Asiantuntija: Vaatii suurta rohkeutta määrittää sukupuolensa avoimesti

– Suurin osa ihmisistä haluaa tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Siihen usein liittyy niin sanottu kaapista ulostulo: toivotaan, että vastaanotto on hyväksyvä ja kannustava riippumatta mistään tekijästä, Väisänen kertoo.

Jos tuen tarpeessa on sukupuoli-identiteettiään pohtivan henkilön läheinen, huolena on usein läheisen henkilön elämä: tuleeko erilainen syrjityksi, kaltoinkohdelluksi tai kiusatuksi. Usein myös haetaan neuvoja siihen, miten läheistä ihmistä voisi vahvistaa ja auttaa.

– Usein mietitään kutsumanimiä, tai että missä rajoissa on soveliasta esimerkiksi pukeutumisen kautta ilmentää oman sukupuoli-identiteetin moninaisuutta. Siihen haetaan rohkeutta, etenkin, jos ajatellaan työelämää tai arjessa olemista.

Kuvituskuva.© Eugenio Marongiu COLOURBOX

"Viime aikoina (oikeastaan viime vuoden aikana) olen alkanut kyseenalaistamaan sukupuoli-identiteettiäni. Olen 25-vuotias ja olen alkanut ajatella että murrosiän pukuleikit saattoivat ollakin enemmän kuin silloin luulin. Kuluneen vuoden aikana tunnistauduin homoksi läheisille ystävilleni ja perheelleni, mutta jos olen transsukupuolinen, tlanteellahan ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa?"
– Kertomus osoitteesta Sinuiksi.fi

Oma kokemus sukupuolesta

Väisänen itse kertoo ilmentäneensä sukupuoltaan tavalla, joka yleensä luokitellaan naismaiseksi. Naismaiset miehet luokitellaan nopeasti homoseksuaaleiksi, koska uskomus naisellisesta äänestä ja elehdinnästä "homomaisena" elää edelleen.

– Olen itse tavannut useita raivoheteroja miehiä, jotka ovat olleet minuakin feminiinisempiä, ja he ovat joutuneet monesti puolustuskannalle omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. He ovat kuitenkin osanneet kääntää asian voitoksi, valjastaa tämän oman elämän voimavaraksi, Väisänen kuvaa.

– Vaatii edelleen suurta kansalaisrohkeutta määrittää itsensä avoimesti juuri siten kuin haluaa. Oma kokemus sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta ovat hyvin yksityisiä asioita. Samaan aikaan, kun pitää käydä hyvää ja rakentavaa keskustelua näistä aiheista, niin samalla pitäisi muistaa, että ihmisen yksityisyyttä pitää kunnioittaa.

Kenenkään ei siis tarvitse tulla kaapista "yhteisen hyvän vuoksi". Ihminen saa myös suojata itseään ja kunnioittaa omaa rauhaansa.

– Haluaisin säästää ihmisiä, jotka haluavat viettää rauhallista, turvallista elämää: ei tarvita yksittäisen ihmisen pride-missiota. Siksi tällaisia neuvontapalveluja on olemassa. Koitamme olla tukena ja apuna.

Kuvituskuva.© Eugenio Marongiu COLOURBOX

"Oma lapseni on nyt kuusivuotias ja aina ajoittain keskusteluun nousee sukupuoli ja sen moninaisuus - erityisesti oman sukupuoleni moninaisuus. Oma kehoni ei ole yksiselitteisesti mies/naiskeho. Olen avannut lapselleni asiaa niin että maailma on kaikessa monenlainen. Sukupuoleltaan suurin osa ihmisiä on miehiä tai naisia, mutta sitten on myös ihmisiä jotka eivät ole miehiä tai naisia."
– Kertomus osoitteesta Sinuiksi.fi

Suo lapselle mahdollisuudet

Kaikki eivät tarvitse ulkopuolista tukea oman identiteettinsä käsittelemiseen. Jotkut saavat riittävät eväät juuri itsensä näköiseen elämään kotoa.

– Onneksi on ihmisiä, jotka ovat saaneet pienestä lähtien riittävästi tukea ja kannustusta omana itsenään elämisen. Heillä on eväitä olla omia itsejään ilman, että horjahtelee tai kyseenalaistaa omaa olemistaan kuullessaan epäileviä sanoja.

Lasta tai läheistä tukiessa olisi hyvä muistaa, että erilaiset äärimmäisyyksiin menemiset voivat olla vahingollisia. Lasta kannattaisi kannustaa ilmaisemaan itseään tavalla, joka on juuri hänelle luontainen.

– Suuressa osassa päiväkerhoja ei enää mennä värikoodien mukaan tai niin, että tyttöjen ja poikien lelut olisi jaettu tietyllä tavalla. Ja rohkaistaan kokeilemaan eri asioita.

Jos lapsi ilmentää sukupuolta moninaisesti, mieleen saattaa putkahtaa aivan uusi mahdollisuus: mitä, jos lapsesta on kasvamassa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö?

– Sehän on hienoa, Väisänen toteaa.

– Voimavaraistaminen kannattaa aloittaa ihan pienestä pitäen ja suoda lapselle mahdollisuudet omaan ilmentämiseen. Jos ammattilaiset, lasten vanhemmat tai sisarukset ovat hämillään tilanteesta, niin aiheesta kannattaa puhua avoimesti. Tällöin voi hakea myös tukea. On ihan tavallista että itselle uudet asiat vaativat omaksumista ja haltuunottoa.

Kuvituskuva.

Malleja ja vaihtoehtoja

Vaikka miten yrittäisi olla avoin ja salliva, lipsahduksia saattaa sattua. Väisänen haluaakin tarjota lohdun sanoja.

– Itsekin olen elänyt koko ikäni osana hetero- ja sukupuolinormittunutta yhteiskuntaa, ja usein saan itseni kiinni kaikennäköisistä kummallisista piintymistä. Huvittuneena huomaan, että vaikka itse työkseni olen matkasaarnaaja ja koitan olla valveutunut, niin piintymät ovat niin syvälle juurtuneita ja poisoppiminen vie aikansa, hän kuvaa.

– Se, että tarjoaa erilaisia malleja ja vaihtoehtoja, ei ole huono asia. Kunhan annetaan ihmiselle tilaa ilmentää itseään myös toisin, niin, että sallivuutta ja joustoa on joka suuntaan.

• 17:28
  Vantaan murhapoltto

  Vantaan tuhoisan tulipalon raportti julki: Tämän takia alkusammutusta ei tehty
• 15:37
  Rikosepäilyt

  Kerro tästä Hondasta poliisille – liittyy rikokseen
• 11:42
  Ihmiskauppa

  Poliisilta uutta tietoa kellarivanhuksen tapauksesta – löytyi "erittäin epähygieenisistä" oloista
• 06:45
  Sote

  USU: Osaa laittoman pitkistä hoitojonoista ei saada purettua ajoissa
• 06:15
  Puolustusvoimat

  Tältä näyttää Puolustusvoimien droonikoulutus
• Lataa lisää