Darcey halusi vain parantua rintasyövästä: "En osannut odottaa sitä, mitä tuli sen jälkeen"
2:17KATSO MYÖS: Syövän oireet – millaisesta oireesta tulee huolestua?
Julkaistu 24.09.2023 15:32
Maria Aarnio
maria.aarnio@mtv.fi
Darcey Gohring parani rintasyövästä, muttei silti kokenut olevansa sama ihminen kuin ennen.
Vuonna 2020 yhdysvaltalainen Darcey Gohring sai rintasyöpädiagnoosin. Tauti onnistuttiin hoitamaan, mutta pian hän huomasi, ettei enää ole sama ihminen kuin ennen sairauttaan.
"En ollut osannut odottaa sitä, mitä tuli sen jälkeen"
Kahdeksan kuukautta syöpähoitojen jälkeen Gohring koki, että oli käymässä läpi hermoromahdusta. Se tuntui nurinkuriselta – hänenhän olisi pitänyt olla onnellinen selviämisestään.
– Muistelin aikaa muutamien kuukausien takaa: jokaisen lääkärin toimistossa sain listan ohjeita, sääntöjä, joita seurata, minulle kerrottiin, mitä odottaa, Gohring kuvailee Newsweekissä.
Hän sai jopa lahjaksi sukat, joihin oli kirjoitettu kannustavia sanoja, kuten "urhea" ja "rohkea". Sukat jalassaan Gohring sitten kävi läpi hoitoja ja tutkimuksia ja toivoi, että selviytyisi; jos syöpä vain onnistuttaisiin hoitamaan, kaikki olisi ohi ja hän voisi palata "oikeaan elämäänsä".
Syöpähoitojen ajan Gohringilta kyseltiin jatkuvasti, miten hän voi; hän saattoi kertoa tunnelmistaan ja luottaa siihen, että muut ymmärtävät.
– Sitten se loppui ja olinkin omillani. Ei käsikirjoitusta, jota seurata, ei sukkia, ei jatkokeskusteluja kanssani olleiden ihmisten kanssa, Gohring kuvaa.
Darcey syksyllä 2022. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
– Nuo asiat auttoivat minut rintasyövän läpi, mutta en ollut osannut odottaa sitä, mitä tuli sen jälkeen. En tiennyt, olinko selvinnyt. Ehkä en ollut vieläkään kunnossa. Mikä minussa oli vikana? Eikö olisi pitänyt vain iloita siitä, että se on ohi?
Gohring oli päässyt hoitojen loppuun, mutta autuaaksi tekevää maaliviivaa ei ollutkaan.
– Ystävät kysyivät "nyt olet kunnossa, eikö?" Vastasin niin kuin oletin heidän toivovan: "Kyllä, kuvissa ei näy enää mitään", Gohring kuvailee.
"Nyt olin saanut kehoni takaisin, mutta mielessäni pyöri kysymys..."
Gohring ei paljastanut kellekään, että esimerkiksi pelkäsi seurantakuvia ja syövän uusimista niin paljon, että hänellä oli univaikeuksia.
Ennen sairastumistaan Gohring oli terve; hän juoksi kymmeniä kilometrejä joka viikko ja söi terveellisesti. Hän oli halunnut vain palata entiseen, mutta tie tuntui olevan tukossa.
– Nyt olin saanut kehoni takaisin, mutta mielessäni pyöri kysymys siitä, olisinko koskaan henkisesti sama ihminen, Gohring tunnustaa.
Hän mietti asiaa yksinään melkein vuoden. Lopulta hän tunnusti tilanteensa lääkärille ja pääsi terapiaan.
– Nyt on kulunut kaksi vuotta. Olen edistynyt ja kokenut takapakkia. Olen oppinut, että monet rintasyöpäpotilaat saavat sivuvaikutuksia lääkityksestään ja kamppailevat syövän sairastamisen henkisen puolen kanssa.
