Kuusi vuotta sitten Satu kertoi erään työpäivän jälkeen aviomiehelleen, että haluaa erota. Mies haki keittiöstä leipäveitsen ja yritti tappaa Sadun.
– Jos kaulan viilto olisi mennyt vähänkään syvemmälle, en olisi nyt tässä, Satu sanoo.
Miehellä ei ollut väkivaltahistoriaa, eikä parisuhteessa ollut ilmennyt minkäänlaisia merkkejä väkivaltaisuudesta. Puukotus tuli Sadulle täytenä yllätyksenä.
– En ole vieläkään missään kohtaan tuntenut vihaa häntä kohtaan. Olin alkuun tosi pahasti pettynyt, järkyttynyt ja hämmentynyt, että miten hän voi tehdä tällaista rakastamalleen ihmiselle.
Satu, 37, kertoo tarinansa MTV:n Asian ytimessä.docissa, Kuole v***n huora.
– En pidä häntä edelleenkään pahana ihmisenä. Siihen en ole ikinä pystynyt. Hän voi pahoin, hänen päässään napsahti ja hän teki pahan teon.
Tämä juttu perustuu Sadun haastatteluun, hänen päiväkirjamerkintöihinsä sekä poliisin esitutkintapöytäkirjaan ja oikeuden tuomioon. Jutussa ei kerrota Sadun ex-miehen nimeä, sillä hän on suorittanut jo rangaistuksensa teostaan.
Myös Satu ja hänen ystävänsä Sanna esiintyvät turvallisuussyistä vain etunimillään jutussa ja dokumentissa.
Asian ytimessä.doc: Kuole v***n huora
Kun Satu kertoi puolisolleen päätöksestään erota, mies haki keittiöveitsen. Raju väkivalta tuli täytenä yllätyksenä.
Tapahtuneesta huolimatta Satu ei pidä ex-miestään pahana ihmisenä.
22:16
Dokumentin katsominen vaatii maksuttoman MTV Katsomo -kirjautumisen.
"Hän oli hirveän herttainen"
Pariskunta oli tavannut Riihimäen yössä pari vuotta ennen puukotusta.
– Joku hänessä kiinnitti huomioni. Hän oli hirveän herttainen, jutteleva, kiltti ja kohteli minua todella hyvin, Satu kertoo.
Pian mies muutti Sadun luokse ja pariskunta meni naimisiin.
– Hän oli alkuun tosi huomioiva. Perheeseemme kuului minä, hän ja koira. Elimme tavallista arkea, minä kävin töissä ja hän opiskeli, Satu kuvailee.
– Iltaisiin katseltiin telkkaria ja käytiin välillä yhdessä keikoilla ja karaokessa.
Sitten tasavertaiselta tuntunut suhde alkoi muuttua.
– Vähitellen meidän kotimme ja elämämme muuttui hänen tyyliseksi.
Sadulla oli elämässään rankkoja asioita ja hän koki, ettei saanut tukea mieheltään. Hiljalleen tämä johti puolisoiden etääntymiseen ja lopulta Sadun eropäätökseen.
Tavaroiden heittelyä
Satu otti eroajatuksensa ensimmäisen kerran puheeksi viikko ennen puukotusta. Mies ei suhtautunut asiaan hyvin.
Sadun poissa ollessa mies heitteli ja rikkoi tavaroita pariskunnan yhteisessä kodissa.
– Sain töihin häneltä viestiä, että keittiössä on lasinsiruja lattialla, että varo kun tulet koiran kanssa kotiin. Kun menin kotiin, siellä oli kuntopyörää nurin ja pöytää heitelty.
Miehen uudenlainen käytös hämmensi Satua, mutta hän ei osannut pelätä.
– Pidin näitä kiukkukohtauksia inhottavina, mutta en osannut odottaa mitään pahempaa, Satu muistelee.
Eräänä iltana lokakuussa 2019 pariskunta oli tullut töistä kotiin, syönyt normaaliin tapaan ja istui sohvalla katsomassa televisiota.
– Sanoin hänelle pehmeästi alustaen, että haluan oikeasti erota. Etten voi hyvin suhteessamme ja koen, että minun olisi parempi olla yksin, Satu kertoo.
Pariskunta halasi ja mies yritti taivutella Satua jäämään. Mies kertoi, ettei halua menettää Satua ja kyseli, eikö mitään olisi enää tehtävissä.
– Juteltiin siinä rauhallisesti ehkä tunnin tai kahden verran. Sitten hän lähti keittiöön ja kun hän palasi sieltä, hänellä oli kasvoillaan outo ilme.
