puhuu harvinaisessa haastattelussa elämästään.
Katariina Laakkonen (os. Ebeling) tuli 90-luvulla tunnetuksi ensin triatlonistina ja sen jälkeen Gladiaattorit-ohjelman juontajana. Viimeistään suhde Renny Harlinin kanssa toi hänet koko kansan tietoisuuteen.
Kun triatlon-ura loppui astman takia, päätti Laakkonen vetäytyä kokonaan julkisuudesta. Yli 15 vuoden ajan hän on määrätietoisesti kieltäytynyt haastatteluista muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Nyt hän kuitenkin istuu ranskalaisella rannalla ja on valmis puhumaan elämästään; varsinkin startup-kuvioistaan, pyöräilystään ja Suomeen tuomastaan BMX-lajista.
Lasiin kaadetaan kivennäisvettä, ja jaloissa pyörivä Sissi-koira tuntuu olevan kovin janoinen. Henkilökunta unohtaa tuoda koiralle vesikipon, joten kuumuutta helpottaakseen Laakkonen nappaa jääpalan lasista käteensä ja antaa koiran nuolla sitä.
– Ei enempää jääpaloja, kohta saat vettä, Laakkonen juttelee koiralleen.
Pitkiä pyörälenkkejä lähes päivittäin
Laakkonen on edeltävällä viikolla lentänyt Nizzaan ja saapunut loma-asunnolleen Mandelieuhun. Hänen puolisonsa, pääomasijoittaja Mikko Laakkonen, tulee perästä – kuten yleensäkin.
– Hänet saan suostuteltua tänne pari kertaa vuodessa, itse voisin asua täällä! Mutta pidennän sitten näitä reissuja itse aina alusta ja lopusta.
Haastattelupäivän aamuna Laakkonen oli jo kahdeksan aikaan Cannesin rannalla valmiina lähtemään maantielenkille. Peruskuntolenkki, vain tasamaata, 60 kilometriä.
– Toivoisin, että pysyisin vielä vuosikymmeniä kunnossa, hän kertoo ja mainitsee pyöräilevänsä useita kertoja viikossa lenkkejä, joista pisimmät ovat viiden-kuuden tunnin pituisia.
Varsinkin Rivieralla hän nauttii pyöräilystä, koska Ranska on tunnettu pyöräilymaa. Astmakaan ei vaivaa kuten Suomessa; pakkasella hän ei voi pyöräillä lainkaan ja keväisin siitepöly ja katupöly vaivaavat. Meri-ilma puolestaan hellii keuhkoja.
BMX-rata Helsinkiin
Laakkosen kolme aikuista poikaa asuvat jo omillaan, mutta nuorin poika on tällä hetkellä myös Ranskassa, tosin eri kaupungissa, kilpailemassa BMX-pyöräilyssä. Juuri Ranskassa syttyi pojan rakkaus lajiin vuosia sitten hänen ollessaan 5-vuotias. Perhe asui siihen aikaan täysin Ranskassa ja pojat kävivät kansainvälistä koulua.
– Olin ihan että jes, kun edes joku lapsistani innostui jostain pyöräilystä! Menin katsomaan lajia ja ajattelin, että tässä on loistava paketti. Lapsi oppii BMX-pyöräilyssä kaikki ne pyöränkäsittelytaidot – hyppimään, pumppaamaan, keulimaan ja menemään kurveja. Kaikki ne taidot, mitä itse en oppinut, kun aloitin urani triatlonissa, jossa ajetaan vain kovaa suoralla tiellä.
Perhe muutti muutaman Ranskan-vuoden jälkeen takaisin Suomeen, mutta Suomessa BMX-lajia ei ollutkaan ollenkaan. Pojalla oli kuitenkin halu jatkaa.
– Mikko sanoi minulle, että rakenna sie rata, mie sponssaan! Laakkonen sanoo ja naurahtaa.
– Olin ihan että okei! Mutta en arvannutkaan, mihin se veisi minut.
Vuonna 2013 rakentui Helsingin Kivikkoon Suomen ensimmäinen BMX-rata Laakkosten tuella. Sitä varten oli perustettava myös seura, jonka puheenjohtajana Katariina Laakkonen yhä toimii.
Muutaman vuoden päästä he olivat mukana rahoittamassa rataa myös Espooseen – ja Laakkonen hyppäsi myös sen seuran puheenjohtajaksi.
Sen jälkeen radat on rakennettu Tampereelle ja Tuusulaan. Niissä Laakkonen on ollut mukana vain konsultoimassa kuntaa rakentamisessa.
– Nämä eivät tuo meille rahaa, eikä tarvitsekaan. Tämä urheiluseuratyö on minulle hyväntekeväisyyttä, teen tätä, jotta lapset saavat harrastaa.
