Barbara Caplan-Bennett menetti koko nenänsä syövälle. Naisen mukaan karu tragedia kuitenkin toi mukanaan jotakin hyvää: se auttoi häntä toteuttamaan unelmansa.
Yhdeksän vuotta sitten Barbara Caplan-Bennett sai melanoomadiagnoosin. Hän myöntää, ettei se aluksi tuntunut suurelta asialta.
– Nenässäni oli täpliä, ja lääkärit uskoivat, että ne voisi parantaa helposti. Mutta muutaman kuukauden aikana se, mikä alkoi "ei niin suurena asiana", muuttui tarpeeksi ulkonäköä pilaavalle leikkaukselle, joka muuttaisi elämäni merkittävällä tavalla, Barbara muistelee Huffington Postissa.
LUE MYÖS: Hammassärky olikin syöpä – Nicole menetti sairaudelle hampaansa: "Joinain päivinä itken ja välttelen katsekontaktia peilikuvani kanssa"
Kirurgi kertoi, että koko nenä täytyisi poistaa
Barbara kertoo elämänsä olevan yleisesti ihanaa: hänellä on rakastava mies, ihania ystäviä ja perhe. Syöpää lukuun ottamatta hän on myös pysynyt terveenä.
– Mutta kun istut kirurgin toimistossa ja hän kertoo, että paras tapa varmistaa se, että olet hengissä vielä viiden vuoden kuluttua, on poistaa koko nenäsi... No, sana "sokeeraava" ei edes riitä kuvaamaan sitä, Barbara kuvailee.
"Minua kauhistutti se, että minusta tulisi friikki"
Vaikka tilanne oli järkytys, Barbara luonnollisesti suostui leikkaukseen.
– Kun päivät kuluivat ja me valmistauduimme leikkaukseeni, kävi selväksi, ettei syöpä oikeastaan kauhistuttanut minua. Minua kauhistutti se, että minusta tulisi friikki – nainen ilman nenää. Kuka edes on kuullut sellaisesta? Tunsin paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet rintoja, keuhkoja, munuaisia ja jopa kiveksen – ja kaikki näistä ovat musertavia ja pelottavia asioita, tietenkin. Mutta nenä? Se juttu naamasi keskellä, jonka kaikki näkevät?
Barbara käyttää proteesia. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
Aikoi aluksi käyttää muovista nenänkorviketta päivittäin
Barbara saisi proteesin poistetun nenänsä paikalle, mutta se veisi alustavan arvion mukaan 4–5 kuukautta.
– Se tuntui pitkältä ajalta, Barbara myöntää.
Hänen työnsä vaatii käyntejä asiakkaiden kodeissa, ja Barbara pelkäsikin nyt, voisiko enää nenänpoiston jälkeen kohdata asiakkaita. Hän kuitenkin sai lääkäriltään läpinäkyvän muovikappaleen, jota saattoi käyttää nenänsä päällä, ja joka ihoteipin ja laastareiden alle teipattuna muistutti nenää.
Barbara päätti peittää kasvonsa muovikappaleen avuilla ja käyttää muovista nenänkorviketta päivittäin.
Aluksi Barbara käytti muovikorviketta nenän päällä. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
– Kävi ilmi, että sen teippaaminen kasvoilleni päivittäin oli totista tuskaa. Pelkäsin aina, että se putoaa hetkenä minä hyvänsä, Barbara kuvailee.
LUE MYÖS: Miten lapsen kävisi, jos äiti kuolisi? Johanna oli juuri täyttänyt 33, kun hän löysi suihkussa patin rinnastaan: "Tuntui kuin se olisi vain pahaa unta"
Proteesin saaminen vei kymmenen kuukautta
Barbara tarvitsi proteesin saadakseen lisäleikkauksen, jolla hänen kasvoihinsa istutettiin laite, johon proteesi kiinnittyy. Tämä tarkoitti kuukausien lykkäystä itse proteesin saamiseen, jonka senkin rakentaminen on vaativaa.
– Sen piti kestää vain muutamia kuukausia... Tai niin luulin. Todellisuus oli melko toisenlainen. Nuo neljä-viisi kuukautta vain jatkuivat, ja jatkuivat, ja jatkuivat.
Lopulta, kymmenen kuukauden odotuksen jälkeen, Barbara sai proteesinsa.
– Jätän toki tästä kertomastani pois paljon yksityiskohtia: traumaa ja itkemistä ja tunnetason kipuja, ja toipumisen ja tuen, jota sain ystäviltä ja perheeltä. Mutta pointtini on tämä: koko kokemus oli yhtä ironiaa, Barbara kuvaa.
"Suurimman painajaiseni kautta saavutin suurimman unelmani"
Syövän ja nenän menetyksen myötä Barbaran pahin painajainen kävi toteen. Hän alkoi kirjata kokemuksiaan ylös nettiin selvittääkseen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Lopulta Barbara muutti bloginsa sisällön muistelmateokseksi, joka, ironista kyllä, oli hänen unelmansa täyttymys.
– Suurimman painajaiseni kautta saavutin suurimman unelmani. Olen virallisesti teoksen julkaissut kirjailija, Barbara kuvailee.
– Kävisinkö tuon kaiken läpi uudelleen voidakseni julkaista kirjan? Ei, tietenkään en. Mutta saako se minut tuntemaan, että ainakin sain itselleni jotakin tärkeää, koska elin tämän koettelemuksen läpi? Kyllä, todellakin.
LUE MYÖS: Maaret jätti kahdesti käymättä joukkoseulonnoissa – kolmannen kerran jälkeen lääkäri kertoi väsymyksen musertavan syyn: ”En osannut epäillä mitään”
"Vaikka se merkitseekin sitä, että jouduin luopumaan koko nenästäni..."
Barbara huomauttaa, että elämä on täynnä ironiaa: aluksi hän oli onnellinen siitä, etteivät hänen vanhempansa olleet enää elossa ja joutuneet näkemään tyttärensä syöpäkamppailua. Kirjansa julkaistuaan Barbara kuitenkin huomasi toivovansa, että vanhemmat olisivat voineet olla elossa ja nähdä sen.
– Elämä on toisinaan outoa. Mutta koettuani sen, mitä olen kokenut, olen vain onnellinen siitä, että olen elossa. Vaikka se merkitseekin sitä, että jouduin luopumaan koko nenästäni, jäin silti tässä voitolle, Barbara sanoo.
LUE MYÖS: 40-vuotiaan Julian nenä oli koko ajan tukossa – oireen karmaiseva syy syöksi brittiperheen painajaiseen: "En kyennyt uskomaan sitä"
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Lähteet: Huffpost.com, Facebook.com/Noseworthyamemoir