Samassa hän näki veitsen
Satu nousi sohvalta ylös ja meni halaamaan miestä. Mies näytti todella vihaiselta ja tarttui Satun hiuksiin, mutta päästi kuitenkin irti.
– Sanoin hänelle, että näytät siltä, kuin aikoisit lyödä minua. Totesin, että aion mennä nyt vessaan, Satu kuvailee.
Samassa hän näki veitsen miehensä kädessä. Se oli isoin veitsi, joka heidän keittiöstään löytyi. Satu alkoi saman tien perääntyä.
– Sanoin hänelle, että älä tee mitään typerää, että ihmiset tietävät, mistä olemme täällä puhumassa. Olin kertonut ystävilleni, että aion kertoa miehelleni eropäätöksestä.
Ensimmäinen isku osui kaulaan. Satu alkoi huutaa apua niin kovalla äänellä kuin pystyi.
– Käskin häntä lopettamaan ja jatkoin perääntymistä. Törmäsin kaappiin ja kaaduin lattialle. Hän tuli päälleni ja alkoi huitoa veitsellä. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mikä isku osui mihinkin, Satu muistelee.
– Tappelin vastaan ja purin häntä veitsiranteeseen. Olin päättänyt selvitä hengissä ulos. Lopulta pääsin kierähtämään pois hänen altaan.
Satu sai kuin saikin välioven auki ja pujahti pieneen eteiseen. Hän yritti avata ulko-oven lukkoa.
Satu näki miehen veitsikäden kohoavan ja putoavan iskuun. Hän torjui iskun tarttumalla terästä kiinni ja onnistui pakenemaan rappukäytävään porrastasanteelle.
– Olin valmiina pakenemaan rappuja alas, minä olin päättänyt selvitä tilanteesta hengissä. Mutta hän vetikin asuntomme oven kiinni, eikä lähtenyt perääni.
Naapurin luo turvaan
Satu oli vakavasti loukkaantunut ja yltä päältä veressä soittaessaan naapurissaan asuvan iäkkään miehen ovikelloa.
– Mies näytti järkyttyneeltä ja hämmästyneeltä avatessaan oven, mutta päästi minut sisälle turvaan, Satu kertoo.
– Istuin hänen eteisensä lattialle ja nojasin seinään. Kokeilin kädelläni kaulaani ja tunsin, ettei veri vuoda pulppuamalla. Ajattelin, ettei tässä ole hengenvaaraa.
Satu ei kyennyt heti käsittämään, mitä oli tapahtunut. Mies, joka oli juuri sanonut rakastavansa häntä, oli yrittänyt tappaa hänet.
Naapuri toi Sadulle talouspaperia ja vettä. Satu tuijotti peukaloaan, jonka aviomiehen viimeinen veitsenisku oli irrottanut miltei kokonaan.
– Peukalo liikkui vähän ja mietin, että kyllä se vielä kuntoon tulee.
Naapuri soitti hätäkeskukseen, niin kuin moni muukin naapureista oli tehnyt Sadun hätähuudot kuultuaan. Sadun aivot olivat automaattitoiminnolla, hän lähetteli viestejä työpaikalleen ja perui muita seuraavalle päivälle sovittuja menoja.
– Soitin myös lähellä asuvalle isälleni, joka tuli heti paikalle.
Mies loukkaantui vakavammin
Ambulanssissa Satu sai ensiapua.
– Kun minua paikattiin, lääkäri sanoi, että tämä pärjää Hämeenlinnaan saakka, että hän menee tuonne vakavammin loukkaantuneen luokse, Satu muistelee.
– Olin todella hämmentynyt, sillä olin itsekin tosi pahasti loukkaantunut.
Satu kuljetettiin Hämeenlinnan sairaalaan.
Hänellä oli useita suuria haavoja, jotka sijaitsivat takaraivolla, kaulassa, rintakehässä ja peukalossa. Näiden lisäksi hänellä oli lukuisia pienempiä haavoja kaulassa ja olkavarressa.
– Siellä otettiin kuvat vammoista ja sitten haavat ommeltiin kiinni. Sitten minut siirrettiin Tampereelle ja siellä vielä korjailtiin peukalon vammaa, Satu kertoo.
– Kolme päivää puukotuksesta pääsin sairaalasta.
"Kuole v***n huora"
Puukottaja vangittiin kaksi päivää tapahtumien jälkeen ja toipui toisaalla itse aiheuttamistaan vammoista. Sadun aviomies siirtyi sairaalasta suoraan vankilaan.
