Häpeä esti Raijaa kertomasta kenellekään aviomiehensä väkivaltaisuudesta. Mies hurmasi ihmiset sulavalla käytöksellään, mutta kodin sisällä hänestä kuoriutui kuin toinen ihminen.
Raija oli vasta 18, kun hän tapasi hyvästä perheestä kotoisin olevan Jukan*. Mustasukkaisuuden merkit eivät osanneet pelottaa Raijaa, olihan hän nuori ja rakastunut.
– Kun menimme naimisiin, Jukan käytös paheni. Hän alkoi kontrolloida elämääni ja hallita minua, Raija kertoo.
Jukka alkoi saada sairaalloisia mustasukkaisuuskohtauksia. Hän alkoi käyttää niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa. Kun Raija oli töissä, mies saattoi soittaa ja uhkailla tappavansa koiran sillä välin.
Jos Raija erehtyikin mainitsemaan miespuolisten työkavereidensa nimiä, sai Jukka uuden syyn lyödä. Hän potki milloin Raijaa, milloin pariskunnan koiraa. Isokokoisena hän saattoi sulkea vaimonsa pieneen kaappiin ja lukita oven.
Raija ei uskaltanut puhua miehensä käytöksestä kenellekään. Kaikki läheiset pitivät Jukkaa unelmien miehenä.
Vuosien vieriessä eteenpäin Raija alkoi syyttää itseään tilanteesta. Hän sairastui syömishäiriöön.
– Menin lääkäriin, kun en pystynyt nielemään, mutta en saanut mitään apua. Siihen aikaan parisuhdeväkivallasta ei juuri puhuttu.
Apua ei herunut omalta perheeltäkään. Eräänä kesänä Raija ja Jukka viettivät juhannusta Raijan kotiseudulla. Koko suku oli paikalla.
Paikalle saapui myös Raijan vanhoja koulukavereita vuosien takaa. Kun he halasivat Raijaa, tarttui Jukka vaimonsa kurkkuun kiinni ja painoi tämän pään veden alle tämän sisarusten ja vanhempien silmien alla. Raijan isä tuli paikalle ja kävi Jukkaan kiinni. Sen jälkeen tapauksesta ei puhuttu.
– Jukka oli muita kohtaan niin miellyttävä, että edes tämä tapaus ei avannut siskojeni silmiä. Itse en osannut tehdä mitään. Olin uponnut niin syvälle Jukan tahtoon ja valtaan, että hukkasin oman minuuteni täysin.
Viimeisen vuoden aikana Raija harkitsi kertovansa kaikille millainen mies Jukka todellisuudessa oli. Jukan perheestä oli kuitenkin tullut Raijalle niin tärkeä, ettei hän halunnut satuttaa heitä millään tavalla, ei edes kertomalla totuutta.
Lopulta Raija havahtui tilanteeseen.
– Tajusin, että jos en nyt lähde, hän tappaa minut tai minä hänet. Panin avioeron vireille ja lähdin itsepuolustuskurssille.
Siinä vaiheessa Jukka lopetti lyömisen. Vähättely kuitenkin jatkui. Mies naljaili Raijan palaavan hänen luokseen häntä koipien välissä. Hän väitti, ettei Raija pystyisi asumaan omillaan. Toisin kuitenkin kävi. Raija lähti eikä palannut.
Väkivallasta toipuminen vaati vuosien hoitoa. Menneisyys sai Raijan hakeutumaan vaihtoehtolääketieteen pariin ja kouluttautumaan NLP- ja aromaterapeutiksi.
– Ihmisen psyyke kiinnostaa minua valtavasti. Haluni auttaa ja tulla autetuksi on minulle todella tärkeä.
2000-luvun alkupuolella Raija esiintyi perheväkivaltaa käsittelevässä ohjelmassa. Yksi hänen siskoistaan istui sattumalta television ääressä ja tunnisti hänet.
– Siskoni soitti kauhuissaan ja sanoi, ettei hän olisi ikinä voinut aavistaa Jukan olleen väkivaltainen. Oli uskomatonta, miten ihmiset eivät ymmärtäneet hänen todellista luonnettaan. Siskonikin oli omin silmin nähnyt hänen käyttäytyvän väkivaltaisesti.
Nykyään Raijan on vaikea muistaa noiden vuosien tapahtumia. Mieli on tahtonut unohtaa.
– Kun elää niin pitkään väkivallassa, se tulee osaksi itseä. Tänä päivänä tietoa ja apua on onneksi paremmin saatavilla. Esimerkiksi Naisten linja tarjoaa hyvää apua. Suhteesta pitää lähteä heti, kun ensimmäiset merkit väkivallasta ilmenevät.
*Nimi muutettu
Juttu on uusinta kesäkuulta 2011.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com