Dzwar on asunut paperittomana Suomessa 13 vuotta – tällaista on elämä jatkuvassa epätietoisuudessa

Dzwar on asunut Suomessa 13 vuotta paperittomana – tällaista elämä on jatkuvassa epätietoisuudessa 9:44
Katso, millaista on ollut Dzwar Hagar Sahdoonin elämä paperittomana turvapaikanhakijana ja miksi hän ei halua palata Irakiin.

Vammainen Dzwar Hagar Sahdoon on asunut vastaanottokeskuksessa Pietarsaaressa jo 12 vuotta ilman oleskelulupaa. Viimeiset 13 vuotta turvapaikanhakijana Suomeen saapunut Sahdoon on odottanut Maahanmuuttovirastolta päätöstä oleskeluluvan myöntämisestä. 

Dzwar Hagar Sahdoon syntyi vuonna 1976 pohjoisirakilaisessa Niniven kaupungissa arabi-isälle ja kurdiäidille.

Kun Sahdoon oli vain 10-vuotias, hän sairastui veljensä ja siskonsa kanssa flunssaan. Tuohon aikaan Irakissa oli tapana viedä flunssapotilaat puoskarille hoidettavaksi. Hoitona oli lääke, joka pistettiin selkään suurella neulalla. 

Toimenpide oli vaarallinen, etenkin taitamattoman tekemänä. 

Sahdoonin perhe vei lapset hoidettavaksi puoskarille, kuten tapoihin kuului, järkyttävin seurauksin. Dzwarin sisarukset kuolivat, ja hän itse sai pysyvän vamman vasempaan käteensä ja jalkaansa. 

Hakemusten kierre

Sahdoon saapui Suomeen vuonna 2010 ja haki turvapaikkaa. Hakemus hylättiin vuotta myöhemmin eli vuonna 2011, mutta hän valitti päätöksestä. 

Tuomioistuin kuitenkin hylkäsi valituksen. Sahdoon teki uusia turvapaikkahakemuksia, minkä jälkeen hän haki opinto- ja työlupaa Suomessa. 

Lopulta Sahdoon löysi opiskelupaikan KPEDU:n ammattiopistosta Kokkolasta, josta hän valmistui tämän vuoden toukokuussa. 

Opiskelu ja ammattiin valmistuminen eivät kuitenkaan auttaneet häntä parantamaan asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän ei nimittäin ole saanut työlupaa 

Sahdoon on löytänyt muutamia työllistymismahdollisuuksia kokkina, mutta työluvan puuttuminen on estänyt häntä ottamasta työpaikkoja vastaan.

Eristäytyneenä maailmasta

Sahdoon viettää nyt päivänsä ja yönsä yksinäisyydessä. Hän on äärimmäisen eristäytynyt, hän ei halua mennä ulos eikä hänellä ole ystäviä. 

Dokumenttielokuvaa varmistellessani tarkoitukseni oli mennä Sahdoonin kanssa ulos ja kuvata paikkoja, joissa hän viettää suurimman osan ajastaan. Huomasin kuitenkin, ettei hänellä ole tällaisia paikkoja, koska hän viettää suurimman osan ajastaan huoneessaan. 

Toisinaan Sahdoon käy ulkona syömässä tai Pietarsaaren maahanmuuttovirastossa. Silloin tällöin hän kohtaa matkan varrella pakolaisia, joiden turvapaikkahakemus on syystä tai toisesta hylätty ja jotka ovat juuttuneet Pietarsaareen.

48-vuotiaalla Sahdoonilla ei ole sosiaalista elämää. Kun kysyn häneltä avioliitosta ja rakkaudesta hän toteaa, että hänellä on liian paljon ongelmia ja sanoo, ettei hän voisi elää kuin normaali ihminen. Hän keertoo kuitenkin löytäneensä internetistä irakilaistytön, jonka kanssa juttelee.

Karkotuspäätös kumottiin

Heinäkuussa Sahdoon sai Maahanmuuttovirastolta karkotuspäätöksen, jonka tuomioistuin kuitenkin kumosi hänen valitettuaan siitä. 

Kun kysyin häneltä, olisiko karkottaminen hyvä ratkaisu, jotta pitkä odotus päättyisi ja hän voisi aloittaa uuden elämän Irakissa, hän vastusti minua jyrkästi ja totesi että hän on muukalainen omassa kotimaassaan aivan kuten täällä Suomessakin.

Miettikää, millaista olisi 48-vuotiaan vammaisen miehen aloittaa uusi elämä Irakissa. Onko ketään, joka olisi valmis palkkaamaan kaltaiseni keski-ikäisen vammaisen, Sahdoon kysyy ja lisää, ettei Irak ole vieläkään turvallinen maa elää. 

Vakaa pyrkimys Eurooppaan

Synnyinmaassaan Irakissa Sahdoon asui suuressa talossa kuuden veljensä ja kahden siskonsa kanssa. Hän työskenteli teurastamossa ja kävi töiden jälkeen mielellään ystäviensä kanssa kahviloissa. 

Yksinäisemmäksi elämä muuttui sen jälkeen, kun hän lähti Irakista 24-vuotiaana.

Sahdoon yritti kahdesti päästä Eurooppaan vuonna 1998, mutta yritykset epäonnistuivat ja hän joutui palaamaan Eurooppaan. 

Kolmannella yrityksellä vuonna 2000 hän pääsi Istanbuliin ja löysi töitä tehtaista 10 vuodeksi. Hän pystyi keräämään rahaa, jolla maksoi salakuljettajille päästäkseen Eurooppaan. 

Viimeisten 25 elinvuotensa ajasta Sahdoonilla ei ole hyvää sanottavaa. Sahdoonin mukaan hänen onnensa loppui 25 vuotta sitten, eikä hänellä ole pakolaisuudestaan mitään onnellisia muistoja tai kokemuksia. 

Siitä huolimatta hän mieluummin odottaa ja toivoo, että Migri myöntää hänelle jonain päivänä oleskeluluvan, ja hän saa asua Suomessa pakolaisena.

Jutun alussa olevalla videolla Dzwar Hagar Sahdoon kertoo, millaista hänen elämänsä paperittomana on Suomessa. 

Jutun kirjoittaja opiskelee Haaga-Helian maahanmuuttajatoimittajalinjalla ja on harjoittelussa MTV Uutisissa.

Lue myös:

    Uusimmat