– Kun menin hakemaan tavaroitani kotoani vanhempieni kanssa, he yrittivät estää minua näkemästä kaikkea, Satu kertoo.
– Katsoin kuitenkin. Exäni oli kirjoittanut omalla verellään jääkaapin oveen, että "kuole vitun huora".
Satu kertoo, että teksti pysäytti hänet ja tuntui todella pahalta.
– En olisi uskonut, että hän tekee mitään tällaista. Hän oli ollut niin huomioiva minua ja koiraa kohtaan. Mikään ei antanut merkkejä, että näin voisi oikeasti käydä, Satu sanoo.
– Kyllä se järkytti minua. Vihainen en osannut olla missään vaiheessa, mikä on yllättänyt itseänikin. Mutta järkyttynyt olin.
Tavaransa kerättyään hän lähti vanhemmilleen.
Ystävät tukivat
Vanhemmat pitivät huolta Sadusta, joka tarvitsi vammojensa takia apua arkisiin asioihin, kuten suihkussa käyntiin ja pukeutumiseen.
– Silloin oikeastaan itkin ensimmäisen kerran kunnolla. Toimintakyvyn menettäminen tuntui niin pahalta, se, ettei itse enää selviytynyt tavallisista jutuista, Satu kertoo.
Sadun vanhemmat, muu perhe ja ystävät olivat järkyttyneitä sekä vihaisia tapahtuneesta.
Monet heistä eivät juurikaan olleet oppineet tuntemaan Sadun puolisoa, koska tämä oli niin hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt. Mutta he olivat pitäneet miestä kilttinä, joten tapahtunut yllätti heidätkin täydellisesti.
– Pidin todella tärkeänä, että ystävät tulivat käymään ja tukivat minua, enkä jäänyt yksin, Satu kertoo.
Poliisitutkinta valmistui nopeasti. Puukottaja kertoi, että hänellä sumeni päässä.
Miehen ei kertomansa mukaan ollut tarkoitus tappaa Satua, vaan hän oli kontrolloinut lyöntejään ja tarkoituksena oli vain vahingoittaa vaimoa.
– Oli täysin sattumanvaraista, ettei esimerkiksi kaulan pitkä viilto mennyt syvemmälle. Jos niin olisi tapahtunut, en olisi nyt tässä.
Miehelle vankeutta
Joulukuussa 2019 eli kaksi kuukautta puukotuksen jälkeen tapahtumia käsiteltiin käräjäoikeudessa.
Oikeus tuomitsi Sadun aviomiehen tapon yrityksestä neljän vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomiota kovensi Istanbulin sopimus, jonka tavoitteena on ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, suojella uhreja ja saattaa tekijät vastuuseen.
Oikeus määräsi miehen maksamaan Sadulle erilaisia kärsimys- ja haittakorvauksia noin 21 000 euroa.
Oikeudenkäynnin aikana Sadulle oli herännyt ajatus, että hän tahtoisi selvittää välinsä miehensä kanssa kasvokkain.
– Ilman tuomareita, ilman muita ihmisiä. Olin myös tajunnut, että minulla on edelleen tunteita miestäni kohtaan. Ettei rakkaus ole kuollut mihinkään, Satu kertoo.
Puukotuksesta oli kulunut vajaat kolme kuukautta, kun Satu pyysi ystäväänsä kyyditsemään hänet vankilaan. Hän ei uskaltanut vielä kertoa tunteistaan miestään kohtaan läheisilleen.
Tapaamiseen mennessään Satu pukeutui niin, että puukotuksen jättämät arvet peittyisivät mahdollisimman hyvin.
– Jostain kumman syystä halusin suojella miestä niiltä, ettei hänelle tulisi paha mieli.
Satu syytti itseään
Satu kirjoitti päiväkirjaa ja mietti useita kertoja teksteissään, ettei hänen olisi pitänyt ajatella eroa tai puhua siitä miehelleen.
– Syytin itseäni pitkään ja ajattelin, ettei puukotusta olisi tapahtunut, jos olisin selvittänyt asiat toisella tavalla tai ollut hiljaa, Satu sanoo.
– Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ihan typerää. Puukotuksesta oli vastuussa vain ja ainoastaan ex-mieheni, ei kukaan muu.
Satu pelkäsi mennä ensimmäiselle vankilatapaamiselle ja kohdata aviomiehensä. Hän otti kuitenkin puheeksi parisuhteen ja halunsa palata yhteen miehensä kanssa.
– Hän oli hyvin hämmästynyt ehdotuksestani. Hänellä oli ollut samansuuntaisia ajatuksia, mutta hän oli järkeilyt, ettei yhteen paluu olisi mahdollista, Satu kertoo.