Innokas startup-sijoittaja
Urheiluhallitustöiden lisäksi Laakkonen kertoo, että noin puolet hänen työnkuvastaan on startup-yhtiöiden kanssa toimimista. Hän on sijoittanut useisiin yhtiöihin ja on tällä hetkellä mukana kolmessa.
– Usein soi puhelin, ja mielelläni kuuntelen tarinan. Yleensä takana on joku yrittäjä, jolla on valovoimainen idea. Startupissahan lähdetään tukemaan yrittäjää ja pitää muistaa, että yhdeksän kymmenestä yrityksestä kaatuu. Tähän ei kannata sijoittaa sellaista rahaa, mitä ei ole valmis häviämään.
Hän on mukana tällä hetkellä vastuullisten vaatteiden verkkokauppa ivalo.comissa, metsää kauppakeskuksiin ja muihin tiloihin tuovassa Metsä Skogenissa sekä sporttitech-yrityksessä, joka on kehittänyt päähän kohdistuvia iskuja lukevan anturin.
– Anturista lähtee sitten tieto puhelimessa olevaan sovellukseen ja sieltä pilveen. Tuote on valmis, nyt se tarvitsee vaan kovaa myyntiä. Toivon voivani avata ovia esimerkiksi pyöräilymaailmaan.
Vaikka puhelin soi tiuhaan, tällä hetkellä Laakkonen joutuu sanomaan kysyjille yleensä ei.
– Resursseja ei vain ole. Jos jostain pääsee irti esimerkiksi myymisen kautta, niin sitten tulee taas uusia mahdollisuuksia sijoittaa.
Suhde Harlinin kanssa
Pyöräradoilla pyörivät lapset ja nuoret eivät tiedä, mistä vanhempien sukupolvi tuntee Laakkosen. 1990-luvulla, aikana ennen somea, julkisuuden henkilöt olivat lehdissä ja televisiossa.
Laakkonen harrasti thriatlonia, jonka rahoittivat hänen sponsorinsa. Hän koki velvollisuudekseen tuoda itseään esille julkisuudessa kiitoksena tukijoilleen.
– Kun lopetin urheilu-uran, lopetin myös julkisuudessa olemisen. Ei ollut enää mitään syytä olla esillä.
Julkisuus poiki kuitenkin erilaisia tilaisuuksia ja seikkailuja, kuten hän itse nimittää.
Eräänä iltana hänet oli kutsuttu juhliin, jossa hän tapasi Renny Harlinin. Harlin pyysi Laakkosta tulemaan ohjaamansa Gladiaattorit-ohjelman juontajan koekuvauksiin.
– Hän pyysi, ja mä menin. Mä menin! Ja sain sen paikan, Laakkonen muistelee.
Lue myös: Missä he ovat nyt: Gladiaattorit-juontaja Katariina Ebeling: Välit Rennyyn täysin poikki
Hänellä oli lyhyt suhde Harlinin kanssa, mikä viimeistään toi nimen ja kasvot kansan tietoisuuteen. Vaikka hän ei ole vuosikymmeniin ollut yhteydessä Harlinin kanssa, tuo muisto hymyn huulille.
– Mitä ajattelen siitä? Muutaman kuukauden suhteesta? Muistelen ilolla. Olihan se siistiä, että on ollut tuollaisia seikkailuita. Gladiaattorit-pestikin oli Rennyn ansiota. On tullut tehtyä ja nähtyä kaikenlaista, mielestäni se on rikkaus.
Gladiaattorit-juontajan työ oli kovaa työtä, Laakkosen mukaan se oli ammattimainen Hollywood-tuotanto. Joka aamu hän heräsi puoli neljältä, pesi hiukset ja matkusti Keravalle, kuvauspaikkana toimivaan sisähuvipuisto Planet FunFuniin.
– Olin meikkituolissa ennen kuutta, ja seitsemältä alkoivat kuvaukset. Ja ne kestivät iltaan asti, jonka jälkeen heti takaisin nukkumaan. En saanut tarpeeksi unta, mutta niillä muutamalla tunnilla mentiin.
Puolen vuoden jaksot kuvattiin kahdessa viikossa. Hauska muisto Laakkosella on siitä, kun kauden päätösjaksossa julkisuuden henkilöt kisasivat toisiaan vastaan. Yksi julkkiksista joutui perumaan, joten Laakkonen laitettiin tuuraamaan.
– Gladiaattorit olivat itselleni kamuja, joten tietenkin sovimme tiettyjä asioita. Esimerkiksi Tony "Viikinki" Halmeen kanssa sovimme, että hän yrittää huitaista minua isolla nuijalla, mutta väistän ja hän tiputtaa nuijan! Sitten minulla oli 29 sekuntia aikaa yrittää mäiskiä häntä, Laakkonen sanoo ja nauraa.
Katso video Tony Viikinki Halmeen ja Katariina Laakkosen taistelusta tästä:
0:33