Kaikessa salassa pariskunta päätti jatkaa yhdessä.
– Pelkäsin kertoa tästä läheisilleni. Ensimmäisenä kerroin parille sellaiselle ystävälleni, joiden en uskonut olevan kovin jyrkkiä suhtautumisessaan.
Muille Satu kertoi vasta kuukausien kuluttua ja osan kohdalla reaktio oli juuri sitä, mitä Satu oli pelännytkin. Kaksi hänen ystävistään pani välit täysin poikki.
– He sanoivat aika ikäviä asioita. Ensimmäinen sanoi, että olen hullu ja esti minut joka paikassa niin, etten voinut olla enää yhteydessä häneen, Satu kertoo.
– Toinen sanoi, ettei aio tulla todistamaan oikeuteen sitten, kun olen ruumis.
Satu ymmärsi ystäviään ja näiden suhtautumista.
– Mietin itsekin, että minähän olisin voinut kuolla jo nyt. Että selviäisinkö hengissä, jos tulisi seuraava kerta.
Aikoinaan Sadulla oli kaveri, jonka puoliso oli väkivaltainen tätä kohtaan. Silloin Satu ei ymmärtänyt, miksi kaveri jatkoi suhdetta miehensä kanssa.
– En osaa sanoa, miksi itse toimin nyt samalla tavalla. Ehkä halusin palata siihen tuttuun ja turvalliseen, ennen puukotusta. Ajattelin, ettei exäni ollut paha ihminen, vaikka hänen tekonsa olikin paha. Että hän oli se sama mies kuin ennen puukotusta.
Veitset jännittivät
Satu perui vireille laittamansa avioeron. Hän kävi vankilassa vierailuilla.
Eräässä perhetapaamisessa pariskunta laittoi ruokaa yhdessä ja molemmilla oli keittiöveitset, joilla he pilkkoivat vihanneksia.
– Se oli oikeastaan ensimmäinen hetki, kun mietin, että mitähän tässä voi tapahtua. En sanonut ajatuksiani ääneen siinä hetkessä tai myöhemminkään, Satu kertoo.
Ruuanlaitto kuitenkin sujui hyvin ja Sadun jännityskin vastaavia tilanteita kohtaan painui taka-alalle.
Yhteen paluun jälkeen moni ihmetteli, miten Satu uskaltaa jatkaa suhdettaan puukottajansa kanssa.
– Että eikö minua pelota ja miten voin ikinä luottaa tähän toiseen. Tätä oli varsinkin vieraampien ihmisten suunnalta. Läheisten puolelta ei ehkä niinkään ymmärtämistä, mutta tukena olemista ja kuuntelua.
Mies pääsi koevapauteen kesällä 2021 ja muutti suoraan Sadun luokse. Pariskunta oli saanut erilaisia tukitoimia miehen vankila-aikana ja ne jatkuivat hänen koevapautensa ajan.
– Käsittelimme tapahtunutta moneen kertaan. Hän itse kertoi, että eropäätökseni oli tullut hänelle yllätyksenä, hän oli järkyttynyt ja mennyt shokkiin. Ja hänellä oli napsahtanut, Satu kertoo.
– Hän oli pahoillaan ja pyyteli moneen kertaan anteeksi.
Syyskuussa 2021 Sadun peukaloon tehtiin korjausleikkaus.
– Minullehan jäi puukotuksesta valtavat arvet. Hetkittäin ajattelin, että hänen sietääkin nähdä ne, että hän tajuaa, mitä on tehnyt, Satu sanoo.
Lue myös: Poliisi: Lähisuhdeväkivalta ei ole perheen sisäinen asia
Vointi heikkeni
Miehen vapautumisen jälkeen Sadun vointi heikkeni. Pian myös pariskunnan saamat tukitoimet loppuivat.
– Tämän jälkeen puukotustapahtuma painui oikeastaan taka-alalle. Siitä ei enää keskusteltu, Satu kertoo.
Sadun oireilusta huolimatta pariskunta jatkoi yhdessä ja osti yhdessä jopa asunnon.
Sadun vanhemmat eivät halunneet vierailla pariskunnan luona silloin, kun mies oli kotona. Satu tiesi myös ystäviensä mielipiteet, mutta oli kiitollinen siitä, että edes jotkut heistä kävivät kylässä.
– Miehen kanssa emme keskustelleet koskaan siitä, mitä ystäväni tai läheiseni hänestä ajattelevat, Satu sanoo.
Kun aikaa kului, Satu alkoi puhua ystävilleen, ettei viihtynyt enää kotona vaan vietti aikaa mieluummin salilla tai jossakin muualla. Pariskunnan yhteisestä kodista oli tullut taas sellainen kuin mies halusi.
– Mies alkoi käyttäytyä aggressiivisesti öisin, kun kuorsasin. Hän hakkasi kipeästi kyynärpäällä kylkeeni, viskoi tyynyjä tai heitti melkein alas sängystä, Satu muistelee.
– Pyysin häntä lopettamaan ja kerroin, että hän satuttaa minua, mutta hän vain jatkoi.
Satu alkoi pelätä öitä. Hän myös mietti, että jos mies toimi öisin väkivaltaisesti, mitä tämä voisi tehdä päivällä, jos heille tulisi kiistaa.
– Päätin jättää hänet.
Muutto salassa
Satu järjesti kaiken salassa mieheltään. Eräänä päivänä, kun mies oli lähtenyt töihin, muuttoauto ajoi pihaan ja vei Sadun tavarat mennessään tämän uuteen kotiin.
– Pelkäsin exäni reaktiota niin paljon, että otin turvakiellon ja hain hänelle lähestymiskieltoa, Satu kertoo.
Yhteisen asunnon myyminen oli pitkä prosessi, mutta sekin hoitui ajan kanssa. Satu on eron jälkeen vältellyt paikkoja, joissa voisi kohdata ex-miehensä.
Nyt Satu on asunut puolitoista vuotta omillaan. Hän kertoo käsitelleensä vasta eron jälkeen parisuhteensa ja järkyttävän puukotustapahtuman kunnolla.
– Olimme seitsemän vuotta yhdessä ja koen, että tämä aika meni hukkaan elämästäni. Ero pelasti minut fyysisesti, mutta varsinkin henkisesti. Uskon, että jotakin pahaa olisi tapahtunut, jos en olisi lähtenyt, Satu sanoo.
Satu kertoo saaneensa psykoterapiassa selityksiä omaan toimintaansa. Hän arvioi, että yhteen palaaminen on aika tyypillistä käytöstä traumakiintymyssuhteessa.
– Terapiassa olen tullut siihen tulokseen, että puukotus oli niin iso ja järkyttävä asia minulle, etten pystynyt käsittelemään sitä silloin heti.
– Näin jälkikäteen pidän järjettömänä sitä, että palasin hänen kanssaan yhteen, Satu sanoo.
"Katso vaan kunnolla"
Raju puukotus jätti suuret arvet, joita on miltei mahdotonta peittää. Aluksi kun arvet punoittivat pahasti, Satua inhotti, että ne olivat niin esillä.
– Alkuun kerroin kokemastani todella avoimesti kaikille, jopa ventovieraillekin, se oli varmaan sellaista omaa tapaa selviytyä. Mutta kun tajusin toisten kauhistuksen, ymmärsin, etten voi ihan kaikille kertoa kaikkea, Satu kuvailee.
Vuosien myötä arvet ovat vaalentuneet ja Satu on tottunut niihin.
– Toki ne edelleen näkyvät ja varsinkin kesäaikaan, kun pukeutuminen on kevyempää, ihmiset saattavat jäädä tuijottamaan niitä julkisilla paikoilla.
– Joskus tekisi mieli sanoa, että katso vaan kunnolla, että haluatko tietää mistä nämä ovat tulleet.
Kokemastaan huolimatta Satu ei pidä ex-miestään edelleenkään pahana ihmisenä.
– En ole missään kohtaan tuntenut vihaa häntä kohtaan. Hän voi pahoin, hänellä napsahti päässä ja hän teki pahan teon.
Sadun mukaan miestä tutkittiin vangitsemisen jälkeen, eikä missään testeissä löytynyt selittävää syytä tekoon.
– Olen miettinyt moneen kertaan, että miten hän jatkossa pärjää. Hän tuli äskettäin minua vastaan eräässä deittisovelluksessa ja mietin silloin, että voi kun voisi jossakin varoittaa naisia, että tämä ihminen on tehnyt tällaisen teon, Satu kertoo.
– En koe, että vastuullani olisi varoittaa. Mutta totta kai pelkään, että entä jos hän tekee jollekin muulle samalla lailla.
Satu ei tunne katkeruutta tapahtumista. Hän kertoo olevansa iloinen, että saa edelleen elää.
– Olen saanut eron jälkeen elämääni todella hienoja ihmisiä ja tapahtumia. Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen siitä, että olen itsekseni. Minun kotini saa olla juuri sellainen kuin minä haluan, saan tehdä mitä haluan ja olla sellainen kuin olen, Satu sanoo.
